• 
• 
• 
• 
• 

• 

Kapinaselvitys

Turun hovioikeus tuomitsi 19. kesäkuuta nimismies Strömbergin kuolemaan siitä, että hän oli viime vuoden kesäkuussa tapattanut ilman syytä talonpoika Antti Revon. Tämä oli vastustanut häätöjä Metsäpirtin lahjoitusmailla ja joutui siksi käsirysyyn nimismiehen ja kahden kasakan kanssa.

Kenraalikuvernööri Menshikov oli vapauttanut Strömbergin vankilatuomiosta, johon hänet oli kihlakunnanoikeudessa jo tuomittu. Hovioikeus palautti hänet telkien taakse ja kovensi tuomiota. Senaatin oikeusosasto ei kuitenkaan vahvistanut sitä, vaan lievensi tuomion 20 päivän vankeudeksi vedellä ja leivällä. Asia meni edelleen hallitsijalle.

Toisessa kapinaoikeudenkäynnissä, joka koski Valkjärven talonpoikia, armo ei käynyt oikeudesta. Tosin senaatti 22. toukokuuta muutti alioikeuden antamat kuolemantuomiot elinaikaiseksi pakkotyöksi Siperian kaivoksissa. Näin oli menetelty säännönmukaisesti jo vuosikymmenen alusta. Myös naisten tuomiota lievennettiin. Asia vietiin hallitsijalle, joka vahvisti tuomiot marraskuussa. Talonpojat pyysivät tältä lievennystä rangaistuksiinsa, joten heidän lopullinen kohtalonsa jäi edelleen auki.

Lahjoitusmaatalonpoikien tilannetta yritettiin selventää antamalla tiukka asetus, jossa määrättiin, että talonpoikien oli maksettava maanomistajille näiden saatavat tai muutettava pois tiloiltaan. Niskoittelijat joutuisivat sotaväkeen tai pakkotyöhön. Näin jatkettiin vuonna 1825 omaksuttua linjaa, jonka mukaan lahjoitusmaat selitettiin haltijoidensa ikuiseksi omaisuudeksi.

Viime vuoden rettelöt johtuivat erityisesti siitä, että vuonna 1826 asiasta oli annettu määräys, jonka mukaan talonpojat saivat olla tiloillaan entisillä ehdoilla vielä kymmenen vuotta. Nyt tuo aika oli mennyt umpeen ja tilanomistajat alkoivat häätää talonpoikia.

Kuva alla ja oikealla: Hallitsijan julistus lahjoitusmaiden talonpoikien velvollisuudesta maksaa vuokransa tai lähteä pois mailta ilman mitään korvausta.

© Tekijänoikeudet