Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 17 päivä Maaliskuuta. N:o 11. Tarvitseeko Suomalaisten kirjoittaa tieteensä latinaksi ja ranskaksi ? Kysyen maamme oppineita olemme vakuutetut saavamme tähän mukaavan vastauksen, ja itse, kuulumatta niiden joukkoon, lienemme myös sopimattomat antamaan toisellaista vastausta. Vaan kuitenki, ollen tässä vähän eri luulosta, luulemme voivamme sanalla toisella kokea selittää jos ei muuten niin toki itsellemme mainittua tieteelisten harjoitusten laitaa isänmaassamme. Tavallisesti sanotaan: molemmat maassamme tavalliset kielet ovat liian vähän tutut Euroopassa tieteellisten ainetten kirjoittamiseen; tieteet eivät muka ole vaan vissille kansalle, mutta koko ihmisyydelle, ollen muka siksi julkaistavat sellaisella kielellä, jota enemmän tunnetaan ympäri Euroopan. Pait sitä sanotaan maamme kielellä kirjoitetut tieteelliset kirjat ei voivan kannattaa painamisen kulunkia. Kaikki tämä on osiksi kyllä totta. Vaan voitaisiin, vielä kysyä: onko asia sillä autettu että käytetään sellaisiin aineihin vieraita kieliä ? Sitä emme luule kenenkään voivan myöntää, tuntien vähänkään asiaa. Omasta puolestamme sanoisimme juuri tämän muukalaisen, maalle tuntemattoman kielen olevan suurimpana syynä tieteellisten harjoitusten köyhyyteen maassamme. Selittäksemme tätä, päätämme ensinki: että kansa, joka ei voi kohottaa kieltänsä valistuneempain kansojen kielten rinnalle, on myös voimaton tieteellisin harjoituksineen kohottaimaan niiden vertaiseksi. Tämän päätöksen totuutta väittäkään joka tahtoo; me ai'omme tälle nyt siihen asti perustaa koko väitöksemme. Ensimäinen tähän viskattava mutka on varmaan, ettei kansan tieteellinen toimi ole ainoana arvon antajana sen kielelle, ollen muka kansan valtakunnallinen eli historiallinen elo ja olo yleisesti siksi luettavana. Vaan tarkemmin katsellen, mikä määrää ensiksi tämän valtakunnallisen ja historiallisen arvon ? Kansan suuruusko ? Näemmehän suuria kansoja, jotka historiassa ovat vähäarvoisia; vähäisiä kansoja jotka historiassa ovat suuret. Eiköhän kansallinen valistus ja sivistys liene juuri ensimäisinä perustuksina kunki kansan historialliselle arvolle. Laaja mutta raaka kansa on kyllä jollain kulloin nousnut väkeväksi ja jonku ajan vetänyt historian itseensä. Vaan sellainen voima on tavallisesti langennut yhtä pikaisesti kuin nosnutki. Niin esimerkiksi Ruomalaiset, ja keskiajan Tattarilaiset kansat, jotka aikoinansa hirvittivät Eurooppaa. Sen siaan loistaavat ihmisyyden historiassa esimäisinä juuri ne kansakunnat jotka tietein harjoituksessaki ovat aina olleet esimäisinä. Juuri sellaisten kansain kielet ovat myös kohottainneet ylimäisiksi, ja tulleet tutuksi ympäri maailman. Niin ovat Saksan ja Ranskan kielet; taidollisen Englannin ja suuren Venäjän paljon vähemmin. Tästä näemme siis että: Kieli ei voi kohottaa tieteitä mutta tieteet kohottaavat kielen. Sentähden myös kaikki tieteellinen harjoitus, joka ei juurroi' kansallisesta hengestä ja puhu' kansallista kieltä on enemmän eli vähemmän turhaan tehty työ, ja oikia tietojen mies on usiammasti kutsuva sitä " lapselliseksi " raateeksi. Ei juuri väärin ole siis maamme tieteelliset harjoitukset tulleet ulkolaiselta usiasti tälläisellä nimellä merkityksi. Sillä suomalainen tietojen harjoittaja, joka ei tohdi toimittaa tietoansa kansansa kielellä, häveksii kansansa tieteelistä arvottomuutta; ajattelee ettei ulkolainen täältä voi mitään kunnollista etsiä; luulee pelastavansa oman kunniansa ja tieteellisen arvonsa erottaimisellansa omasta kansastansa, ottaen vieraan kuuluisamman kansan kielen tiedollisuuden kieleksensä. -2-Maailman ihminen kiittää ensimäistä kasvatustansa omassa pereessään, omassa ympärystössään, omassa kansassaan kaikista seurallisista eduistansa; samaten tarvitsee tietomiehen joltai kansallisuudelta kannatettaa maailmalliseksi tietomieheksi. Erinomaisimmat nerot voivat vaan eroitettaa tästä. Sellaiset voimat pelkäämättä julistaa toimensa millä kielellä hyvänsä. Mutta näilleki on kansallinen perustus jalona ponteena. Vissiltä kansallisuudelta kannatettu nero on sitä voimallisempi kohottaimaan koko ihmisyyden omaksi. Goethe ja Schiller ovat tulleet maailman yhteisiksi siksi että Saksalaiset ovat kohottaneet heidät sellaisiksi. Toiselta päin taas on nykyinen Euroopan kansain valistus sillä kannalla että se näkee kaikki kansallisuudet halki. Tieto, joka kerran ansaitsee sellaisen nimen, olkoon Kiinan, Arabian, Grönlannin eli Suomen kielellä kirjoitettuna, ei ole enää kielen vuoksi jääpä unohuksiin. Monet jo häviämäisillään olleet kansallisuudet etsitään ja vedetään valkeuteen, ja niiden muinonen sekä nykyinen elämä ja toimi tehdään ihmisyyden yhteiseksi. Yhteinen maailmallinen valistus ei ole enää latinainen, saksalainen, ranskalainen eikä englantilainen; se on kaikista kansallisuuksista kadottu yhteinen. Jokainen kansa auttaa sitä vaan sikäli kuin voipi omistuttaa siihen oman kansallisuutensa säikeitä. Sentähden sanoo nyt saksalainen oppinut ja tietomies toisen kansan oppineelle: " Teiltä emme tahdo saksalaista tiedettä, mutta omaa kansallistanne ", niin kuin kuuluisa saksalainen oppinut äsken sanoi Belgialaisen saksankielisestä tieteellisestä työstä. Samaten ovat he sanovat suomalaisten saksaa ja ranskaa hoijoittavain oppinein toimista: " teiltä ei kukaan kysy ranskalaisia ja saksalaisia töitä, mutta suomalaisia; näyttäkää meille mitä olette omassa kansallisuudessanne tehneet, ne otetaan kiitollisuudella vastaan ". Kieltämätön on siis, kunki kansan auttavan yhteistä valistusta vaan sikäli kuin jaksaa kohottaa kansallisuuttansa yhteisen valistuksen tasalle. Ranskan ja Latinan kieli teieteellisissä aineissa ei siis vaan ole tarpeeton. Ote kirjeestä Tohtori W. S. Schildt'iltä Assessori F. J. Rabbelle; ann. Viennassa 28 p. Tammik. 1848. - - - - Pyysit muka minua' kynäilemään pienen kirjeen jo Berlin'istä; vaan niinpä koko asia on jäänyt tähän hetkeen asti tekemättä minulta. - Millä alotan ? Ehkä selittämällä missä mikin Suomalainen - nimittäin tutuistani - nyt ulkomailla vaeltelee; sitte lausun yhtä ja toista. - Täällä Viennan kaupunnissa on tällä kertaa 4 Suomen poikaa: T:ri v. Willebrand', Kirjakauppias Öhman, T:ri E. A. Ingman ja minä. T:ri v. Willebrand sairasti moniaita päiviä vilustumisesta, vaan kostui jälleen. Se aikoo lähteä täältä Maaliskuun alussa Prag'iin j. n. e.: Berliinin, Londoniin; sieltä syksyllä kääntyen Parisiin talveksi. - Öhman kituu täällä surkiassa tilassa. Hän oli Ems'in kaupunnissa elämänvettä juomassa; piti sieltä lähteä Italiaan talveksi, mutta kovat verenjuoksut keuhkoista estivät miesparkaa menemästä täältä edemmäksi. Päälliseksi joutui niin kelvottomaan majapaikkaan, jossa oli nääntymäisillään tarpeiden puutteessa; vaikka kyllä sen kukkaroa syvältä kaivettiin. Öhman pyrki sieltä muualle: ei laskettu; kukkaro ei vielä ollut tyhjä. Ö. pyysi juutalaista Lääkäriään, pyysi palkollisia tiedustelemaan toista majaa: ei neuvo auttanut. Viimein juotui mieleensä että täällä asuu eräs kauppamies nimeltä Cornides, sattui myös tietämään sen asunpaikkaa. Ö. pisti nyt kirje-tilkun valmiiksi, ja lähetti palkollisen kirjeen kanssa Cornideksen luokse. Palkollinen luuli sairaan varmasti pyytävän rahoja kauppamieheltä, ja meni kiireesti. Mutta nyt tuli uusi onnelisempi aika Öhmani'lle. Cornides paikalla sairaan luo, toimitti tämän vietäväksi isoon Sairashuoneesen, jossa Öhman'in on hyvä olla, antoi sille rahoja, lähettelee soveliaita hyviä ruokia sille, kirjoitti, Öhmanin pyynnöstä, tämän veljelle y. m. - kaikkea tätä teki hän tuntematta Öhmania nimeksikään. Tuo kunnon mies, Cornides, ansaitsee suuren kitoksen. Me aivomme mennä Häntä kiittelemään sairastavan maamiehemme puolesta. Santeri Ingman voipi sangen hyvin, ja majakumppalini. Me asumme somassa suojassa, jossa on kaksi ikkunata, hyvät huone-kalut, mutta vaan pikkuruikkunen, rautapeltinen uuni tai kamiini, jonka aukea torvi viepi viemistään lämpimän pois suojastamme. Ellei hellittämättä sitä lämmitä, on talvi pian huoneessa. - Elä hymyile puhuessani Viennan talvesta ! Talvi on täällä koko kova. Välistä, esim. tämän vuoden Loppiaisen tienoissa, nousee pakkanen aina 20 pakkais-pykälään, 100-oseisen lämmemittaajan mukaan; ja lienee se tänäänki piammasti niillä paikoilla. Mut ei sillä hyvä. Kylmät, vihaiset tuulet tekevät talven kahta hullummaksi; jotta täällä eteläisen taivaan alla on milt' ei viluisempi olo kun suloisessa Suomenmaassa. Tohtori Idman oleskelee Prag'issa, jossa se viipynee Helmikuun keskitienoille, kullon se on tänne tuleva. - T:ri v. Haartman opiskelee tieteitänsä Londonissa. Siellä on tietysti myös Suomen harras kieliniekka, Kellgren. - Oppilas Frenckell iloilee tätä nykyä Ruomin jalossa, muistosassa kaupunnissa. - Missä T:ri P. A. Ervast on, en tiedä ollenkaan. -3-Maister Pipping ( kumppalinensa Furuhjelm ) katsastelee taasen Freiberg'issä multiaan, kultiaan ja muita kiviänsä. - - - Jo vieroitimme, Ingman ja minä, mielemme koko Italialaisesta matkasta. Päätimme muka Saksan kautta rientää Parisiin. Mutta taas on yltynyt meissä halu vaeltaa Alppi-tunturien etelä-puolisia maisemia katselemaan ja Italian ilmaa ihailemaan. Olemme sen jo melkeen päättäneet. Vaan ajan vähyyden takia riennämme vaan läpi maan, eikä etelämmäksi kun Florens'iin. Sieltä Liwernoon, sieltä Marseljiin ja Montpellier'iin ja Pariisiin. Täältä Viennasta tulee lähtö Maaliskuun alussa, jollon ilma vielä on kolkollainen. Vaan toivottava ja luultava on sen lämpenevän Välimerelle tultuamme.... Ehkä kuitenki koko matkamme estyy, ellei muusta, niin valteisista liikkeistä pohjois-Italiassa. Finsk Språklära af Fab. Collan Hist. Lector vid Gymnasium i Kuopio. Första delen. Formläran. Helsingfors, 1847. Hos J. C. Frencell & Son. ( Jatko 10:n N:oon ). Pykälässä 60 tapelissa voisivat sanat: " taivahan, seipähän, rukihin, orihin, kevähän " sekä urohon vedettää' yhden säännön alle, niin että niissä sekä niiden laisissa mukautuu side'puustavi e edellisensä äänikkään laiseksi. Väärin on sanottu toisessa muistutuksessa, että päätteissä ut ja yt olisi t tullut h:sta, sillä h ei sellaisissa sanoissa käytetä' yhdessäkään siassa Venäen Karjalassakaan, jossa sama puustavi muuten aina käytetään, kussa se vaan olla' mahtaa'. Hallinta-siassa on tämä pääte' Vepsäläisillä uden, yden; myöskin sana kevät keväden osoittaa t:n olevan alkuperäisen. Pykälässä 61: 3 sanotaan " että h, koska se on side'tavuussa taikka päätteessä äänikkäiden välissä, voipi sekä jäädä pois, että tuottaa' yhteenvedon ". Olisi ollut hyvä, vähintäin esimerkeillä osoittaa, missä sanoissa ja minkälainen " yhteenveto " tällaisessa tilassa voisi tapahtua'. Ilmn sitä sanotaan siinä, " että h sekä pois heitettynä että paikoillansa pidettynä voipi käytettää' lauluissa ". Runoissa voipi se kuitenkin tuskin heitettää' pois, ja mieltei yhtä vähän muukalaistapaisessakin laulussa, jos ei varsin omalla ehdolla tahdota' suoraan rikkoa' kielemme luontoa vastaan. - H:n kanssa ei ainoastansa tehdä' sitä, että se pidetään paikallansa taikka heitetään pois, mutta usein viskataan se ylikin edellisestänsä äänikkäästä, esim. urohon, uroon, urhoon, murehen, mureen, murheen, kätehen, käteen, kätheen. Kuin jälkimäinen tapa kuitenkin vaan vähässä osassa maassamme murretta myöten käytetään, niin olisi se kirjoituksissakin käytettämästä pois heitettävä, varsinkin kuin runotkaan sitä eivät suvaitse, sillä sen kautta tulisi ensimäinen tavuu monissa sanoissa pitkäksi, joka runossa niin tarpeelliselle murrolle olisi suureksi hoitoksi. Aivan väärin on, kuin kirjoitetaan urhollinen, orhin, lyhyellä äänikkäällä, tahdottaessa kirjoitta' urhoollinen, orhiin, jotka paremmin kuitenkin ovat kirjoitettavat uroollinen, oriin. Pykälässä 62: 5, a ), muistutuksessa on taaskin sama asia muistutettavana, ku oli sanottu pykälästä 32: 2. Sitäkin sääntöä vasten on lii'alta rikottu, esim. kuin on kirjoitettu: " joka ei usko se katotetaan ". Kukas länsi-Suomalainen, joka yhtä verran on oppinut eroittamaan d:n t:stä, kuin minkä muun puustavin hyvänsä toisestansa, luulisi tällä lailla puhuttavan muusta kuin katolla peittämisestä, sillä huoneitahan oikeastansa katotetaan. Samassa pykälässä 62: 6 puhutaan olentasian kahdenlaisesta muodistumisesta, joka tapahtuu ainoastansa siitä syystä, että monet sanojen loppukerakkaat usein side'e:stä huolimattakin voivat yhdistyä' taikka mukautua' päätteen n:n kanssa, joka taas välistä itsekkin mukautuu edellisensä laiseksi. Yhdyntäsissa pitäisi omistusliitteen ( suffix ) kanssa ollessa aina käytettämän h, sillä monissa sanoissa tulisi ilman sitä kohdintasia yhdynnän laiseksi, esim. jalkaani. Kukaties yleiseen äännetäänkin h omistusliitteen edellä kohdinnassa. Sivuntasiassa ovat sellaisetkin sanat, kuin: miten, joten, kuten, kuitenkin, etenkin ( edetsekin ), muuten, myöten, joka Inkerin puolella käytetään monikossakin möite. Se tulee sanasta myö, josta paisi sitä tulee myös ( myöksi ) ja myötä. Nä'emme nyt olevan aivan väärin, kirjoittaa' myöden. Pykälä 64. Missäköhän sanottanee vempelen j. n. e. ? - Kätkyt ja kätky y. m. ovat sama sana, ainoastansa että t jäl'emmäisestä on heitetty pois. Juurisana sille on kätkö. - Ulkoa ei ole' kohdintasiassa, senkun lyhennetty sanasta ulkonta. Pykälä 75. Kyllä käytetään itä-Suomessa meien teien, heien, ja oikeastansa olisi siis näiden monikon hallinta meiden, teiden, heiden. Lienee se ainoa paikka, jossa kohdintasian t säännöllisesti pehmennetään puheessakin d:ksi taikka sen siallisiksi l:ksi ja r:ksi. Näissä kielemme vanhimmissa sanoissa ovat vanhat muodotkin säityneet. Tavataan kohdintasiassa runoissa pienennyssanatkin: minuista, sinuista. - Aunuksessa käytetään täydellisesti nämien, nämissä j. n. e. - Vartta ke ei ole'; se on vaan lyhennetty varresta ken. Pykälässä 76 toisessa muistutuksessa mainittuja " teidänne ", minuani käytetään Aunuksessakin. ( Jatketaan ). -4-Samalla aikaa kuin täällä pohjoisessa Isänmaassamme leutoilmoja kestää, lämmin ja sateet pikaista kevättä toivottaa, on noilla muulloin helteisillä Euroopan eteläisillä mailla pakkaista, kylmiä tuulia ja räntä- sekä lumi-sateita. Luulisi toki kylmyyden voivan masentaa ja jäykentää ihmistä, mutta etelä-Eurooppalaisten seikka näyttää kokonaan toisin. Siellä ovat muka mielet nyt mitä hilpeisimmällään. Kaikissa Italian valtakunnissa on Hallitsiain täytynyt antaa alamaisillensa täydet vakuutukset niiden vapauksista taikka jättää hallitusvalta kokonaan niiden käsiin, siihen pakotetut missä kansain suusanasta missä niiden uhkaavilta jopa liikkuviltaki aseilta. Lombardia on vielä yhtä suuressa raivossa kuin ennenki. Tämä vuosi on kummallinen: tuskin kolme kuukautta, ja melkein koko Eurooppa on muuttanut muotonsa hallitusten suhteen ! Italiasta. Jos täällä Hallitsiain on täytynyt paljan myödyttää alamaisillensa, niin ne vaativat aina enemmän. Lapsen tilassa tähän asti pidettyinä, pyrkivät Italiaiset nyt yhdistyä yhdeksi ainoaksi valtakunnaksi, saadaksensa semmosena yhtenä edestyä ja sillä tavoin päästä voimalliseksi sekä arvoiseksi kansakunnaksi. - Sicilia'n saarella on oma, väliaikainen Hallitus tunnustettu kaikilta, eivätkä Sicilialaiset lupaa antauda Neapelin kuninkaan alle ennenkuin Hän myödyttää Heille omituisen hallituksen sekä 1812 vuoden Perustuslait. S. Julkiset Sanomat tietävät niiden jo antauneen. Ranskanmaalta ja Paris'ista. Tämä valtakunta on asukkaitensa sivistyksen ja rotevuuden tähden aina pysynyt eurooppalaisten valtain esinenässä. Mutta sen arvo Maanosamme valtiollisessa vaakamitassa on sitte 1789 vuoden valtakumousta ( revolutionia ) ja sen seurauksia, enemmin vielä sitte Kesäkuun tapahtumia v. 1830 ollut yhä nousemassa. Ne voimat, jotka sillon Ranskan kansassa herätettiin, ovat kyllältä todistaneet meille miten heillä on tältä valtakunnalta kaikkia pelättävä. Ei niin kuin Ranskalaisilla sitä ennen ei oisi ollut samaa arvoa muiden valtain suhteen, mutta sen vuoksi että äsken mainitut tapaukset panivat hallitusvoiman itse kansan käsiin. Koko Paris'in väki nousi raivolle, itse sotakouluin sekä muidenki opetuspaikkoin nuoriso ei jäänyt muita jälelle. Ei sotaväkikään yleensä pysynyt kuninkaalle uskollisena; vaan taikka, niinkuin yksi osa, antausiin kansan puolelle eli, niinkuin moni teki, ei ampunut eikä karannut kansan päälle, vaikka niin oli käsketty. - Kansan liike alkoi jo 22 p. viime Helmik., vaan itse päärymäkkä oli 23 ja seuraavina päivinä. Syy tähän viimeseen oli että eräs sotajoukko ampui käskyn perästä kokoontuneesen kansaan, josta paljon ihmisiä kaatui. Kansa yltyi tästä, eikä mikään voima enää estänyt eikä pidättänyt sitä. Kaikkien kuninkaan neuvonantajain ( ministerien ) täytyi jättää paikkansa. Kuningaski jo ehdotteli jättävänsä hallituksen jos Ranskalaiset ottasivat pojanpoikansa kuninkaaksi; mutta myöhään. Kansa sanoi ei ollenkaan enää kestävänsä ketään kuningasta. Ja yht'äkkiä katosi sekä kuningas että Herra Guizot. - Kansan raivo seisattui heti. Ranskanmaa julistettiin Vapavallaksi ( Republikiksi ), uusi väli-aikainen hallitus nimitettiin ja nyt on Paris'issa kuin ei oisi kapinata nähnytkään. Kaikki ovat entisessä toimessaan. Englannin hallituski on jo julistanut että se yhä pysyy ystävällisessä suosiossa tämänki hallituksen kanssa ja on siis tunnustanut sen. - Kapinan vimmassa oli kuninkaan asunhovi paljastettu, sen istun kukistettu, Palais Royal ja ulkomaisen Ministerin hovi poltettu; muuten ei mitään väkivaltaa. - Ei ainoastaan Paris'in asukkaat vaan yli koko maan oli kansan suusta kaikunut: " a bas Guizot! vive la reforme "! ( pila Guizot'ille! syntyköön parannuksia! ). Kuningas Ludvig Philip sekä Herra Guizot kuuluuvat paenneen Englantiin. Kotimaalta. Helsingistä. Suomen Senaatti julistaa Hallitsian nimessä armollisen Kuulutuksen, ann. 16 p. Helmikuuta, jossa määrätään ett' ei millään ehdolla kukaan muu saa omistaa Aatelin Istunto-kartanoita ( Allodial-seetereitä ) kuin joka Asetusten säännön mukaan siihen on myödytetty; jonka mukaan samoista Asetuksista ei enää tulekaan annettavaksi mitään vapauttamista. - Helsingin Kuvernyöri kuuluttaa Suomen Henkivartia-Pataljuonan sekä Suomen Meriväestön tarpeeksi ostettavan yli 335 puutaa lyijyä. - Kuopion " Litteraturblad " ennätti tänne viime keskiviikkona. Sen sisällys on yhtä ylevä kuin viime vuodenki alla. Siinä löytyy kaksi kirjoitusta Herra Snellmannilta ( " Utländsk Litteratur " ja " Svenska Silhoutter " ) ja arvosteleminen Herra A. G. Ingeliuksen soitantoteoksesta: " Trenne Dikter, satte i Musik. H:fors 1847 " Herra K:lta. - Viime perjantaina vietetyssä Suomal. Taide-Seuran vuosijuhlassa luki Seuran Esimies ketoomuksen Seuran toimesta ja menestyksestä viime vuoden alla. Seuran Käytöskunta ( Direktion ) ehdotteli asetettavaksi Helsingin kaupunkiin erinäisen Piirtokoulun ( Ritskola ), jonka opettajaksi v. Tuomarin Herra Godenhjelm'in luultiin rupeavan. 14 sekä ulko- että omamaalaisilta tehtyä kuvaa arpaeltiin Seuran jäsenille. Taide-teosten näytös alkoi viime keskiviikkona, jonne pääsyraha tällä kertaa on huo'ennettu 10 kpkaan 20 kpkasta hpssa. Näytöksessä on 39 ulkomaalaisilta ja 27 omamaalaisilta tehtyä taulua. - Herra Widerholm antaa Porvosta aikakautisen Romanikirjansa Läsebibliothek i Finland puolta huokeammasta hinnasta kuin muut tavallisesti taikka 2 1/2 kop. hpssa arkilta. On kuitenkin muistutettu tästä huokeudesta, että se lappaa takaisin päin kuin mainitun kirjaisen arkit ovatkin aivan puolta pienemmät kuin tavallisesti sillä 12 taitteinen kokonainen arkki antaa 32 sivua ja siinä on vaan 16. - Toissa iltana kello 11 sattui Yliopistoamme se kova onni että se kuoleman kautta kadotti nerokkaimpia jäseniänsä, Rohvessorin Nerwander'in. Hän sairasti ensin rohkoissa jotka lienevät viimen muuksi taudiksi muuttunut, joka lopetti päivänsä. Hän oli vasta 44 vuodellansa. - Suomalainen Kirjallisuuden Seura vietti eillen vuosijuhlansa, joka oli 17 taas sen perustamisesta. Ensi N:ossamme siitä enemmän. Kaupaksi löytyy Kaupunkimme kirjapuotiloissa Genoveva eli kertomus yhen jumalisen rouan viattomasta kärsimisestä, yksi niistä kauniimmista ja liikuttavaisimmista muinosen ajan kertomuksista - Saksasta suomentanut A. Räty. Maksaa 30 kop. hpssa. Suomentajan luona, joka asuu Tit. Neuvos Gripenberg'in kartanossa ison Unionin kadun varrella, maksaa 25 k. kappale. [ Ruotsinkielistä tesktiä ] Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|