Acta Historica Fennica -teoksen esipuhe:
Suomen valtionarkistoon Laguksen kokoelmasta tulleen kappaleen mukaan. Perin virheellisen kopion mukaan painettu aikakauslehti Virittäjässä 1897, s. 82.

Me Johan se colmas Jumalan armoin cansa, Ruotzin, Göthin ia Wendin etc. Kuningas. Me teemme temen cansa caikein tietteuexi, nin ette on meillen tietteuexi tullut, quingha ei ainostans wierahat, mutta mös ioka mies temen rijkin siselle, nin hyuesti vapahat, quin nekin iotca ei ole wapahat, ouat ottanehet heidhen etehens sijte yhdes[t] aijast nin siehen toisehenn aikahan saacka, ilman meidhen luuata ia suomata, ostaxens ia omistaxens caicki ne weroliset kartanot elicke maadh, iotca ikenens hae taitauatt osta eli omista tesse rikisse, kutka kartanot ouat hae tehen asti pitaenehet senmotoisenn wapahudenn alla heidhenn itze hyuexens, nin ette he eikae yhtenn paluelusth eikae mös muuta wero, quin meidhenn ia Ruotzin Crununn nijstae saaman~ pidheis, euet ole wluos tehnehet, mutta caikin aigoin ouat senmotoiset asiat vastan Ruotzinn Crunun~ lakia, ia mös meidhenn, Nin mös Ruotzin Crunu, tule sen cautta suresti ylöncatzotuxi ia haeuitetyxi, minge tehdenn, ei tule meidhen, meidhen kuningahan wirgann polesta, senmotoisita asioita millenn moto teste edhes enembi kärsie, mutta caikilla moto keskemme ia manaame meidhen wluos valituita paemiehiae, foudhia ia mös muita Leni miehiae, itze kutachin kodastans, erinomaisesta kussachin maan kulmassa, temen Ruotzin rikin siselle, ette he sen walan ia wskolisudhen, ionga hae ouat meillen wannonehet, luuanehet ia mös sanonehet, pitaeuaet, Sille pite teste edes pein visusti sen ielken kysyttaemenn, ia nin monda taloutta ia maija quin hae taitauat hyuaen tunnustuxen cansa sada tietae ostetuxi, ennen elickae sitte quin me olemma tehaen kuningahan waldahan tullehet, heidhen pite mös visusti ylöskirioittaman~, ia meillen sijtae asiasta caikein pikaisimmasta tietteuexi tekemen, quinga monda nijte samoija kartanoita on, cussa mös ne ouat, ia cudka ne ouat, quin nijte ostanehet ouat. Nin edhes pein, ios hae mutoin tahtoleuat olla cunniallissa miesse, nin mös me tadhomme caikilla modo kielte, nin hyuesti nijtae ylimeisi, quin alimaisiaki, kutka ikenens ne taitauat olla, ettei yxiken temenn peiuen pereste madha wskalda henellens osta werolista maata elickae maija, telle modo petoxilla omistaden meilde Crunun weron ia wluos tekon. Nin tieten ette kuka sen~ ilman meidhen luuata teke, pite oleman~ rickonehen ia mestanehen caiken sen rahan quin hen sijtae maasta andanut on. Ja wiele sijttae sen pellen pitae henen maxaman sata dalarita. Ia ios hen on wapah mies, nin hen onn rickonut wapahan miehen tunnustosth merkit, nin mös ne quin senmotoisita maioia ia maita elicke asuin sijoia temen~peiuen pereste myuet, ouat, he rickonehet ne heildens meillen~ ia Ruotzin Crunun~ ala, ia sen pellen pite heidhen maxaman sata marcha, ia sama maija elicke asuin sija ei pidhe henen ikenens iellens saaman~. Mutta kutka weroliset taloin poiat ne taitaisit olla, ioilla on enembi maata elicke asuin sijoia, quin he itze elicke heiden lapsens, ia mös heidhen lehimeinen sukuns taita nauttia ia wiliellae, nin pite heiden meillen~ taritzeman~ saman~ maann ostoxi ia mös Crunu[lle]. Themen ielken~ sekae korken~ ette matalan tule itze henens oijenda ia asetta, Ia erinomaisesta me keskemm~e ia manamm~e temen~ cansa meidhen wluosualituita paemiehie, ette he sine samassa asiassa visun ia wskolisen edhes catzomisen piteuaet, ette teme meidhen mandatin kiria caikin modoin pidetaeisihin henen wallasansa. Nin tieten~ ( jos toisin tehden,) ia he mös senmotoisita salauat, iotca meiden ia Crunun ovat wahingoxi, nin he ouat rickonehet heiden hengens, kaluns ia kartanons. Ja sijttae enemen~ wissiydhen pellen, ette me temen caickin modoin rickomatoinna tadomme pite, annamme me meidhen Kuningallisen Secretin tehen ala painetta. Annettu ia kirioitettu meidhen Linnasta Staekeborgistha, sille colmannella peuielle Maetekusta. Anno 1572.