Sjunde, Bollstad.
Veli!

Kiitän sinua kirjeen edestä, jonka kautta sain tiedon kuinka
oli käsikirjain laita. Minä suostun niihin muistutuksiin, joitas
teet niin Sankart[eoksesta], kuin Leo ja Linasta. (Tämä jälkimmäinen
nimi on nyt mielestäni liian korskea 1 näyttöselle kappaleelle;
sen tahdon muuttaa sanaksi: jäähyväishetki) Ole
niin hyvä ja käy Stolpelta ottamasta Leo ja Lina, ja sano
hänelle, että, jos hän tahtoo, niin saa hän sen takaisin jonkun
ajan päästä. Noin kymmenen päivän kuluttuaa tulee täältä mies
kaupunkiin, jonka saatan sinun luokses saamaan nämät teokset.
Koska olen sinun osviittojas mukaan parantanut ne, niin aion
lähettää ne yynnä yhden kolmannen kappaleen kanssa Viipurin
kirjal. seuralle, nimittäin ellei Stolpe niistä huoli. Kuinka
luulet: jätänkö myös pois Antonin kirouksen forstmestareista ja
rautateistä? Se mieles[t]äni kuvailee vanhan jägmestarin mielenlaatua
uu[de]naikaisia yrityksiä kohtaan. Niin, jos sinulla [on]
vielä joitakin muistutuksia tehtävänä, ilmoita ne minulle muutamalla
rivillä käskyläiseni kanssa. Alä unohda lähettää myös Sankarteosta.
Jos sinulla on Dietrickssonnin > Det skönas verld >
jos itse olisit sen jo lukenut, taitaisitko lähettää sen minulle?
Kevätalvella saatan sen takasin. Minulla ei ole moneen aikaan
ollut yhtä ainoata kirjaa luettavana, ja usein on aikani kolkko
kuin kaivossa. Voi hyvin!
A. Kivi.