1.§. Jacamattomasta metzästä ja maasta mahtawat caicki maan isännät kyläsä ottaa turpeita, tuohia, puita, hirsiä, aidaxia, lehtiä ja muita, huonen ja talon tarpexi; waan ei wiedä sitä cotoa pois, eli muille myydä eli aldixi andaa. Joca tätä wastan teke; wetäkön sackoa hirren eli saha-tukin edestä cuusitoistakymmendä äyriä, joca cuormalda nijstä muista cuusitoistakymmendä äyriä, ja miehen tacalda neljä äyriä: maxacon myös paitzi sitä muille maan isännille, nijn paljo cuin heidän osaxens hinnasta juoxe. Jos jollakin on maata cahdesa kyläsä, älkön nautitco yhden kylän jacamatoinda metzää eli maata toiseen kylään, saman sacon haastolla. Joca myy kylän jacamattomista tiluxista ja maasta, sitte cuin jaco laillisesti anottu on; wetäkön sackoa cuin 5.§. sanotan.

2.§. Turpeita ei pidä leicattaman jacamattomalda maalda, joca luhdaxi kelpaa; sen sacon haastolla, cuin 1.§. sanottu on. Ei pidä myös puuta caattaman, eli ladwa hacattaman, lehtein ja tuohein tähden, waan kiscottaman ja carsittaman.

3.§. Masto puuta ei mahda cucan hacata Cruunun maalla, ilman Cuningan Käskynhaldian luwata: joca sen teke; maxacon sen hinnan, ja wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos masto puu löyty perindö-maalla; nijn ei pidä sitä hacattaman eli myytämän, ennen cuin se Cruunulle tarittu on, saman sacon haastolla.

4.§. Jos maan isändä kyläsä tahto sisälle otta jotakin, cuin jacamatoin on; nijn sanocon sen caikille kylän miehille. Jos ei he tahdo hänen canssans aidata ja ruocota, nijn etzikön Oikeudella laillista jacoa, ja nautitcon cukin osans caikesa cuin jaettaa taita. Joca toisin sisälle otta ja nautitze; olcon rickonut työns ja sen wuoden caswon muille maan isännille, ja wetäkön sackoa wijsi talaria sen tähden, että hän nijn sisälle ottanut ja wiljellyt on. Sama Laki olcon, cusa metzä ja maa jacamatoinna maca usiamman kylän wälillä.

5.§. Joca otta turpeita, tuohia, lehtiä, nijniä, eli hacka puita, aidaxia, seipäitä, hirsiä, eli mitä hywäns se on, sen kylän tiluxilda, josa ei hänellä itzellä yhtän osa ole, eli toisen eroitetusta ja yxin omasta metzästä, sijnä kyläsä josa hänellä osaa on, maxacon hinnan sen edestä cuin hän ottanut on, ja wetäkön caxikertaisen sacon sitä suhteen, cuin 1.§. sanottu on. Olcon myös Tuomarilla walda, cusa sencaldainen luwatoin wiljellys usiammasti tapahtu, näiden sackoin siwusa, uhca sacon eteen-panna. Se cuin nijn muodon luwattomasti wiljele Cuningan jahti-paicoisa ja elickö-tarhoisa; wetäkön sackoa joca masto-puulda sata talaria, muun hirren edestä kymmenen talaria, ja maxacon ilman sitä hinnan; ja olcon sacko nijstä muista, cuin edellä mainittu on, neljänkertainen, Cuningalle yxinäns.

6.§. Jos jocu canda toisen päälle sisälle-ottoin eli muun luwattoman wiljellyxen tähden, ja se, jonga päälle cannetan, sano että ne tiluxet owat hänen omans; coetelcon Oikeus ensin jos päällecandaja sitä metzää ja maata silloin on nautinnut ja hallinnut, ja jos se selkiästi löyty, nijn laskecon se, cuin luwattoman wiljellyxen teki, sen ulos cuin hän aidannut on, ja andacon tacaisin mitä hän ottanut on: wetäkön myös sackoa cuin ennen on sanottu. Waan jos ei se löydy; nijn pitä se, josta rijdellän, tacawaarickoon pandaman, ja uhca sacon haastolla kielttämän. Sitte eroittacon Tuomari heidän wälilläns omaisuden oikeudesta. Jos se asian cadotta, joca luwattomasti wiljeli; wetäkön sacon wäkiwallasta, eli luwattomasta wiljellyxestä, nijncuin asia waati.

7.§. Lampuodilla, eli sillä joca toisen maata wiljele, ei pidä oleman waldaa myydä hirsiä, puita, aidaxia, eli muuta sencaldaista talon tiluxista, ellei hänellä sijhen ole maan-isännän lupaa. Jos hän sen teke, eli myöden anda toisen sitä tehdä; wetäkön molemmat sackoa, cuin 5.§. sanottu on.

8.§. Perindö talonpoica mahta nautita yxinoman metzäns huonen tarpexi ja myydäxens; cuitengin sillä säästöllä, ettei metzää häwitetä, ja taloa turmella. Olcon myös welcapää, ensist ottaman tuulencaatamia, cuiwia puita, oxia ja candoja polto-puuxi, ennen cuin tuoreita puita sijhen hacatan. Jos perindö talonpoica löytän wäärin käyttäwän wapauttans; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jolle wero talosta lange, catzocon sen perän.

9.§. Niisä metzisä, jotca wuorten-töiden alla tulewat, ei mahda cucan sysixi, eli muihin aineihijn, caata mitän puuta, cuin suurijn rakennuxijn wuortentöisä kelpa, wijdenkymmenen talarin sacon haastolla joca puulda.

10.§. Ei mahda myös caupungin asuwaiset, ilman luwata ja tiedota, hacata toisten metzistä, jotca sijnä ymbärille owat puolen toista peniculman sisälle, kymmenen talarin sacon haastolla joca cuormalda, ja hinnan tacaisin.

XI. Lucu. Carjanlaitumesta / caitzemisesta / ja paimendamisesta.

1.§. Aitamatoinda maata ja carjan laidunda mahtawat caicki, joilla sijnä osa on, eläimen ruaxi nautita, ja anda carjan siellä secaisin käydä. Mutta ei pidä kenengän ajaman eli paimendaman carjans toisen yxinomasa metzäsä eli laitumesa; sen sacon haastolla, cuin 9. Lugusa ja 7.§. sanotan.

2.§. Jos ne, jotca yhdesä asuwat, yhdesä eli usiammasa kyläcunnasa, owat itzens yhdistänet carjancaitzemisesta ja paimenen pitämisestä, ja jocu laiminlyö sen ylöspitää; maxacon sen wahingon, cuin eläin hänen syyns eli laiminlyömisens cautta teke, eli saa. Paimendamiseen pitä waimo wäke pidettämän, cusa se tapahtua taita, waan ei poikia; kymmenen talarin sacon haastolla.

3.§. Jos paimen cadotta eläimen, eli metzänpeto teke wahingon, ja se löytän, että paimen olis tainut sen estä; nijn maxacon sen palcallans, eli työlläns.

4.§. Cosca kirsi on maasta lähtenyt, pitä siat oleman rengaistetut, ettei he nurmia ylöscaiwais, ja olcon Silda-woudi welcapää, sijtä tarcan waarin pitämän. Ottacon myös kijnni, eli merkitkön caicki ne siat, jotca hän rengastamatoinna löytä; ja lunastacon se, jonga siat omat owat, ne häneldä, cahdella marcalla jocaitzen edestä. Jos ei omistaja tahdo nijtä lunasta; haastacon Silda-woudi hänen Oikeuden eteen, ja maxacon hän sitte, Silda-woudille caxikertaisesti joca sian edestä. Jos Silda-woudi tämän laiminlyö; wetäkön sackoa yhden talarin, ja ottacon se cuin tahto ja taita, ne rengastamattomat siat, laitengin se joca ne tiluxildans löytä, ja wahingota kärsi, ja nautitcon saman oikeuden, cuin Silda-woudi.

XII. Lucu. Cuinga siat mahta päästettää terhometzään.

1.§. Jos usiammalla on yhteinen terho-metzä; nijn pitä heidän oikialla ajalla sopiman käskenäns, cuinga monda sicaa sijnä taitan elättä, ja laskecon sitte jocainen sisälle, sen jälken, cuin hänellä metzä-osa on. Jos jocu päästä usiamman sisälle; olcon muilla walda ottaa ne kijnni, ja hän wetäkön sackoa marcan joca sialda, ja palkitcon wahingon. Jos ei hänellä itzellä ole nijn monda sicaa, cuin hän osallans elättä taita; olcon hänelle wapaus muiden sicoja wuoron edestä sisälle-ottaa. Jos ei hän sitä tee; nijn mahtawat ne toiset hänen osans syyttömästi nautita.

2.§. Joca otta toisen siat wuoron edestä; laittacon ne tacaisin, eli maxacon sen werran, cuin ne maxoit, cosca ne wastan otettin. Jos hän taita osottaa, että ne tautijn owat cuollet, eli muusta tapauxesta huckan tullet, ja hän löytyy ei ollen sijhen syypää; olcon syytöin. Sama laki olcon, cosca eläimiä wuoron edestä kesä laitumelle eli ruocolle otetan.

3.§. Jos siat juoxewat yhdestä metzästä toiseen, jotca ei yhdesä ole; nijn tygö sanocon metzän isändä händä, jonga siat owat, ensimmäisen ja toisen kerran, että hän ne poisotta, ja sieldä pois pitä. Jos ne siellä sitte löytän; nijn mahta metzän-isändä ne kijnniottaa, ja andacon wierasten miesten arwata, mitä nijden edestä maxettaman pitä, jos ei he molemmin sijtä muutoin sowi.

4.§. Jos jocu ehdollans päästä sicoja toisen terho-metzään, joca aidattu on; olcon ne metzän-isännälle rickonut. Jos siat eli muut eläimet, jotca terhoja syöwät, pääsewät muutoin sinne sisälle; käykön sen canssa, cuin 9. Lugusa eroitettu on. Jos siat cuoletetan eli lyödän; nijn sacotetan nijstä ja maxetan, cuin muista eläimistä 22. Lugusa säätän.

XIII. Lucu. Cuinga sackoa wedetän / cosca hedelmäncandawaiset puut luwattomasti hacatan / ja cuinga toiset siaan istutettaman pitä.

1.§. Ei pidä kenelläkän oleman walda Cruunun tiluxilla ja yhteisyxillä eli perindö-mailla, hacata ja caata hedelmän candawita puita, cuin owat tammi, pöki, omenapuu ja saxanpihlawa, eli jollaculla muulla tawalla nijtä turmella: Joca sen tekee; wetäkön sackoa tammelda ja pökildä yhdexän talaria, ja omenapuulda ja saxanpihlawalda colme talaria, caicki colmijacoon, ja maxacon puun hinnan Cuningalle. Jos se tapahtu wapaalla eli perindö wapaalla maalla; nautitcon wapa mies saman oikeuden cuin Cuningas. Jos wapa mies hacka eli turmele hedelmän candawaisen puun kylän jacamattomilla tiluxilla, eli yhteisyxillä, olcon sama Laki, ja olcon puu Cruunulle ricottu, eli wapamiehelle, jos jollaculla hänen canssans samasa kyläsä osa on, cullengin osans jälken.

2.§. Jos se tapahtu Cuningan jahti maasa, taicka elickö tarhasa; olcon sen päälle caxikertainen sacko, Cuningalle yxinäns.

3.§. Jos jocu hacka maahan eli turmele ehdollans toisen puun, joca caunistuxexi huonen eli tien wieren, taicka mualle on istutettu; wetäkön sackoa cuin Pahantegon Caaresa sanotan.

4.§. Jos yhteisyxisä, taicka perindö eli Cruunun maalla löyty wanha ja cuiwanut tammi eli pöki, eli jos ne seisowat pellon eli luhdan estenä ja wahingona; etzikön se, joca sen puun caata tahto, eli wahingon sijtä kärsi, Cuningan Käskynhaldian lupaa, ja hän andacon jahti palweljain ja cahden Lautamiesten, catzella sen puun, ja säätäköt sitte cuin cohtullisexi ja hyödyllisexi löytän: Ei mahdeta cuitengan sencaldaista puuta caattaa, ennen cuin se Cruunun wasaralla on ulosmerkitty. Jos catzelmus miehet todistawat tästä toisin cuin tosi on; wetäkön cukin sackoa kymmenen talaria. Omenapuu ja saxanpihlawa mahta sencaldaisesa tilasa syyttömästi caattaa.

5.§. Caickein, jotca hedelmän candawaisia puita perindö eli Cruunun maalla hackawat, pitä istuttaman joca puun siaan caxi samasta laista, mutta neljä jos hackaus Cuningan jahti-maasa tapahtunut on: pitäkön myös sitte nijstä sijhen asti waarin, että ne eläinden syömisen alda owat ylöscaswanet, taicka wetäkön sackoa joca puulda cuin ei istuteta ja warjella, neljännen osan luwattoman hackauxen sacosta. Jos jocu caata eli ylösotta wahteran, lehmuxen, jalawan, saarnin, eli jongun muun sencaldaisen puun, josta suurembi hyödytys on, cuin muista hedelmättömistä puista; istuttacon toiset siaan, ja pitäkön waarin cuin sanottu on. Ellei hän sitä tee; wetäkön sackoa yhden talarin culdakin puulda.

6.§. Cosca puu caatan, taicka hirsixi, poltopuixi, aidaxixi, eli mixi hywäns; pitä ladwa ja oxat pois otettaman, ettei carjan-laidun sijtä tulis wahingoitetuxi, cuuden marcan sacon haastolla, ja pitä saman <94> sacon waihella cuiwat puut, tuulen caatamat, risut ja cannot, wähittäin pois perattaman.

XIV. Lucu. Huhdan-poltamisesta.

1.§. Peldoaidan sisällä, luhdasa ja syöttöhaasa, mahta jocainen caskexi hacata ja poltta piendä kelwotoinda metzää; cuitengin nijn ettei hedelmän candawata puuta, masto puuta, laiwan työhön eli hirrexi kelpawata puuta, sillä wahingoiteta, eli se wäärin käyttämys tapahtu, että metzä ja keto luhdan ja peldo aidan sisälle otetan, ja metzä, percamisen warjon alla, poispoldetan. Se cuin ricko tätä wastan; wetäkön sackoa hedelmän candawalda puulda, mastopuulda ja hirreldä, cuin 10. ja 13. Lugusa sanottu on.

2.§. Ulcona aidoista ei mahda cucan huhtaa polttaa, ellei hän tahdo peldoa ja luhtaa perata, ja sijhen ei tila ole suojeluxen ja aidan sisällä, eli se carjan laitumen tähden tarpellinen ole. Joca tahto perindö eli Cruunun maalla sen syyn tähden huhtaa polttaa; andacon sen Kihlacunnan Tuomarin tietä, ja säätäkön hän caxi Lautamiestä, jotca jongun jahti eli Cruunun-palweljan canssa, sen tilan catzowat; sitte cuin ne owat cuulduxi tullet, coetelcon käräjän Oikeus, jos se taitan myödytettä eli ei; andacon myös Cuningan Käskynhaldian sen tietä, joca sijhen luwan anda, jos hän sen hyödyllisexi löytä. Jos jocu polttaa huhtaa ilman luwata, eli enämmän, cuin hänellä lupa on; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja olcon rickonut työns ja laihon. Jos hän on asujana ja ei itze maan isändä; palkitcon myös caiken wahingon. Jacamattomasa metzäsä ei mahda kengän, saman sacon haastolla, huhtaa polttaa, ellei caicki metzän isännät sijtä yhtehen sowi, ja sijhen lupaa annetan, cuin täsä säätty on. Pangon myös ulos carjan laitumexi, sen cuin hän sitä warten on polttanut, sitten cuin hän sitä colme wuotta on nautinnut, eli wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa sanottu on.

3.§. Ei mahda catzelmus miehet muuta maata huhtamaaxi uloscatzoa, kymmenen talarin sacon waihella, eikä Oikeus sitä myöden andaa, cuin nyt sanottu on. Ei mahda he myös waiwastans, eli lupa-sedelistä maxoa ottaa, joca sen teke, olcon rickonut yhden wuoden palcan.

4.§. Wapaalla maalla mahta isändä itze huhtaa polttaa, eli sen toiselle myöden andaa, hänen yxin omasa metzäsäns, aitain sisällä eli ulcona nijstä. Jos Lampuodi huhtaa polttaa wapaalla maalla, ilman isännän luwata ja tiedota; wetäkön sackoa, cuin 2.§. sanottu on.

5.§. Cusa Pruukit ja wuortentyöt nyt owat, eli ylös otetuxi tulewat, ei mahda cucan huhtaa polttaa sen paickacunnan sisällä cuin Cuningas kieldä, ei myös yhteisyxisä, sadan talarin sacon haastolla. Jos se tapahtu Cuningan yxin omaisisa jahti paicoisa; olcon cahden kertaisen sacon alla, Cuningalle yxinäns, ja maxettacon wahingo.

XV. Lucu. Metzän-culosta.

1.§. Joca tahto huhtaa polttaa, peratcon metzän ymbärildä pois, caiwacon ylös maan, ja pitäkön wettä likeellä, ja muita tarpellisia aseita, walkian sammuttamiseen. Tygösanocon myös lähimmäisiä naabureita, että he saapuilla owat, ja tulewat awuxi, jos tarwitan. Joca ennen, cuin hän tämän caiken tehnyt on, eli wäkewällä tuulella, suurella cuiwalla ja palawalla, sytyttä walkian huhtaan, eli mene sieldä pois, ennen cuin walkia peräti sammunut on; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ehkä ei wahingota tapahdu. Jos wahingo tapahtu; maxacon omaisudestans, ja wetäkön sackoa sata talaria.

2.§. Nyt on hän ne waarin ottanut, cuin täsä sanottu on, ja tapahtu että walkia cuitengin lewiä, eli jos walkia on nijn peitosa ollut, ettei sitä taittu hawata, ja teke sitte wahingon; nijn tygösanocon silloin, kymmenen talarin sacon waihella, usiambita naaburita, ja andacon kläpätä lähimmäisen kircon tykönä, että sillä wäke awuxi cutzua. Jos kylän-metzä silloin pala, wetäkön wijsi talaria tapaturman sackoa jocaitzen edestä, metzän-isännälle yxinäns, ja sijhen siwuhun, joca tammelda ja pökildä cuusitoistakymmendä äyriä; istuttacon myös sencaldaiset puut siaan, cuin ennen sanottu on. Kylän ja Kirkon edestä sacotetan, cuin 24. Lugusa eroitetan.

3.§. Jos jocu sytyttä walkian ulcona kedolla, muusta syystä eli tapauxesta, eli jos matcamies sen teke, ja ei sitte tyynni sammuta; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria. Jos jocu sytyttä wäkewällä tuulella, eli pitkäisellä cuiwalla, taicka cusa metzä ja muuta taita syttyä, ja ei sammuta walkiata; olcon caxikertainen sacko, ehkä ei wahingota tapahdu. Jos sijtä wahingo tule, maxacon sen, ja wetäkön sackoa sata talaria, ja se jonga maa on, eli joca päälle canda, nautitcon asian-omaisen oikeuden, ja olcon hänellä walda otta tundematoinda ja irtainda wäke kijnni, cuin 5.§. sanotan. Jos walkia pääse palcolliselda eli paimenelda; sacotettacon ja maxacon wahingon, cuin sanottu on. Jos ei he sitä woi; tehkön työtä wahingon edestä ja kärsikön ruumin rangaistuxen sacoista. Jos wahingo on nijn suuri, ettei sitä taita työllä palkita, kärsikön ruumilla sekä sacon että wahingon edestä.

4.§. Cosca metzän culo pääse wallallens; pitä naaburein ja pitäjän miesten riendämän sammuttaman, eli maxacon sackoa caxi talaria. Jos waara enäne, andacon sen lähimmäiselle Cruunun palweljalle tietä, ja andacon cohta arpa-capulan juosta kylästä kylään. Joca sen seisahta; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Joca ruoca-cunnasta pitä yxi mies walkian tygö tuleman, nijn myös joca Ryyttäri, Soltati ja Puosmanni, kirwen eli pijlikirwen, lapion ja wesiastian canssa. Jos jocu jää peräti pois, ilman laillista estettä; wetäkön sackoa wijsi talaria. Joca tule myöhän, eli mene työstäns ja siastans pois, ennen cuin coto-lupa annetan; maxacon sackoa colme talaria. Nyt on walkia nijn tucahutettu, ettei caickia siellä tarwita; määrätkön Cruunun palwelja wissit miehet, jotca siellä wartioitzewat, toinentoisens jälken, sijhen asti ettei yhtän waara ole.

5.§. Ennen cuin miehet ercanewat, pitä wisusti erinomattain Cruunun palweljoilda keskusteldaman, cuinga walkia on wallallens päsnyt. Jos matcamies löytän sijhen syypäxi, eli irtain mies, eli se, jota ei tuta woimallisexi wahingota maxaman, ja hän ei saa edestäns tacausta; nijn pitä hän kijnni otettaman, ja Kihlacunnan Oikeuden cohta sitä tutkiman ja tuomitzeman. Jos se on talollinen mies; haastettacon ensimmäiseen käräjään.

6.§. Jos ei Kihlacunnan ja Wuori Woudit, Jahtimestarit, ja maan jahtimiehet tule metzän culoon, cosca he sen hawaitzewat, eli sanan sijtä saawat, ja ellei he wircaans tee; wetäkön sackoa cukin colmekymmendä talaria, mutta Nimitysmies ja halwemmat palweljat kymmenen talaria.

XVI. Lucu. Cuinga yhteisydet mahta nautittaa.

1.§. Maan yhteisyttä mahtawat ne nautita, jotca Läänin sisällä rakendawat ja asuwat, ja Kihlacunnan eli pitäjän yhteisyttä ne jotca Kihlacunnasa eli pitäjäsä owat. Nijsä mahtawat ne, joilla sencaldaista ei ole omisa tiluxisa, nautita carjan laidunda, hirsiä, polttopuita, aidaxia, lehtiä, tuohia, turpeita, nijniä ja muuta, cuin sielä löyty, omaxi tarpexi, waan ei mitän sijtä toiselle andaa eli myydä. Joca tahto siellä hacata hirsiä, polttopuita, aidaxia ja seipäitä; andacon sen ensin käräjäsä tietä, ja coetelcon Oikeus cuinga paljon hän tarwitze, sitte etzikön hän sijhen lupaa Cuningan Käskynhaldialda, cuin 14. Lugusa sanottu on. Jos jocu nautitze yhteisyttä toisin; wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa 1.§. säätty on.

2.§. Jos jollakin on talo toisesa Läänisä, Kihlacunnasa, eli pitäjäsä; älkön culjettaco mitän yhteisydestä sijhen taloon, joca sijtä ulcona macaa, eli wetäkön luwattomasta wiljellyxestä sacon cuin sanottu on.

3.§. Jos jocu osa yhteisydestä rauhaan cuulutetan, että metzä hyötyä mahdais, eli muun syyn tähden; wetäkön se sackoa, joca siellä hacka, luwattomasta wiljellyxestä, ja maxacon sijhen siwuun sen eteenpannun uhcasacon, ja palkitcon wahingon.

4.§. Ei mahda kellengän sallittaa sisälle aidata mitän yhteisydestä. Jos jocu sijtä sisälle otta; purcacon sen cohta, ja wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa ja 4.§. sanottu on.