Nottbeck ja Rauch

James Finlayson myi Tampereella olevan puuvillatehtaan ja valimon keisarin henkilääkärille salaneuvos G.A. Rauchille ja tallinnalaiselle kauppiaalle Carl Samuel Nottbeckille. Yhtiö jatkoi nimellä Finlayson & Company. Rahoittajina olivat myös Venäjällä asuvat englantilaiset Wheelerin veljekset. Ostajat löytyivät Pietarin pietistipiireistä, joihin Finlaysonilla ja hänen ystävillään oli vanhastaan yhteyksiä.

Uudet omistajat saivat edukseen kaikki Finlaysonin erioikeudet koskien työntekijöitä, tullivapautta ja oikeutta Tammerkoskeen. Tosin myös Finlaysonin velat jäivät uusille omistajille. Tämä lienee ollut varsinainen syy tehtaan myymiseen.

Nottbeck ja Rauch laskivat tehtaan kannattavuuden ja tulevaisuuden kokonaan Venäjän markkinoiden varaan. He saivat valtiolta lainan varsinaisen tehtaan rakentamiseksi, sillä James Finlaysonin yritys oli vain parinkymmenen ihmisen yhteisö, jossa orpokoti oli yhtä keskeisellä sijalla kuin taloudelliset tulokset. Finlaysonin lopettaessa tehtaassa oli 500 kehrää ja lisäksi harjoitettiin villaja puuvillakankaiden kudontaa kotiteollisuutena. Lankoja myytiin kotimaahan ja Pietariin.

Rauch ja Nottbeck eivät tulleet Tampereelle. Nottbeck hoiti liikettä Pietarista käsin. Tehtaalle palkattiin englantilainen insinööri ja saksalainen kasööri. Paikalle tuli pian Nottbeckin poika.