Muita aiheita ...
Pappien sääty
Säätyvaltiopäivät lakkautettiin Ruotsissa. Tilalle tuli kaksikamarinen eduskunta, riksdag. Poliittinen valta ei täten Ruotsissa perustunut enää kuninkaan myöntämiin säätyerioikeuksiin vaan käytännössä varallisuuteen, sillä äänioikeus määräytyi sen mukaan. Suomen papisto oli nyt ainut Euroopassa, jolla oli poliittinen asema säätynä. Sellainen sisältyi myös uuteen ehdotukseen valtiopäiväjärjestyksestä. Suomen valtiopäiviä oltiin uudistamassa päinvastaiseen suuntaan kuin muualla Euroopassa.
Poliisimestarit
Poliisimestarien valitsemisesta ja erottamisesta annettiin selitys. Yhdistys- ja vakuuskirjan mukaisesti poliisimestarit voitiin erottaa ilman tutkimusta ja tuomiota, jos he olivat menettäneet hallituksen luottamuksen. Kaupunkien poliisimestarit nimitti vastedes ilman ehdollepanoa kenraalikuvernööri. Tämä sai myös erottaa poliisimestarin, joka osoitti virassaan taitamattomuutta tai leväperäisyyttä. Selityksellä vahvistettiin, että poliisitoimi oli hallituksen suorassa alaisuudessa.
Kenraali Ramsay
Suomalainen kenraali Anders Edvard Ramsay nimitettiin Venäjän sotaneuvoston jäseneksi ja jalkaväen tarkastajaksi. Hän oli kunnostautunut mm. ollessaan kaikkien Puolaan sijoitettujen venäläisten joukkojen komentajana vuosina 1862 - 1863, jolloin puolalaiset nousivat kapinaan. Ramsay oli yksi monista suomalaisista aatelisnuorukaisista, jotka loivat näyttävän sotilasuran Venäjän armeijassa. Se oli haluttu ja yleinen keino päästä korkeaan virka-asemaan, mikä muutoin oli pienessä maassa vaikeata.1
Snellman aateloidaan
Senaattori Johan Vilhelm Snellman korotettiin aatelissäätyyn. Hän oli Armfeltin luottomiehiä ja oli osoittanut hallitsijalle poikkeuksellista uskollisuutta vastustamalla kaikkia separatistisia ajatuksia mm. Puolan kapinan aikana. Snellman sai eräissä piireissä petturin maineen luottaessaan lujasti hallitsijan hyväntahtoisuuteen.
Keisari aateloimista suomalaisista, jotka olivat pääosin virkamiehiä, käytettiin pilkallista nimeä “ryssän aateliâ€. Tällä haluttiin tehdä ero vanhaan, Ruotsin vallan aikaiseen aateliin, joka oli hankkinut asemansa pääosin sotilaina. Keisari korotti aatelistoon myös liikemiehiä ja piispasukuja.