Kanavat
Koskenperkausjohtokunta aloitti Taipaleen ja Konnuksen kanavien rakennustyöt. Tarkoitus oli yhdistää PohjoisSavon vesistöt Saimaaseen ja helpottaa eritoten viljan ja suolan kuljettamista pohjoiseen. Asia oli ollut vireillä jo vuosisadan alusta, mutta sai vauhtia vasta 1826, kun asia esitettiin hallitsijalle, ja 1830-luvun alussa senaatti aloitti valmistelutyöt. Kustannusarvio oli 90.000 ruplaa. Työt tehtiin talonpoikien päivätöinä. Näitä oli kerralla 80-100 miestä.
Työt aloitettiin syksyllä Varkauden koskessa, johon suunniteltiin suluilla varustettua Taipaleen kanavaa. Sitä oli perattu jo 1820luvulla, mutta isommat laivat eivät siitä selvinneet, vaan lasti piti purkaa.1
Suomessa oli toiminnassa jo kaksi suluilla varustettua kanavaa. Kumpikin oli yksityisiä. Toisen rakensi Fiskarsin isäntä J. von Julin Anskuun väylään Pohjassa vuonna 1824 ja toisen sahanomistaja N.L. Arppe Pielisen Utraan vuonna 1832.
Längelmäveden ja Roineen välille yritettiin rakentaa yksisulkuinen kanava, mutta se murtui vuonna 1830 ja tilalle tuli luonnonkaivanto.