Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 9. 4:tenä Päiv. Maaliskuussa, V. 1820. Huomenna, Ensimmäisenä Rukous-päivänä, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomalaisessa Seurakunnassa Kirkkoherra Edman Aamu-Saarnan, ja Koralis Friberg Ehtoo-Saarnan. Nuia-soasta, josta N:o 8 mainittiin, seuraa kerrottavaksi että : Poutu ootti eli vartosi Tukkholmissa aina talveen asti, ja sai viimen sen vastauksen sieltä, että Ruohtia hallihteva Sigismunnin Setä Kaarlo ei saanut Flemmingiä tottelemaan ihteänsä, ja että Suomalaisten piti väkivaltaa väkivallalla estämän. Tämän vastauksen saatuansa, kulki Poutu Pohjan Meren Pohjas-päite Suomeen takasi, ja Torniosta kotiin mennessänsä, kertoi Maanmiehillensä, mitä hänelle Ruotista vastattiin, kehoittain ja yllyttäin heitä Puolalaisia Suomesta pois-ajamaan. Pohjalaiset olivat tähän kohta valmiit ja lähtivät liikkeelle. Tämän Pohjasesta Etelätä kohin kulkevan nosto-väen joukko eneni ja lisääntyi joka Pitäjässä, ulos-ajoi Pohjas-puoleisesta Pohjan-maasta Puolan sota-väen, ja tappoi myös julmasti monta Sigismunnin puolta pitävätä miestä. Poutu, joka sillä aikaa vaelsi kotiinsa, nosti Puolalaisia vastaan sotimaan myöskin Etelä-puoleisen Pohjan-maan, ja ne Hämäläiset, jotka asuivat Pohjas-päässä Hämeen-maata. Talonpojat valihti Päämieheksensä Jaakko Ilkkaisen Ilmolasta, jonka nimeltä tätä sotaa myös välistä kututtiin Ilkkaisen soaksi : ja heiän aivotuksensa oli, että ajaa Savosta, Karjalasta ja Hämeestä Kuningas Sigismunnin <> sota-väen, ja hävittää sekä sen Päämiesten kartanot että Turun Linnan. -2-Likeellä sitä paikkaa, johon kohta sen jälkeen perustettiin Vaasan kaupunki, oli jo sillon Korsholmin Linna, jonka Päämies Abraham Michelsson tuli talonpoikien tietämätä Ilmolaan ja voitti yhen siellä kokoontuneen tolonpoika-joukon. Sen jälkeen vaelsi hän sotaväkinensä niien talonpoikien kanssa sotimaan, jotka kulkivat Oulun puolelta Vaasaa kohin, ja tuli niien vastaan Kokkolan kaupungin tienoilla, jossa heti tappelu tapahtui ja talonpojat saivat voiton. Abraham Michelsson, jolta hevonen vietiin tässä tappelussa, pääsi ite pakoon mehtään, mutta saatiin talonpojilta kohta kiin, ja vietiin vankina Ruohtiin. Monessa muussa paikassa tapahtui pienempiä tappeluita, niinkuin Sääksmäessä, Pirkkalassa ja Patasjoen pitäjässä, jossa viimeksi mainitussa paikkakunnassa tapeltiin likeellä Nystelän kylää. Tässä tappelussa oli Silfwerbögel niminen Upsieri sotaväen Päämies, ja ne tässä tapetut sotamiehet hauattiin siihen Päiänneen saareen, jonka nimi on Nuia-saari, josta joku aika sitten on löyttynä muutamia vanhoja sota-aseita. Mutta kuin ei Sigismunnin sotaväki näissä tappeluissa voittaneet mitäkään mainittavata, tulivat talonpojat rohkeammaksi ja ylpeämmäksi. Flemming kokosi nyt Puolalaisen sota-väkensä ja ne Turkulaiset ja Hämäläiset, jotka pitivät hänen puoltansa, ja matkusti niien kanssa talonpoikia vastaan : Ensin sonotaan hänen kulkeneen Pirkkalan pitäjahän, kussa talonpojat olivat kokoontuneet Nokian Seteriihin. Flemming antoi ampua muutamia Tykin luotia huoneien lävite, josta talonpojat säikähtyivät ja pakenivat yöllä Pohjasta ilmaa kohin. Flemming sai pari sataa miestä vangiksi, ja vaelsi jälessä Ilmolan pitäjätä kohaksi. Talonpojat olivat siellä asettaneet ja varustaneet leirinsä Paavolan talon pelloille, vähän alapuolelle Kurikan kappelin kirkkoa, joka paikka myös oli luonnostansa siihen soveljas, sillä sen pohjas-puolen piirittää joki, ja toisilla puolilla ovat syvät notkot ja lontto-paikat. Kuulttuansa sen, sanotaan Flemmingin asettaneen leirinsä Kankaan-pään ja Karvian nykysten kirkojen välille, joen reunalle, jota paikkaa vielä kututaan Hämeen Skansiksi, ja jossa vielä löytyy vallien jäännöksiä. Täältä lähetti hän jälleen monet varotukset ja penäykset talonpojille, että heretä hyvällä sotimasta, ja lupasi anteiksi antaa heiän rikoksensa, jos he nöyryyttäsivät ihteänsä. Mutta kuin ei hän luvannut Puolan ylpeätä ja maata paljon rasittavaista sotaväkeä pois-lähettää, niin ei totelleet talonpojat <> hänen sanaansa. -3-Koska Flemming havaihti sen, valmisti hän ihtensä kohta heitä vastaan-ottamaan, ja vei yhen osan sotaväkeä heiän vastansa, mutta toisen osan lähetti hän heitä syrjästä eli sivulta ahistamaan. Nyt alkoi Pirtolan pelloilla hirmuinen ja kauhea tappelu. Suurin osa niistä kehnoilla sota-aseilla varustetuista talonpojista tapettiin siihen paikkaan, ja ne jotka pääsivät pakoon Pirtolan talon pohjas-puoleiseen mehtään, piiritettiin hevos-väeltä, ajettiin Santavuoren alapuolle aukeallen suolle, ja murhattiin siellä, niin ettei monta talonpoikaa tästä tappelusta ja murhasta poispäässyt. 5000 talonpoikaa heitti henkensä tässä, ja Flemming sanotaan olleen niin julma, että hän oli antanut sitoa monta miestä yhteen ja upottaa ne elävinä jään alle. Tämä kertomus on otettu Rentmestarin Jacob Widman vainajan kirjotuksista, joihin hän vielä on kirjottanut näin : Vuonna 1727 Elokuussa olin minä kahtomassa niien hautoja, jotka tässä isossa tappelussa olivat tapetut, ja ne hauat näytti minulle Pirtolan Isäntä Eerikki Pirtola, joka oli enemmän kuin 70 vuotta vanha. Hän kertoi minulle mitä hän tästä soasta oli kuullut vanhemmiltaan ja erinomaittain isänsä isältä, joka, tämän tappelun tapahtuissa, oli jo ollut sillä iällä, että hän hyvin muisti, kuinka siinä kävi : hän oli myös puhunut, että kuin Pirtolan sen-aikainen isäntä näki kuinka tappelun kanssa rupesi käymään, oli hän juossut kotiinsa ja pukenut ihtensä vaimo-väen vaatteisiin, sillä hän oli kuullut sanottavan, ettei Puolalaiset murhanneet vaimo-ihmisiä. Koska tappelu herkesi, käskivät Puolalaiset tätä vaimona piettyä miestä lämmittämään heillen saunaa ja kylpy-vettä ( sillä tämä tappelu tapahtui talvisena aikana ). Hän teki myös sen ; mutta kylpeissänsä havaihtivat Puolalaiset, että hän oli mies, ja tappovat hänen. Sillon kuin minä ( kirjottaa Rentmestari Widman ) kahtelin niien nuia-soassa murhattuien hautoja, oli 130 vuotta tästä tappelusta kulunut, ja siihen aikaan löytyi isossa hauassa Santavuorella Pirtolan pellon yläpuolella paljon ihmisen pääkalloja ja muita luita, jotka vielä olivat kovia ja mätänemättömiä, ja joien päälle oli kasvanut vähän sammalia. Hautaan ei ollut yhtään puuta kasvanut, mutta sen ympärillä oli kuusikko. Mainittu Eerikki Pirtola sanoi, että tämä hauta oli hyvin syvä ; mutta minä, joka en tahtonut kajota eli koskea siihen suureen luu-kokoon eli läjään, annoin kuolleien luut olla rauhassa. Hän näytti minulle myös 2 muuta hautaa, jotka eivät olleet kaukana siitä, ja joihin minä en koskenut sen enemmän, <> kuin että vähällä kaivamisella tulin tuntemaan, niissäkin löytyvän ruumiin luita. -4-Tämä saari oli vanhaan aikaan ollut peitetty tapettujen ihmisten ruumiilla. Kuulttuani häneltä, ettei siihen saaren päästy kuivin jaloin, menin minä hänen kanssansa takasi Pirtolan taloon. Sitten kuin Flemming oli voittanut talonpojat, kulki hänen sotaväkensä ympäri Pohjan-maata, hävittäin sitä ja ryöstäin mitä sillen kelpasi. Flemmingin väki oli tämän soan aikaan saaneet Ilkkaisen kiin, ja hirttänyt hänen Ilmolan kirkon viereen. Tässä surkeassa soassa sanotaan ylipäätään enemmän, kuin 11,000 ( yksitoistakymentä tuhatta ) talonpoikaa henkensä heittäneen. Vanhan-aikaisessa runossa lauletaan vielä tämän soan julmuuesta ja sota-aseista. Se runo alkaa näin : Kivijärven *) kiltit miehet, Vahvat Vastingin **) urohot Nuian nurkissa pitäävät, Pimeässä pitkä-varren, Jolla Huovia hosuuvat, Ryttäriä rytkyttäävät... -4a-[**) Vastingin kylä löytyy Saarijärven Pitäjässä. ] -4-Jotka sen tähen ovat jäänet ilman jotakuta Numerota, olkoot he niin hyvät, että kirjottaavat mainitulle Herralle, mitkä Numerot heiltä puuttuuvat, että Hän tietää ne heillen toimittaa : Sillä tavalla saahaan ne puuttuvat Numerot paremmin ja soveljaammasti, kuin minun kauttani. Näien Viikko-Sanomien kirjottaja. Ensi-Lauantaina, kello 11 eellä puolipäivän ulos-annetaan Frenckellin Kirja-Puoissa seuraavainen Numero näistä Viikko-Sanomista, jotka pränttää Turussa Frenckell Poikinensa. <> |