Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 23. 10:tenä Päiv. Kesäkuussa, V. 1820. Huomenna, 3:tena Rukous-Päivänä, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomalaisessa Seurakunnassa Kollektor Fridén Aamu-Saarnan, ja Koralis Mennander Ehtoo-Saarnan. Runo Viinasta *). -1a--1-Kuules, puteli, puheeni ! Empä moiti mahtiasi, Enkä voimaasi vähennä : Olet kyllä oiva ruoka, Siivo syöjillen sulonen, Jotka ryypyn ryyppäjävät, Harvon kaksi kallistaavat, Kolmannest' ei koskaan huoli. Einet-ryyppy ensistänsä Antaa aamusta varahin Ruoka-lystin ruumihillen ; Vaan jotk' ovat ystävänä Suunsa kanssa suuttumata, Hankkiivat halulla siihen Kaikin ajoin kaatamista, Niillen on ikänsä ollut Viina varsin vaarallinen. Teki se ennen tengan reiän Talonpojankin povellen : Potkasee se Porvarinkin Kauppa-kaaret kallellensa. Saavutti se Saarnamiestä, Varsin valmiista Papista Teki Teinin toisen kerran, Lipan Leualta puotti. Toimittaa se toisen kerran Tuomaritkin tuhnioiksi, Lautamiehet laitteleepi Juttumiesten mieltä myöten : Kuin käyvät käräjämiesten Arkun kautta kaiket öiset, Sitten torkkuuvat tuvissa Oikeutta istuttaissa, Virka vaihtuupi uneksi, Heistä tulee vanhat herrat. Laulattaa se Lukkarilla Väärin virrenkin välistä. -2-Viskaa se virattomaksi, Toimittaapa torppariksi : Se se Seppiä pilaapi, Suutaria, Räätäriä Äkäisiksi ärryttääpi. Siinä se siivomman tekeepi, Kuin se vaimoja vetääpi Penkin päähän pyllyllensä - Lakki päästä pyörähtääpi, Pois nokka nenän kohalta. Sitä varjele ja estä Näkemästä, kuulemasta ! Outo on nähä näkevän, Paha pitävän piellä. - Vasta minä vanhoillani Oivalsin tämän asian, Kuinka kunnia meneepi, Aleneepi miehen arvo, Kaikki rakkaus katoopi Entisiltä ystäviltä, Miesi velkahan vetähin, Joka ryyppääpi rysyltä, Viinan viljassa elääpi Monet päivät pääksyttäsin : Maailman makea seura, Tapa vanha tarttuvainen, Jot' ei arvata alusta, Saapi semmoset vahingot. Sillä on sielulla enemmän Tekemistä Tuonelassa. Kuin on kuolema tukinnut Kulkun kuohuvan peräte, Vettä viepi viimeseksi Hunajasta ei hän huoli, viinoja valihte. - Yksi ankara asia ! Joka täällä tutkintota Tarkempata tarvihteepi, Varotusta vahvempata Ihmisiltä ansaihteepi : Vaan ei siitä vanhat huoli, Kuin jo kasvavat musikat Kaksin kupin kaateleevat. Eipä eväs liikuttaissa Piisaakkaan puoli-välille, Määrätyt matka-rahaiset Kestä keski-tiehenkähän, Kuimpa häntä kuusin markoin Poika pikkunen paneepi, Sievä siit' on sitten tulla Kolmen taallerin kohallen, Tott' on Tolva irtanaissa, Eikä Louvusta lukua, Vähä Riksistä rätinki. Uskaltaapa ukko vielä Toki toisellen sanoa : Älä, ystäväin, pakene ! Seisoskele näillä seuvun ! Niin saat suuhusi sinäkin ; Minä annan aika-ryypyn, Enkä heitä huomeneksi. - Annas aikaa aamun tulla ! Miehellä on toinen mieli : Kuitenkin kulungin tähen Miesi päällensä puhuupi, Haikanallen haasteleepi, " Vaikka nyt jo kipiä kallo Tahot harmista haleta ; Empä säästä sittenkähän, Teeppä reisustas rätinki Eilesistä ensistänsä! " Mitä mull' on maksamista? " Tuollen taalleri tuleva, Tolva toisellen kohallen, Koko Loutu kolmannellen. " Vaan ei nyt varsin ruveta Eikä Kuitenkana kuolemahan, Viinaa vielä on kylässä, Vielä sittenkin sivallan Koko kortterin velaksi : <> Autas, veikkonen, vähäsen ! -3-- Aivan on asian kanta Tällä lailla, lapsukaiset ! Minä sen toeksi tiiän, Ett' olen itekkin ollut Taipuva tähän tapahan, Saanut semmoset vahingot : Terveys on turmeltuna, Kaikki rikkaus kaonnut, Matti taskussa makaapi. Tällä suututin sukuni, Esivaltani vihotin, Näytin ihteni olevan Hyvän suovillen suruksi, Irvihampaillen iloksi. Olkoompa opiksi muillen Jotka saaneevat sanoa : Muita mies oot opettanut ; Itek olet oppimaton. Viimeisissä Talvikäräjissä on alla mainittavien pitäjästen Kihlakunnan-Oikeuksilta, tuhlauksen ja paljon juomisen tähen, seuraavaiset talonpojat pantu Holhoojien ( eli Förmyndärien ) alle, nimittäin : Lappaveen pitäjässä Matti Kansonen Kansolan kylästä, jonka Holhoojiksi määrättiin talonpojat Simuna Kansonen ja Juhana Kansonen. Kiskon ja Kiikalan kihlakunnassa Henrikki Juhanan poika Junti Lautelan kylästä : jollen pantiin Holhoojiksi hänen vaimonsa Liisa Eerikin tytär ja talonpoika Eljas Junti. Vihtisen pitäjässä Eerikki Henrikin poika Pouko Vihtjärven kylästä : jonka Holhoojiksi määrättiin hänen vaimonsa Maria Eerikin tytär ja Rusthollari Gustavus Berggren Suontaan kylästä. Ristinan ( Christinan ) pitäjässä Antti Taivalantti Marjoniemeltä, jonka Holhoojiksi pantiin talonpoika Mikko Tiusanen, samasta kylästä. - Adam Torniainen Koivakkalasta : jonka Holhooja on Talonpoika Adam Gynther samasta kylästä. - Tahvana Rahikainen Korholasta, jonka Holhoojaksi pantiin talonpoika Juhana Knuuttilainen Parkatinniemeltä. Sanomia Ulkomailta. Frankriikin Valtakunnan Itä-pohjaisessa päässä löyttiin jo menneenä vuonna Maan sisällä Suolavuori, joka nykyisin on havaittu olevan vähinäänkin 51 kyynärää paksu ja niin pitkä ja leveä, ettei siitä suolan uskota kaivain loppuvan tuhanteen vuoteen. Sen suolat ovat kuultavia, likipitäin kuin keväinen jää. -4-Näin kirjotettu tieon-anto on näihin Aviisiin pantaa lähetetty : " Viimes Toukokuun 18:tena päivänä vihittiin Itä-Pohjanmaalla Maanviljelijä Frans Wilhelm Vehkasalo ja Neitsy Adolphina Carolina Fortell. " Että keittää uusia verkkoja lepän, koivun tai tammen kuorten seassa ennen kuin ne veteen heitetään, on useimmilla Suomalaisilla tapana. Mutta verkot tulisivat paljoa vahvemmiksi, jos ne vielä sen jälkeen keitettäsiin liima-veessä : Sillä tavalla saavat Lappalaiset verkkonsa kestämään kolmet kertaa niin kauan, kuin ne muuton kestäsivät. Oppineet ovat myös tutkineet tämän neuvon, ja löytäneet sen hyvin päälle-luotettavaksi. Liimaa pitää niin kohtuullisesti tähän keittoon pantaman, ettei se tehe verkkoja kovin kankeaksi ja hapraaksi. - Näihin Aviisiin pantaa lähetetty kertomus. Vähän enemmän kuin 10 ajastaikaa sitten saatiin Salmin pitäjässä siitä Laadogaksi ( eli muinon Nevoksi taikka Nevojoksi ) mainitusta merisestä järvestä isolla Venäjän nuotalla neljä-kaplaisen resla-reen pituinen Sampi-kala. Muutamat kauppamiehet maksoivat siitä Sordavalan talvi-markkinoilla, jonne se kohta vietiin, toista sataa Ruplaa paperi-rahaa, ja lahjottivat sen kokonansa Viipurin Läänin sen-aikaisellen Maaherralle, Ivan Bucharinille. Se jalo Venäjän Keisari Pietari Ensimmäinen on näien kaloin sikiöt tuottanut Laadogaan Mustasta merestä, joka on Turkin Maan rajoilla Venäjän valtakunnan etelä-päässä. Sen perästä ei ole suurempia, kuin kaheksan ja kymmenen leiviskän painavia Sampia ( eli Sämpiä? ) Laadogasta saatu. Meren vaahti ( Ruotiksi : Sjöskum ), josta ne kalliit tupakka-piiput tehään, löytyy Turkin maalla ohukaisissa kerroissa, pari kyynärää tuhka-mullan alla. Maasta otettaissa on meren vaahti valkoinen taikka voin karvainen, pehmeä ja jotenkin sitkeä, ikäänkuin juusto. Se kovettuu ilmassa, ja pysyy veen päällä niinkuin korkki. Ne siitä valmistetut piipun pesät keitetään Turkkilaisilta Öljyssä, josta ne useimmiten muuttuuvat keltaisiksi. Puolan ja Preussin maassa sanotaan myös löytyvän meren vaahtea ; mutta tämä meren vaahti kuuluu olevan paljoa kehnompata, kuin se Turkinmaalta tuotu. Ensi-Lauantaina, kello 11 eellä puolipäivän ulos-annetaan Frenckellin Kirja-Puoissa seuraavainen Numero näistä Viikko-Sanomista, jotka pränttää Turussa Frenckell Poikinensa. <> |