Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 24. 17:tenä Päiv. Kesäkuussa, V. 1820. Huomenna, 3:tena Sunnuntaina Pyh. Kominais. Päivästä, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomalaisessa Seurakunnassa Comminister Salowius Aamu-Saarnan, ja Koralis Friberg Ehtoo-Saarnan. Lyhyt kertomus Lutheruksesta. Martinus Lutherus ( taikka Luther ) syntyi Marraskuun 10:tenä päivänä vuonna 1483 Saksan-maalla Eislebenin kaupungissa. Nuorena oli hän kovan kurin alla. Vuonna 1501 tuli hän Erfurtin Akademiaan, jossa hän ensin aikoi lukea ihtensä Lain Oppineeksi ; vaan pian tunsi hän ettei hänen luontonsa ollut Tuomari-viran toimituksiin soveljas, ja rupesi sentähen Paavilaisten Hengellisten Munkki-säätyyn, joka asuu kluostariksi kututtavissa huoneissa. Kluostarissa asuissansa, oli hän aivan murheellinen, siks että hän vuonna 1508 kututtiin Wittenbergin Akademiaan Professoriksi : 2 vuotta sen jälkeen vaelsi hän Rooman kaupunkiin, jossa hän ihmetellen sai nähä kuinka sopimattomasti ja riettaasti sekä Paavi että muut siellä olevat suuret hengelliset Herrat elivät. Tästä ymmärsi hän, ettei Paavi ollut niin pyhä, hurskas ja virheetön, kuin hän kansan silmissä tahtoi näkyä, ja Paavilaisten kirjoissa kehuttiin olevan. Lutherus luki nyt ahkerasti Pyhää Raamattua ja havaihti myös, että Paavin usko monessa kappaleessa ei sopinut yhteen Pyhän Raamatun selvän opin kanssa. Saksan-maalla, jonne Lutherus sitten palasi, vaelsi joku aika sen jälkeen ( elikkä vuonna 1516 ) Paavilta lähetetty Munkki Johan Tetzel nimeltä, joka saarnasi että kaikki, jotka syntiä olivat tehneet eli aikoivat <> vasta tehä, saivat rahalla ostaa Paavilta syntinsä anteiksi. -2-Rikkaat taisivat ostaa syntinsä anteiksi moneksi ajastajaksi ja tehä rohkeasti syntiä : mutta köyhien täytyi olla vähemmällä. Tetzel antoi kullenkin oikeat kuitti-kirjat, että ne synnit, joista hän oli määrätyn rahasumman maksanut, olivat Jumalalta anteiksi annetut. Lutherus pyysi ensin nöyrässä kirjotuksessa Paavilta, että tämä Christuksen oppia häpäsevä kauppa tulisi kohta kieltyksi ; mutta Paavi, joka sillä kokosi suuret rahat, antoi hänellen kovan vastauksen. Lutherus kirjotti nyt lopulla vuotta 1517 liki 100 Tutkinto-Punktia, jotka hän kaiken kansan luettavaksi naulasi Wittenbergin Kirkon ovellen, ja joissa hän toteen näytti, ettei Paavilla ollut valtaa rahan eestä antaa syntiä anteiksi, ja että sellainen kauppa oli suuri petos. Jonka kulttuansa Leo 10:nes, joka sillon oli Paavina, käski Lutheruksen tulemaan Roomaan : mutta Lutherus, jota hänen Ruhtinansa suojeli, ei mennyt sinne. Paavi lähetti sentähen vuonna 1519 käskyläisensä puhumaan Lutheruksen kanssa ja pyytämään häntä herkeämään tottelemuutta Paavia vastaan osottamasta. Lutherus lupasi myös totella, jos Paavi tahtosi tehä mitä Lutherus oli pyytänyt. Mutta kuin ei Paavi taipunut siihen ja Lutherus myös havaihti, että Paavi tahtoi häntä salaa panettaa köysiin ja tuottaa Rooman kaupunkiin vankiuteen : rupesi Lutherus jälleen rohkeasti saarnaamaan Tetzelin kauppaa vastaan, ja ilmotti myös monta muuta Paavilaisten väärää käytöstä. Paavit sanoivat nimittäin olevansa Christikunnan hurskaat, ylimmäiset päämiehet, joillen kaikkien Ruhtinain, Kuninkain ja Esivaltain piti oleman kuuliaiset. Ne olivat niin ylpeät ja hävyttömät, että ne välistä kielsivät kansoja Kuninkaitansa tottelemasta, ja panivat toiset Kuninkaat niien sijaan. Paavilaiset pois-kielsivät myös Pappien naimiset ja Pyhän Raamatun lukemisen kaikilta, jotka eivät olleet hengellistä säätyä. Lutherus saarnasi ja selitti että nämät ja monet muut Paavien säännöt ja asetukset eivät olleet Jumalan pyhän sanan kanssa yhteen sopivat. - Sitä kostaaksensa tuomihti ja julistutti Paavi Lutheruksen Pannahaiseksi taikka niin viheljäiseksi syntiseksi, että hän ei saanut Herran pyhää Ehtoollista, eikä muita Christuksen seurakunnan etuja nauttia. Joku toinen olisi tästä paljonkin säikähtänyt ; mutta, Lutherus, jolla oli ihmeteltävä rohkeus, poltti keskellä Wittenbergin kaupungin toria Paavin Panna-kirjan, ilmotti julkisesti, ettei hän enee mielinyt Paavia totella ja kehotti koko Saksan kansaa hylkäämään ja kukistamaan sitä ylpeätä hallintota, jonka Paavit olivat vääryyellä ja petos-juonillansa itellensä vallottaneet koko Christikunnan yli. Monta Saksan-maan Ruhtinata varteen otti Lutheruksen kehotuksen. Vuonna 1521 piti Saksan Keisari Wormsin kaupungissa suuret Herraen päivät, joihin Lutherus, Paavin <> anomuksen jälkeen, kututtiin vastaamaan puolestaan ja tekemään tiliä saarnoistansa. -3-Tämän rohkean tunnustuksen tähen tuomittiin hän pakenemaan pois Saksan-maalta ; mutta sitä ennen oli jo Lutherus, muutaman Saksan Ruhtinan salaisen käskyn jälkeen, saatettu hyvään piiloon Wartburgin linnaan, jossa hän tältä Ruhtinalta suojeltu käänsi Pyhän Raamatun Saksan kieleksi, ja lähetti kirjoja ympäri maata ; vaikka ei kukaan tiennyt mistä ne kirjat tulivat ja missä hän ite löytyi. Kohta unhotettiin se Lutherusta vastaan Herraen päivissä langetettu Tuomio, ja Lutherus tuli vuonna 1522 takasi Wittenbergin kaupunkiin. Häneltä parannettu Oppi levisi nyt pian ei ainoastansa ylön-ympäri Saksan maata ; mutta myöskin muihin maakuntiin, erinomaittain Juutin, Ruotin ja Suomen maahan. - Vuonna 1524 erkeni Lutherus Munkien sääystä ja seuraavaisena vuonna nai hän kluostarin hengellisessä sääyssä olevan neihtyen. Vuonna 1528 kirjotti hän suuremman ja pienemmän Katekismuksensa, joista se viimeksi mainittu on Suomeksi käättynä ja vielä luetaan Suomalaisissa Seurakunnissa. ( Loppu toiste. ) Kuinka kavala Munkki petettiin. Vieraille maille matkustava Arabian Kauppias Medinasta antoi kukkaron, jossa oli 1000 kulta-rahaa, Mahomettilaisen Munkin ( eli Dervischin ) tallelle. Ajastajan perästä kotiin tultuansa, vaati Kauppias kukkaronsa takasin ; mutta Munkki, jollen hän oli ilman vieraita' miehitä kukkaron antanut, kielsi häneltä mitään saaneensa. Kauppamies ilmotti asian kaupungin Tuomarillen, joka sanoi : Pahon teit, ettäs kahen kesken uskot rahasi miehellen, jota et paremmin tuntenut : vaikea on sitä häneltä takasin saahasi. Minä tahon kuitenkin, niin paljon kuin voin, auttaa sinua. Mene vielä ja puhu hänen kanssansa kauniisti, vaan älä ilmota minun tietäväni koko asiasta. Kauppias meni ; mutta ei saanut muuta, kuin hävyttömiä sanoja Munkilta. Samassa tuli orja ja kuhtui Munkkia Tuomarin puheillen. Munkki seurasi kuhtua ja vastaan-otettiin Tuomarilta niin suurella kunnialla, kuin olisi hän ollut paras mies koko kaupungissa. Tuomari piti hänen kanssansa pitkät puheet, joissa hän usein kiitti Munkin rehellisyyttä, viisautta ja korkeata oppia niin somasti, että Munkki piti Tuomaria paraana ystävänänsä. Viimen mainihti Tuomari : Minä kuhtuin sinua, rehellinen Munkki, ettäs auttasit minua aivan tarkeassa ja huolettavassa <> asiassa. -4-10,000 kulta-rahaa on minulla pienessä arkussa, jota en tohi kanssani ottaa, enkä orjilleni uskoa, ja jonka sentähen soisin saavani niin rehellisen miehen tallelle, kuin sinä olet. Jos tahot tehä hyvin ja ottaa tämän raha-arkun taltees, niin lähetän minä sen huomesen jälkeisenä yönä kotiisi. Asia vaati että se pietään salassa, ja sentähen lähetän minä arkun sullen uskollisimmalla orjallani, jollen minä sanon, että se on sinun omasi. Naurussa suin kumarsi Munkki, luvaten ja vannoin pitävänsä Tuomarin raha-arkkua, kuin silmänsä terää, ja riensi niin hyvillä mielin kotiinsa, kuin olisi hän jo Tuomarin pettänyt. Huomen-aamulla tuli kauppias takaisin ja kertoi Tuomarillen, minkä hävyttömän vastauksen hän oli Munkilta saanut. Mene vielä kerran hänen tyhönsä ( lausui Tuomari ) ja jos hän kieltää sulta rahojasi, niin uhkaa kantelevasi minulle : Minä uskon tämän uhkauksen auttavan. Teki Kauppamies niin. Munkki, joka toivoi petoksella saavansa Tuomarin raha-arkun, tahtoi kaikella muotoa estää Tuomaria hänen kavaluuttansa tuntemasta, ja niin pian kuin Kauppamies nyt mainihti Tuomarin nimeä, kantoi Munkki kohta rahakukkaron kauppamiehen käteen ja sanoi nauraen : Ystäväni, kukkarosi on ollut hyvässä tallessa. Minä olen vaan leikin vuoksi tahtonut kieltää sulta rahojasi, koetellani minkälaista mieltä tämän leikin alla pitäsit. Kauppias, joka arvasi asian retken, meni Tuomarin tyhö ja kiitti häntä auttamastansa. Yön tultua valmisti Munkki ihteänsä vastaan-ottamaan Tuomarin raha-arkkua ; mutta turhaan ootti hän sitä. Valvottuansa koko yön, meni hän aamulla Tuomarin kotiin ja sanoi : Tulin kysymään miks ei orjasi tuonut arkkua. " Sentähen, ( vastasi toinen ) että olet hävytön petturi, jonka Oikeus kyllä rankasee, jos vielä kerran päällesi kannellaan. " Munkki kumarsi nöyrimmästi ja meni äänetä kotiinsa. Tarinainen : Kohtasi muinon karhu 2 matkamiestä. Toinen niistä kampi liukkaasti puuhun. Toinen, joka ei päässyt pakoon ( ja muisti, ettei karhu kuulu kuolleisiin koskevan ), heittiikse maahan, olevanansa kuollut. Karhu tuli, haisteli hänen sieramiansa ja korviansa, ja kuin ei hän huokunut, luuli karhu hänen kuolleeksi ja meni pois. Toinen kiipesi nyt puusta maahan ja kysyi häneltä : mitä karhu sullen korvaan kuiskutti ? " Ettei minun pitänyt ( vastasi Toveri ) koskaan lähtemän matkaan sellaisen miehen kanssa, joka vaarassa kumppaninsa ylönantaa. " Ensi-Lauantaina, kello 11 eellä puolipäivän ulos-annetaan Frenckellin Kirja-Puoissa seuraavainen Numero näistä Viikko-Sanomista, jotka pränttää Turussa Frenckell Poikinensa. <> |