Rukouspäiväjulistus

Rukouspäiväjulistus muistutti alamaisille, että

"... hengen korkiammat lahjat, jotka tulevat ylhäältä, eivät kuitenkaan tee meitä vapaiksi oman ahkeruuden ja työnteon velvollisuudesta; sillä sanottu on: sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet".

Julistuksessa korostettiin, miten Jumala on luonut ihmisen kuten muunkin luonnon alituisessa liikkeessä olemaan. Siksi lapsetkin oli totutettava työhön jo aikaisessa vaiheessa, etteivät totu elämään laiskuudessa ja saamattomuudessa:

"... joka ei nuoruuden iällä ole tottunut kuuliaisuuteen, hyvän järjestyksen pidäntöön ja ahkeruuteen, uutterasti käyttämään sielun ja ruumiinsa voimia hyödyllisiin toimituksiin, miehuisesti kärsimään puutoksia, kiintiästi seuraamaan tätä jumalista mieltä, joka opettaa omantunnon käskyjä pitämään, hän on täysi-ikäisenä löytävä itsensä enemmän taikka vähemmän voimattomaksi kiinteempiin ahkeroimisiin, ja erinomaiten kamppaukseen pahuutta vastaan..."