Muita aiheita...
Maailmanhistoria
Ensimmäinen suomenkielinen maailmanhistoria ilmestyi. Se oli "Yhteinen Maailman Historia. Päälleluotettawimpain Historian-kirjottajain käsialoista koonnut ja Suomeksi kääntänyt Johan Ahlholm. Edellinen Osa".
W. Uschakoffin kutsukortti Hämeenlinnan Seurahuoneelle v. 1830. Museovirasto.
Taideopetusta
Turkuun perustettiin 30. maaliskuuta piirustuskoulu. Suomalaiset taiteilijat saivat koulutuksensa yleisimmin Tukholmassa.
Kauppias Wasili Uschakoff kutsui ystäviään viettämään iltaa Hämeenlinnan Seurahuoneelle helmikuussa. Hän oli perinyt äitinsä kaupan ja hyväksytty kauppiaskuntaan kolme vuotta sitten. Sitä ennen Uschakoff opiskeli yliopistossa Turussa.
Hovinainen
Prokuraattori C.J. Walleenin tytärpuoli Aurora Stjernvall nimitettiin keisarinna Aleksandran hovinaiseksi. Hän oli herättänyt jo vuosia huomiota Helsingin seurapiireissä. Näyttävimpiä pitoja järjestivät Walleenit itse. Auroran äiti oli maaherra Carl Johan Stjernvallin leski, maaherran tytär Eva Gustafva von Willebrand.
Kirjastot puhdistetaan
Viime vuonna annettu sensuuriasetus määräsi maan kirjastot sensuuriylihallituksen valvontaan. Tämän johdosta julkisten kirjastojen oli toimitettava maaherralle kirjaluettelot, jotka tarkastettiin. Näistä löytyi paljonkin kiellettyjä julkaisuja. Säätyläisten ja joidenkin käsityöläisten ylläpitämät lukutuvat eivät toki olleet mitään vallankumouksellisten kokoontumispaikkoja. Kirjoja hankkineet ihmiset eivät tienneet mitkä kirjat olisivat kiellettyjä, koska mitään julkista listaa ei ollut. Sellainen oli nyt prokuraattotilla, jonka mukaan toimittiin.
Oulun kirjastosta löytyi 14 kiellettyä kirjaa. Ne käsittelivät mm. Napoleonia ja Kreikan vapaussotaa. Raahen kirjastossa kiellettyjä oli 17 kappaletta, joista moni käsitteli myös Napoleonia, historiaa ja Yhdysvaltoja. Vaasan lukuseura piti hallussaan 51 sopimatonta teosta, joiden aiheina olivat "Espanjan vapaussota", Wienin kongressi, ruotsalaisen upseerin matkakertomus Venäjältä, Voltairen kirjoitukset ja Svedenborgin kirjoitukset. Listan kärjessä oli täälläkin Napoleon. Sama oli tilanne Kokkolassa.
Viranomaiset pitivät laittomina kaikkia julkaisuja, joissa annettiin Venäjästä epäedullinen kuva tai ylistettiin sen vihollisia tai epäiltiin yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta.1