Kirjarovio

Turun torilla Viipurissa poltettiin oikeuden päätöksellä Jaakko Juteinin teoksen Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen takavarikossa löydetyt kappaleet. Tästä suuttuneena Juteini poltti itse kaikki omat kirjansa ja ilmoitti lopettavansa kirjoittamisen kokonaan.

Syytteen mukaan kirjassa esitettiin kerettiläisiä oppeja. Juteini esitti valistusfilosofian ajatuksia inhimillisen järjen rajattomista mahdollisuuksista. Raskauttavinta oli kohta, jossa sanottiin, että Kristuksen kuolema oli vain allegorinen. Kirjan painamiseen ei ollut myöskään tuomiokapitulin lupaa, jollaista vuoden 1774 laki edellytti uskonnolliselta kirjallisuudelta.

Syytös Juteinia vastaan oli ilmiannon tulos, sillä viranomaiset eivät osanneet kieltää kirjaa, kun se ilmestyi 1827. Kenraalikuvernööri sai tietää asiasta Venäjän salaisen poliisin päälliköltä kreivi von Beckendorffilta. Tämä oli saanut ilmiannon Suomesta, todennäköisesti joltakin papilta. Tosin Juteini oli huonoissa väleissä myös Viipurin santarmien kanssa. Hän oli joutunut keilaradalla tappeluun humalaisen komentajan kanssa, joka menetti tapauksen johdosta sotilasarvonsa. Zakrevski määräsi prokuraattorin ryhtymään toimiin ja Viipurin kaupunginviskaali nosti syytteen. Alioikeus tuomitsi Juteinin 300 hopeataalarin sakkoon ja painoksen poltettavaksi. Oikeutta jatkettiin ylemmissä asteissa, mutta kirjat poltettiin.¹