Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 11. 18:tenä Päiv. Maaliskuussa, V. 1820. Huomenna, 5:tenä Sunnuntaina Paastosta, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomalaisessa Seurakunnassa Kollektor Fridén Aamu-Saarnan, ja Koralis Mennander Ehtoo-Saarnan. Keisarillinen Suomen Huoneenhallitus-Seura on, Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisen käskyn jälkeen, tuottanut niistä Venäjän kaupunkiloista, jotka ovat Suomen nientä kiertävän Etelä-meren rannalla, hyviä Pellavas-Siemeniä, joita myöpi ( eli myy ) Turussa Herra Kauppamies ja Luutnantti P. J. Gylich, Hämeen-Linnan kaupungissa Herra Sota-Komisarius G. M. Florin, Kasköön kaupungissa Herra Kapteini ja Ritari G. A. Hobin, Vaasassa Herra Kauppamies Gustaf Jac. Withander, Pietarsaaren kaupungissa ( jonka nimi on Ruotiksi : Jacobstad ) Herra CommerceRåd Pehr Malm, Kokkolan kaupungissa Herra CommerceRåd Joachim Donner, Oulussa Herra Tohtori ja Ritari Johan Herman Carger, ja Kuopiossa Herra Assessor ja Ritari, Tohtori Axel Fredrik Laurell. Uuen mitan jälkeen tehty kukkuraton kappa näitä pellavas-siemeniä maksaa Riksin ja 6 killinkiä Ruotin Velkakontuorin Rahaa. Suurin osa näitä pellavas-siemeniä on riihessä kuivattu, jonka tähen ne ovat vähän myöhä-itusia, ja sen suhteen on tarpeellinen että ne kylvetään aikaseen, koska maassa vielä on täysi keväinen tuoreus. Väinämöisestä, jonka jalkaan N:o 10:nessä mainittiin kirveen liuskahtaneen, seuraa nyt kerrottavaksi, kuinka hän lähti haavan parantajaa hakemaan, kuinka partasuu ukko sen voiteilla paransi, kuinka <> Väinämöinen sitten teki veneensä valmiiksi, kuinka hän lähti vesille, kuinka hän merellä kohtasi ison Veen-elävän, jonka luista hän teki kanteleen, kuinka hän soitti, kuinka hän laulamalla neuvoi alusta tekemään, mitä hän puhui nuoremman veljensä Joukkahan eli Joukkavaisen kanssa, ja mitä muuta hänestä tietään. -2-Vaka vanha Väinämöinen Rekehensä reutoaiksen, Vierettäiksen korjahansa, Ajo tuonne toisualle, Kartanolle kaunihisti, Yli kynnyksen kysyypi : Onkopa talossa tässä Tämän tulvan tukkijata, Salpoa veri-satehen ? Lausu lapsi lattialta, Paarna pieni pankon päästä : Ei ole talossa tässä Tämän tulvan tukkijata, Salpoa veri-satehen : Aja toisehen talohon ! Vaka Vanha Väinämöinen Rekehensä reutoaiksen, Vierettäiksen korjahansa, Ajo toisehen talohon, Yli kynnyksen kysyypi : Onkopa talossa tässä Tämän tulvan tukkijata, Salpoa veri-satehen. Lausu Ukko pöyän päästä, Lausu Ukko, parta laulo : " Sulettun' on suuremmatkin, Jalommatkin jaksettuna, - Joet suista, järvet päistä, Selät niemien nenistä, Kannakset kapeimmista: " - Käski poikansa pajahan Tehä nuita voitehia, Jotk' on tuotu toisualta, Siitä kylmästä kylästä, Kuss' ei nähty, eikä kuulttu Ruohon kaiken kasvantota. Poikanen tuli kotihin Valmistanut voitehia, Kipehille voitehiksi, Vioillen parantehiksi. Vaka vanha Väinämöinen Eipä kärsinyt esinä, Kuin on voie päällen pantu, Sitten silkillä siottu - Kapaloittu kaunihisti, Pani se puoli-pyörryksihin, Väinämöisen väännyksihin. Siitä herkästi heräsi, Katahtaapi taivahalle, Sanoopi sanoilla näillä, Lausu näillä lausumilla : Nyt on Julkinen Jumala Avun mullen antanunna, Kiivahasti kiini otti, Veri seiso selväsesti : Iteppä Isä Jumala ! Kiitän sinua esinä, Poikoa, Pyhä Jumala ! Herran Henkeä hyveä. Sitten vanha Väinämöinen, Kuin parani kaunihiksi, Teki vuorella venettä, Valmisteli valmihiksi : Lykkäsi venon vesille, Lato toisen laita-puolen Pulskioita poikasia, Lato toisen laita-puolen Vaskivöitä neitosia. Mik' on narri naimatonna, Mik' on piikuuen pitänyt : <> Pani se vanhoa väkeä, Iän kaiken istunutta Täytehen venehen laiat, Kuss' oli sijoa vähän Nuorukaisilta esinä. -3-Pani nuoret soutamahan, Nuoret souti, airot notku, Airon pyyryt pyynä vinku, Terät tetrinä kukersi, Hangat hanhina pajatti. Laski päivän, laski toisen, Yhen päivän suo-vesiä, Toisen päivän maa-vesiä, Kolmannen meri-vesiä. Päivänä jo kolmantena Laski hauin hartioille, Veen koiran koukku-luille. Vaka vanha Väinämöinen Kahteleepi, käänteleepi, Sanoopi sanalla tällä, Lausu tällä lausehella : Mihinkäs venonen puuttu ? Kivellenko, vai haollen, Vaiko hauin hartioillen ? Kahteleepi ahkerasti, Havahteepi hartahasti, Ett' on hauin hartioilla, Veen-koiran koukku-luilla. Sano miehillen hyvillen, Jotka purresta puhuuvat, Venehestä veistättäävät : Saisiko harpun hauin luista, Kantelon kalan evästä, Veen-koiran koukku-luista. Vaka vanha Väinämöinen Teki harpun hauin luista, Kantelon kalan evästä, Veen-koiran koukku-luista. Pani kielet kanteleeseen Jouhista hyvän orihin, Kuhtu vanhat soittamahan, Vanhat soitti, pää vapisi : Ei ilo ilollen tullut Tarpeheksi Väinämöisen. Pani nuoret soittamahan ; Nuoret soitti, sormet notku ; Ei vielä ilo ilollen tullut Soitto soitollen tajonnut. Vaka vanha Väinämöinen Sanoopi sanalla tällä, Lausu tällä lausehella : Ilo tänne tuotakohon Miehen tehnehen käsille. Ite istu soittamahan Kivisille portahille, Petäjäisen pienan päähän, Rautasen rahin nenälle. Vasta ilo illollen tuli, Soitto soitollen tajosi. Ei ollut sitä metässä Jalan neljän juoksevata, Koivin koikelehtevata, Lintu-parvea parasta Kahen siiven siukkavata, Jok' ei tullut kuulemahan, Tehessä ison iloa, Soitellessa Väinämöisen. Itekkin Metän Emäntä Rinnoin aiallen asettu, Veräjällen vierettiiksen : Ei ollut sitä meressä Evän kuuen kulkevata, Jok' ei tullut kuulemahan Soitantoa Väinämöisen : Itekkin Veen Emäntä Rinnoin aalloillen ajoiksen, Vetiikse vesi-kivellen. Vaka vanha Väinämöinen <> Sanoilla teki venettä, Laati purtta laulamalla : Puuttu kolmea sanoa Perä laian liittimessä, Pannessahan parras-puita. -4-( Joukkavainen vastasi näin: ) " Jo on viikon Vipunen kuollut, Kauan Antero kaonnut, Vipunsa virittämästä, Ahtamasta ansa-tiensä : Sen on kuusi kulma-luilla, Paju-pehko parran päällä, Joka saattasi sanoa, Asiankin arvoasi, Kuinka laita liitetähän, Pantanehe parras-puita. ( Kuinka Joukkavainen taisteli Väinämöisen kanssa, kertoo Runo näillä sanoilla: ) Ennen vanha Väinämöinen Ja tuo nuori Joukkavainen Tulivat tiellä vastaksuta, Aisa aisahan takisti, Vemmel tarttu Vempeleeseen. ( Sanoi sitten Joukkavainen riha-päissänsä: ) Se nyt tiellä olluvohon ( eli olkoon ), Joka tienneepi enemmän ! Se pois tieltä poiketkohon, Joka tienneepi vähemmän ! Muistan meret kynnetyksi, Sarka-jaot souvotuksi, Kivet luo-uksi kokohon. ( Vaan Väinämönöinen näytti olevansa vanhemman, tarttui Joukkavaiseen viskataksensa häntä järveen, ja sanoi: ) Lapsen tieto, vaimon muisto, Ja ei uron parta-suisen ! Minun on meret kyntämäni, Sarka-jaot sauvomani, Kivet luomani kokohon. - ( Sitten pyysi Joukkavainen Väinämöistä laalamaan, sanoin: ) Laula, laula Väinämöinen, Hyräile hyvä-sukuinen ! Tuopa vanha Väinämöinen Varmon kyllä vastaeli : Varainen on laulamaksi Aikanen ilon teoksi. ( Vaan viimen laulo hän, että: ) Järvet läikky, maa järisi, Linnat liikku, hongat huoju, Vuoret vaskiset vapisi, Kivet rannalla rakoili, Paaet paukku kalliolla, Portit Pohjalla repesi, Ilman kannet katkeili, Väinämöisen laulaessa. - ( Loppu toiste. ) Ensimmäiset Viikko-Sanomien Numerot ovat niin tarkon ostetut, että minun täytyy niitä kolmannen kerran pränttäyttää ; jonka tähen moniaat myöhäiset Aviisien Ottajat saavat ne vasta parin viikon päästä. Ennen kuin kukaan kirjottaa N:o 9:sän lopussa mainitulle Posti-Herralle puuttuvista Numeroista, tulee hänen ensin anoa niitä likimmäiseltä Post-Inspektorilta taikka Post-Mestarilta. Viikko-Sanomien Kirjottaja. Ensi-Lauantaina, kello 11 eellä puolipäivän ulos-annetaan Frenckellin Kirja-Puoissa seuraavainen Numero näistä Viikko-Sanomista, jotka pränttää Turussa Frenckell Poikinensa. <> -- |