Rokotusmatkalla
Suomen Talousseuralle myönnettiin 2.000 riksin vuotuinen määräraha rokotuksen edistämiseksi. Tällä rahalla hankittiin rokotetta sekä maksettiin palkkioita rokottajille.
Lukkareiksi pyrkivät velvoitettiin hankkimaan rokotustaito ja mahdollisuuksien mukaan myös välskärin taito. Lukkareita pidettiin sopivina huolehtimaan rokotuksista maaseudulla, missä ei ollut lääkäriä tai varsinaista rokottajaa.
Zacharias Topelius, joka oli lääkäri, teki rokotusmatkan Pohjanmaalle. Samalla hän aloitti kansanrunojen keräämisen. Tämä tapahtui ilmeisesti Porthanin aloitteesta.
Kulkutaudit kuten isorokko levisivät varsinkin sairaiden kerjäläisten välityksellä. Siksi kerjäläisiä pelättiin ja heitä kiellettiin ankarasti kuljeskelemasta paikasta toiseen. Ei myöskään haluttu elättää toisen pitäjän köyhiä.