Heränneet

Viime vuosikymmenellä alkanut herätysliikkeiden yhdistyminen alkoi rakoilla. Pöytyän pitäjänapulainen Fredrik Gabriel Hedberg joutui riitaan Pohjanmaan ja Savon herännäisjohtajien kanssa. Riita syntyi hänen kirjastaan Uskon oppi autuuteen.

Kirjeessään oululaiselle Nokelan talon isännälle Hedberg selitti riidan syytä. Hedberg korosti, että voimme luottaa Kristuksen lunastukseen. Siksi uskovan maallisen elämän ei tarvinnut olla niin ahdistavaa ja kieltäytymyksiä täynnä kuin pietistiset heränneet vaativat.

Myös sivistyneistö, kuten Elias Lönnrot, J.L. Runeberg ja J.V. Snellman arvostelivat julkisesti elämänhalun tappavaa ankaraa herännäisyyttä.

N.G. Malmberg nimitettiin pitäjänapulaiseksi Lapualle. Hänellä oli harvinaiset puhujan lahjat, ja hänen sanomansa oli väkevää ja elävää. Se tuntui tulevan omakohtaisesta kokemuksesta, ja Malmberg sai ihmiset tuntemaan, että se koski juuri heitä.

Malmbergin julistus sai suuret joukot liikkeelle. Lapualla ja lähiseudulla syntyi voimakas talonpoikainen herätys. Malmbergista tuli liikkeen johtaja.

Muut herännnäispapit alkoivat sen sijaan irrota liikkeestä. Senaatin vuoden lopussa antama ohje neuvoi suhtautumaan heränneisiin ystävällisesti, jos nämä luopuisivat pahimmasta eli seurojen pidosta.