Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 30 päivänä Loka-kuuta 1841.N:o 44. Huomena, 21 Sunnuntaina P. Kolmin. päivästä saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Relander; Suomalaisessa seurakunnassa Arkidiakonus Hougberg; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Stolpe. Viipurista. Viimeisenä Torstaina aamulla alkoi meillä sataa lunta, joka, vaikka maa oli varsin sula, vähitellen kuitenkin eneni, niin että iltapuolella päivää maa jo oli valkiana. Illan suussa alkoi tuiskuta lunta olommalta, ja nyt ( Perjantai aamuna ), maan yön aikana vähäisen kylmähdettyä, ajetaan rein, rattain kilpaa. Ilma on selkenemässä. *) -1a--1-( Klemis ). ( Muualta saatu ). Tietää antaakseni sinulle, Lukiani, missä tämä pieni pitäjä löytyy, saan minä ilmoittaa sen olevan Viipurin Läänissä auringon laskupuolella Lappeenrannan kaupunkia ja pohjapuolimaisen osan pitäjästä rajallansa koskevan Saimaan veden rantaa. Lemin naapuri-pitäjät ovat: Taipalsaari, Lappeen pitäjä, Luumäki ja Savitaipale. Monta aikaa oli tämä pitäjäs ensimainitun naapuri-pitäjän Kappeli; vaan Keisarillisen Armollisimman päätöksen johdatuksesta eroitettiin se vuonna 1807 Emäkirkko-pitäjäksi, niin että se nykyinen Kirkkoherra on kolmas Lemin Seurakunnassa asuva Kirkkoherra. Tämän Pitäjän maa on yltä yläistään kivinen; mäen kukkuloita löytyy kukkulan päällä, raparyöppäitä ei ole harvassa. Mutta kivien välistä osaa Lemiläinen ottaa leipänsä; mäen kukkuloilla hän asuu, ja kartanon ympärillä on hänellä peltoja, jotka eivät hallaa pelkää; raparyöppäät hän kylvää Tattarilla, joka niissä mieluisesti kasvaa. Metsää nähdään vaan siellä täällä; niitä hakkaa <> Lemiläinen kaskeksi, polttaa maanpinnan viertämällä ja valmistaa sen kylvöksi. -2-- Järviä ja lampia löytyy aivan monta. Saimaan aallot huuhtovat pienen osan Lemin maan ranteista; Kivijärven vesi tapaa monen kylän maankallaaseen, sen aaltoen välistä nostaa moni, koivupuun lehdiltä sohiseva, saari päätänsä; tätä järveä on paljo alennettu; kallioa on reväisty ja on niin tie valmistettu veden valumiselle aina Kymiin. Tämä vedenlaskeminen on saattanut paljon hyötyä Lemin pitäjän asukkaille. Syntymäjärvi, Kotajärvi ja Kirventeen lampi ovat Lemin muut isommat vedet nimeltä. Mistä se kansa, joka nyt Lemillä elää, on sukusin, on minulta tietämätöin. Ehkä lienee tapaus niin kuin Seurakunnan nyt edesmennyt Kirkkoherra, Jac. Roschier kirjoituksessansa Suomen Huoneen Hallitus Seuralle ilmoittaa, nimittäin: että se olisi yksi kanta Lapinmaahan vaeltaneista Suomalaisista. Olkoon se kyllä tiedoksemme, että Lemiläiset ovat Suomalaiset, Christuksen oppia Lutheruksen selityksen jälkeen tunnustavaiset. Turussa rauhan asetettua vuonna 1743 tuli tämä Pitäjäs, niin kuin tällä puolella Kymin jokea oleva, Venäjän valtakunnan ala, ja hallittiin silloin Venäjän Lain jälkeen; vaan viimeisen Rauhan kautta Haminassa vuonna 1809 sai se, niin kuin jokaiselle on tietty, koko Viipurin Läänin mukaan jälleen Ruotsin Lain seurattavaksi. Pitäjän asukkaat rakastavat niin kuin Savolaiset savutupia; siellä täällä nähdään kuitenkin jo savuttomiakin. Tuvat ovat enimmittäin, etenkin uudet, avaroja, sillä perhettä on paljo. Seurakunnassa löytyy yksi talo, jossa on perhettä neljättäkymmentä henkeä, monessa on kahden ja kolmenkymmenen välillä ja harvassa on vähempi kymmentä, yhteen leipäkuntaan luettavia. Yhdessä tuvassa asuu usein kaksi ja kolme Isäntää; sillä tilat ovat jaetut pieniin osiin ja vara ei juuri myönny rakentaa tupia Isäntiä myöten. Tupa tosin olisi joka Isännällä, jos vain löytyisi pitäjässä hirsimetsää; mutta siitäpä on peräti sanominen. Koska jotakin huonetta pitää rakennettaman, niin tulee aineet hankiia noin kolmen ja vielä useammankin penikulman takaa. Paitsi niitä huoneita, jotka talon yhteisiksi ovat luettavat, on vielä jokaisella aitta, jossa pitää vaatteitansa ja myös kesän aikana makaa. Nämät huoneet ovat useimmiten niin rakennetut, että ne kartanolle tekevät pisteen toimituksen. Riihi on kartanosta vähän loitommalla ja paraittain kalliolle asetettu, niin ettei siihen muuta lattiaa tarvita. -3--3a--3-Joka päivä hän lakaisee tupansa ja kahdesti vuodessa, nimittäin Juhannukseksi ja Jouluksi, hän sen nuohoo ja yltä yläistään pesee; muutoin Lauvantai-päivänä vaan ikkunat, pöydät ja penkit pestään. Tuvan porstuan pihtipuolisen eteen hän viskaa ( harvoin etemmäksi saattaa ) rikat tuvastansa. Itsensä hän pesee joka ilta saunassa, harva muutoin, jos ei joskus itsiänsä Herrasväen eteen aikoessa taikka riihestä tullessa ja ruokapöydälle rientäessä. Sänkyjä tuvassa on niin monta kuin pariskuntaakin. Naimattomat makavat lattialla taikka penkillä, kuinka sattuu. Vuodevaatteiksensa he pitävät olkia, vanhaan nuottaverkkoon suljettuna jota silloin Koirakseksi kutsutaan; päänalaiseksi kerätään vanhoja vaateräpäleitä; nähdään kuitenkin jo muutamilla tyynyjäkin. Omat pito-vaatteensa ovat enimmäksi osaksi villasta tehdyt. Miehillä ovat pitkät sarkakauhtanat, jotka osittain ovat painetut, osittain valkiat, osittain harmaat. Liivit ja kurtikat ovat juovikkaiset; suurimmaksi osaksi punaisella langalla juovitetut. Housut ovat kesällä liinaiset, mutta talvella sarasta. Vyö on heillä punainen, ruohonpäinen, sininen taikka mustanjuovikkainen, joista se viimeeksi mainittu ilmoittaa, että heillä on huoli taikka että heillä on maahanpaniaisväkeä. Naimattoman naisväen hiukset ovat keskellä päälakea kiinnitetyt, sitten kahteen osaan jaetut, jollakulla palmikolla palmikoitut ja sykyrään pantut, kiinnipidetään vaskisella taikka tinaisella pääneulalla, ja kirkossa käydessä on sykyrän ympärillä vielä jonkunlainen leviä silkkinauha. - Hame ja röijy puhuvat pelkältä punaiselta, juovitetut sinisellä, mustalla taikka ruohonpäisellä. Heidän huolivaatteensa ovat mustanpuhuvat siniset. Vaimoilla on päässä töröpiikkiset lakit, jotka ovat valkiasta palttinasta, torahampaalla, läikkymiseen asti, siliäksi tehdyt; reunat pitsillä kaunistetut. Kalliin lakki, joka myös huolen aikana pidetään, on heillä mustasta silkistä, vaan on silloin pitsitä. Tästä Lemiläisen vaatteenparren puolesta tunnet. ( Jatkanto toiste ). [Ruotsinkielistä tekstiä] -4-Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|