Pettu

Pohjoisen nälkäänäkeviä pyrittiin auttamaan neuvomalla. Tässä tarkoituksessa maaherra levitti 450 kappaletta Suomen talousseuran ohjevihkosia Muutamia Neuwoja Talonpojille Hallalta rasitetun Pohjaisen Suomen Maakunnissa.

Valistus meni huonosti perille, sillä ihmiset epäilivät pettua. Se olikin kokemuksen mukaan vahingollista, jopa vaarallista, jos pettua ei valmistettu oikein. Viranomaiset valittivat rahvaan syövän "epäluonnollista" pettua ja pitivät sitä syynä ihmisten heikkoon kuntoon, eivät aliravitsemusta.

Innostunein jäkäläleipävalistaja Kainuussa oli piirilääkäri Lönnrot. Kesällä hän suunnitteli ryhtyvänsä opettamaan jäkäläleivän leipomista ja organisoivansa jäkälän poimimista varastoon myöhempää tarvetta varten. Kansa pitäisi saada innostumaan jäkälän käytöstä, ja siksi rahvaan poimimaa, puhdistamaa ja kuivaamaa jäkälää olisi Lönnrotin mielestä voitu ryhtyä ostamaan kruunun varoin. Jäkälän keruun ja leivänleipomisen järjestäminen ei tulisi puoliksikaan niin kalliiksi kuin se, että osa väestä taas ensi vuonna ruokitaan yleisistä varoista, Lönnrot esitti maaherralle.¹