1.§. Joca pane pantixi culda, hopia, eli mitä hywäns se on irtaimesa calusa, tehkön sen cahden todistajan canssa, eli ottacon sen päälle käsikirjoituxen häneldä, joca pantin saa käsijns.

2.§. Cosca määräpäiwä on ohitze, ja panttia ei lunasteta, nijn olcon pandin haldialla walda, andaa sen kihlacunnan Käräjäsä yhden kerran ja Caupungisa colmena maanandaina ylöscuulutettaa, ja sitten laillisesti arwattaa. Jos pandin isändä silloin tahto lunastaa panttins, tehkön sen Caupungisa neljäntoistakymmenen päiwän, ja maalla cuucauden sisällä, sitten cuin se hänelle ilmoitettu on, ja maxacon päällisexi sen caswon, jonga hän luwannut on. Ellei hän tahdo eli woi; olcon hänen ehdosans, joco hän tahto andaa pantin julkisen uloshuudon alla myytäwäxi käydä, eli anda welcamiehen sen pitä arwion jälken. Jos pantti arwatan eli myydän corkemmaxi, cuin welca on; nautitcon welcapää sen cuin ylitze on: Jos pantti on wähembi; täyttäkön hän puutoxen.

3.§. Pantti pitä hywin kätkettämän ja waarisa pidettämän, ja ei ilman isännän luwata ja tiedota nautittaman eli uloslainattaman, cuuden talarin sacon, ja wahingon palckion haastolla.

4.§. Jos wahingo pantille tule, sen cautta, ettei se, jolla pantti oli, sijtä oikein waaria pitänyt ole; maxacon hän sen täydellisest. Jos se tapahtu tapaturmasta ja ei kätkemättömydestä, olcon wahingo omistajan, ja maxacon yhtä hywin sen, jonga edest pantti seisoi.

5.§. Jos jocu pane petollisen pantin ulos ehdollans, palkitcon wahingon, ja sacoitettacon petoxen tähden colmannexella sijtä, cuin hän lainaxi otti, eli pyysi.

6.§. Joca tahto toisen tygö ulos panna sen pantin cuin hänen käsisäns on, ilmoittacon sen ensin pandin haldialle, taicka jos ei hän saapuilla ole, andacon sen Oikeudelle, eli Cuningan Käskynhaldialle tiettäwäxi, ja älkön pango panttia corkemmalda ulos, eli muulla ehdolla, cuin se hänen tykönäns seiso, taicka wetäkön sackoa cuudennen osan pandin hinnasta, ja palkitcon wahingon. Joca kieldä tietoans wastan, sen pantin jonga hän on wastan ottanut, wetäkön sackoa puolen sijtä, cuin pantti maxaa.

7.§. Joca tuhlaa eli huckaa pantin, ennen cuin se on arwattu, ja laillisesti seisonut; wetäkön sackoa neljännen osan pandin hinnasta, ja maxacon wahingon.

8.§. Joca taca toisen welan edestä, maxacon hän sen cuin welcapää itze ei woi maxa. Jos welcapää pitä itzens salasa, cosca maxon aica on sisällä, taicka on mennyt ulcomaalle ja hänen omaisuuttans ei löytä; nijn pangon Cuningan Käskynhaldia tacausmiehelle päiwän eteen, welan maxoon.

9.§. Jos tacaus mies on ottanut päällens toisen welan, nijncuin omans, ja luwannut maxon määrätyllä ajalla eli paicalla, eli myös itzens ynnä welcapään canssa sijhen sitonut; silloin etzikön welcamies cumba tahtons.

10.§. Cuin welcapää cuole, nijn wastacon hänen perillisens, nijn pitkäldä cuin hänen omaisudens ulottu, ja maxacon tacausmies sen cuin puuttu. Jos tacausmies cuole, tacauxesa seisoesans; olcon silloin welcamies welwollinen, cohta waatiman uutta tacausta welcapääldä: Jos hän taita sen toimittaa; olcon sen endisen tacausmiehen perilliset wapaat: Ellei hän sitä taida; etzikön welcamies welcans cohta ulos welcapääldä, ja puutoxen tacausmiehen omaisudesta.

11.§. Jos caxi eli usiammat owat tacauxeen käynet, ja itzens yxi caickein edestä, eli caicki yhden edestä, wastauxeen sitonet; etzittäkön sijnä täydestä welasta ketä tahtons. Ellei nijn taattu ole; wastatcon cukin osastans.

12.§. Jos jocu on taannut itze personan ja ei hänen welcans edestä; toimittacon hänen edes, ja olcon ilman wastausta. Ellei persona tule, maxacon silloin tacaus mies welan.

13.§. Wallanalainen ei mahda tacauxeen mennä; ei myös waimo, ilman miehen tiedota ja suostumusta. Leski-waimolla olcon walda omaisudens canssa taata.

XI. Lucu. Lainasta.

1.§. Joca otta lainaxi, cuolutta eli eläwätä; andacon jällens nijn hywänä cuin hän sen sai. Lainacalu ei mahda turmeldaa.

2.§. Jos jocu kieldä lainan, ja löytän että se hänen tietens on hänen käsisäns; andacon sen ulos, ja palkitcon wahingon, wetäkön myös päällisexi sackoa, puolen sen hinnasta.

3.§. Ei mahda kengän, oman eli toisen welan edestä pidättää sitä, cuin hän lainaxi saanut on, ellei hänellä sijnä ole pantti-oikeutta, eli että hän lainan andajan suosiolla tarpellista culutusta sen päälle on tehnyt. Jos se tapahtu; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja andacon lainacalun jällens.

4.§. Jos jocu myy, pantixi pane, eli poisandaa, ilman lainan andajan lupa, ja suostumusta, sitä cuin hän lainaxi ottanut on; maxacon hän sen täydellisesti sille joca lainan andoi, ja wetäkön sackoa puolen sen werta. Olcon myös lainan andajalla woima lunastaa sen jällens. Jos petos löytän sen tykönä, joca osti, pantixi otti, eli lahjaxi sai; andacon sen tacaisin haldialle ilman lunastusta, ja wetäkön sijnä siwus sackoa, cuin nyt sanottu on. Sama laki olcon, cosca jocu ottaa lainan toisen nimeen, ja ei woi sitten täyttä, että se hänen luwallans ja tiedollans tapahtunut on.

XII. Lucu. Talde-calusta / eli jongun haldun pannusta ja uscotusta omaisudesta.

1.§. Jos jocu pane toisen taan taldeen, culda, hopia, raha, eli muuta irtainda calua; pangon sen todistajain canssa, eli ottacon kirjan sen päälle.

2.§. Talde-calusta ja uscotusta omaisudesta, pitä waari pidettämän nijncuin omasta. Jos se pahene, eli cato hänen kätkemättömydens, eli syyns cautta; maxacon täydellisest. Jos se tapahtu tapaturmasta; olcon syytöin.

3.§. Jos jocu pane toisen taan taldeen kijnnisuljetut, eli sinetillä lukitut arcut, caapit eli pacat, ja se cuin wastanotti ei tiedä, mitä nijsä on: taicka jollei se ole hänelle, cappale cappalelda, waagan, mitan eli lugun jälken käsijn annettu: Jos sitten se joca talteen pani, waati enämmän pannens, cuin hän jällens sai; olcon se cuin wastanotti wapa, cosca hän caicki rickomata ja wahingoittamata ulos anda, nijncuin hän sen on wastan ottanut. Jos se löytän ricotuxi ja tallelle pania jotakin caipa; nijn täyttäkön silloin todistailla eli walallans, cuinga paljon hän toisen tygö pannut on. Jos hän sen woi tehdä; wastatcon se jonga taldeesa calu oli, caiken wahingon edestä, eli näyttäkön hywillä tiedoilla, taicka wannocon, ettei se hänen kätkemättömydestäns ja syystäns tapahtunut ole, taicka ettei hänellä ole sijtä tietoa ja hyödytystä ollut. Jos hän tule sidotuxi, että hän on ehdollans sen tuhlannut; seisocon warcan oikeuden.

4.§. Joca culutta uscottua calua, eli hywäxens sitä nautitze ilman talteen panian suostumusta; tehkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon. Jos jocu myy, pantixi pane, eli häwittä sitä, käykön sen canssa, nijncuin XI. Lugusa 4.§. lainasta sanottu on.

5.§. Jos usiammat owat pannet toisen taan, omaisuttans tallelle, josa heillä caikilla osa on; se ei mahda jommancumman anomisen päälle ulosannettaa, ellei hän sijhen näytä caickein täyttä walda. Jos se jonga taldesa calu on, sen toisin ulosandaa; wastatcon itzecutakin, hänen osans edestä, ja etzikön miestäns.

6.§. Jos se, cuin calun wastan otti, ei tahdo pitää sitä pidemmäldä tacanans; sanocon silloin hänelle joca tallelle pani, että hän mahdais otta sen jällens, ja ottacon todistuxen sen päälle. Ellei haldia, ota omans jällens; seisocon itze caiken waaran.

7.§. Jos se cuole, jonga käsisä talde-calu oli; nijn pitä hänen perillisens sen edestä wastaman, ja andaman täyden jällens.

8.§. Jos tallelle pannun calun päälle, tarpellinen culutus on tehty, eli wuoro maxettu sen huonen edestä, josa calu tallella pidetän; nijn pitä haldian sen maxaman, ennen cuin calu tacaisin annetan.

9.§. Jos jocu parembata tietoans wastan kieldä talde-calun ja uscotun omaisuden; sacoitettacon nijncuin sijnä XI. Lugusa 2.§. lainasta sanottu on.

10.§. Jos jocu usco caluns toisen halduun, cosca se tulen, meren eli wihollisen wallasta wapahdettu on, ja se joca wastanotti kieldä sijhen, ja tule woitetuxi, että hän sen petollisesti salainnut on; rangaistacon colmenkertaisella sacolla, nijncuin warcauden edestä.

11.§. Jos calu tuomitan colmannen miehen taca, se pitä waarisa pidettämän, nijncuin muu taldecalu, ja ei ulosannettaman, ennen cuin Tuomari eli Käskynhaldia sen myöden anda.

12.§. Jos käsityömies myy, eli pantixi pane, sen cuin hänellä tehtäwäxi, määrätyn palcan edestä, käsijn annettu on, maxacon wahingon jällens; ja wetäkön nijn hän, cuin se joca tietens toisen calun osti, cumbikin caxikymmendä talaria sackoa.

XIII. Lucu. Wuorolle-panemisesta ja ottamisesta.

1.§. Cosca jocu wuoro toiselle huonetta, taloa, tonttia, eli mitä se olis, rahan eli calun edestä, wissin ehdon canssa, eli ilman; se pitä wahwana seisoman, joco käsi raha on sen päälle annettu, eli ei.

2.§. Jos yhtä cahdelle wuorotan; nijn pitäkön se, cuin ensin wuoroi; joco se jälkimäinen enämmän on luwannut, eli ei; ja wetäkön se, cuin wuorolle pani; kymmenen talaria sackoa, ja palkitcon wahingon. Sama Laki olcon sijtä, joca wuoroa itzellens sen, jonga hän tiesi toiselle olewan wuorotun.

3.§. Joca wuorolle pane toisen calun, ilman isännän tiedota eli tahdota; maxacon wuoron ja caiken wahingon; ja wetäkön cuusi talaria sackoa.

4.§. Cuinga omaisus maalla, nijn myös huonet, talot ja tontit Caupungisa, wuorolle pandaman ja otettaman pitä, eroitetan Maan Caaresa. Hewoisten, waunuin ja wenhetten palckamisesta wierasten holhoilda, ja mikä Laki on, cosca ne pahetan ja turmellan, on säätty Rakennuxen Caaresa.

XIV. Lucu. Palcollisista.

1.§. Palcollista ei pidä pestättämän, waan Laurin ja Michelin päiwän wälillä; ei myös ennen cuin waca tieto on, että se on endisen palwelluxens ylössanonut. Joca sen teke; wetäkön kymmenen talaria sackoa. Sama sacko olcon palcollisilla joca itzens ennen poislupa, eli pestätä anda.

2.§. Oikia määräpäiwä pitä oleman Mickelin päiwästä samaan aicaan wuotta sen jälken, sekä Caupungis että maalla.

3.§. Joca anda itzens pestätä cahdelle isännälle, pysykön sen tykönä, joca ensin pestäis; ja maxacon yhden wuoden palcan, sille cuin kärsij. Jos rijta tule Oikeuden eteen, cumbi ensin pestäis, mengön palcollinen cohta palwelluxeen sen tygö, joca asian siellä woitta, ehkä tuomiota wastan weto pannan. Jos se tuomio <140> sitten ylemmäsä Oikeudesa muutetan; nautitcon se cuin siellä woitta, caiken wahingon palckion.

4.§. Seitzemän päiwä jälken Mickelin päiwän, pitä laillisesti pestätyn palcollisen maalla, palweluxeens menemän, ja Caupungisa colme, eli eninnäkin neljä päiwä. Ellei se tapahdu, ja isändä tahto palcollisen pitä; turwatcon Käskynhaldiaan paickacunnas, joca cohta anda sen palweluxeen tuottaa. Jollei isändä tahdo händä pitä; maxacon palcollinen sacoxi yhden wuoden palcan. Ellei hän woi sackoa maxa, tehkön nijn cauwan työtä, että hän sillä itzens lunastais.

5.§. Cosca palcollinen on palweluxeens tullut; nijn tehkön ahkerudella ja uscollisudella ne ascaret, cuin perhen isändä, hänen eteens cohtudella pane. Jos jocu on laisca ja wastahacoinen; se ojettacon ensist hywällä, ja sitten cohtullisella huonen curituxella. Ellei hän sittekän tahdo itzens parandaa; ajettacon ulos palwelluxesta ilman passita ja päästö-kirjata, ja olcon palckaans paitzi. Ei mahda trengi eli pijca pitä arckuans mualla; cuin siellä cusa he palwelewat.

6.§. Jos palcollinen carca ilman päästökirjaa pois, ennen määrä päiwää; nijn olcon perhen isännällä woima tuoda händä tacaisin, nijncuin Maan Caaresa XVI. Lugusa 7.§. Lampuodista sanottu on, ja pysykön palcollinen palwelluxesans oikiaan määräpäiwään asti ilman palcata. Ellei perhen isändä tahdo sitä pitää palweluxesans, nijn andacon palcollinen pesti-rahan tacaisin, ja wielä nijn paljon tygö, cuin hänelle palckaa luwattu oli, perhen isännälle yxinäns.

7.§. Joca wiettele palcollisen toiselda, wetäkön nijn hän cuin sekin joca itzens sijhen wälicappalexi anda, kymmenen talaria sackoa cumbikin.

8.§. Ei kenelläkän olco walda hyljätä palcollista ilman syytä. Joca sen teke; palkitcon wahingon, ja andacon palcolliselle täyden palcan, ja mengön sitten palcollinen toiseen palwelluxeen.

9.§. Jos palcollinen tule sairaxi, nijn tule perhen <141> isännän händä holhota ja corjata: mitä parandajan ja lääkityxen päälle culutetan, mahta isändä hänen palckans päälle lukea, jos hän tahto.

10.§. Jos palcollinen tahto isännästäns eritä; sanocon ylös palweluxens Olewin ja Laurin päiwän wälillä, ellei se tapahdu; nijn palwelcon wielä edespäin, ensimmäiseen määrä päiwään asti, saman palcan edestä, cuin ennenkin. Samalla ajalla sanocon myös isändä palcollisen ylös, ellei hän sen palwellusta edemmä tahdo eli tarwitze. Ellei hän sitä tee; pitäkön sen toiseen määrä päiwään asti, ja andacon sille, nijn suuren palcan, cuin ennengin.

11.§. Jos perhen-isändä estä palcollista lähtemästä pois palwelluxestans, cosca se nijn palwelluxens on ylössanonut, eli kieldä mitä hän hänelle luwannut on, ehkä hän wastattawasti on palwellut; andacon ulos palcan, ja wetäkön päällisexi, puolen sijtä, sackoa, palcolliselle yxinäns. Jos isändä on omalla culutuxellans pitänyt jongun oppimas jotakin käsityötä, lascu-taito, eli muuta sencaldaista, sen ei pidä ennen lähtemän, cuin hän on isändäns käden, cohtullisesti täyttänyt.

12.§. Perhen-isännän ei pidä kieltämän ilman syytä laillista päästö-kirja; kymmenen talarin sacon haastolla. Ei hän myös mahda andaa parembata päästö-kirjaa, cuin palcollinen ansainnut on; Jos hän sen teke, saacon caxikymmendä talaria sackoa.

13.§. Mitä muutoin tule isännän ja palcollisen wälillä waarin otettawaxi, sen canssa olcon, nijncuin erittäin sijtä säätty on.