Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 27. 8:tenä Päiv. Heinäkuussa, V. 1820. Huomenna, 6:tena Sunnuntaina Pyh. Kolminais. Päivästä, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomalaisessa Seurakunnassa Comminister Salowius Aamu-Saarnan, ja Koralis Friberg Ehtoo-Saarnan. Turkkilaisista. Siihen aikaan kuin Arabialaiset ( niinkuin N:o 16:nessä mainittiin ) tulella ja miekalla levittivät valtakuntansa ja Mahometin uutta uskoa, asui Turkin sotaisa kansa Aasiassa, Kaspisen Meren itä-puolella, Tattarian maan tienoilla. Joku aika sen jälkeen kääntyivät Turkkilaiset Mahometin uskoon ja rupesivat mainitun Arabialaisen valtakunnan sotamiehiksi. Mutta kohta pois-otti tämä vieras sotaväki vallan ite Arabialaisilta ja alkoi, samalla tavalla kuin ennen Arabialaiset, tulella ja miekalla levittää Mahometin oppia ja omaa valtaansa. 500 vuotta ja vähän pällen on jo sitten kulunut kuin heiän Ruhtinansa Ottoman Aasiassa perusti Turkin nykyisen valtakunnan, jonka Hallihtiat eli Sultanit sen jälkeen voittivat Konstantinopolin ( taikka Gretan ) Keisarilta hänen sekä pääkaupunkinsa että vimeiset maansa, ja levittivät valtakuntansa Euroopan sisään. Tämä valtakunta, joka on Venäjän Riikin ja Hungarian etelä-puolella, piirittää Keskimeren itäpään. Afrikassa on Turkkilaisilla koko Egyptin maa, Aasiassa se maa, jossa Juudalaiset ennen asuivat, ja ilman sitä monta muuta maata. Euroopassa on heillä myös monta kaunista meren saarta ja maakuntaa, joista Gretan maa on merkillisin. Turkin valtakunnan pääkaupunki Konstantinopel on suurin koko Euroopassa <> ja sanotaan olevan lähes 6 peninkulmaa ympärinsä mitaten. -2-Asukasten huoneet ovat puusta ; mutta siinä löytyy myös monta sangen suurta kivestä tehtyä Linnaa, Palatsia ja Moskeeta taikka Mahometin uskolaisten kirkkoa, joista se suurin, laattiasta lakeen mitaten, on vähää vajeelle sata syltä korkea ja niin laaja että siihen sanotaan mahtuvan neljäkymmentä tuhatta henkeä. Tämän kirkon nimi on Sophia : se on Christityiltä rakennettu, joien kirkko se myös ennen on ollut. Turkin maa on aivan viljainen. Se kasvattaa paljon omenoita, rusinoita, viikunoita, pomeransia, citronia, puumulia, tupakkata, vehniä ja niitä riis nimisiä jyviä, joista jauhetaan riisgryniä ja arakkia poltetaan. Sillä maalla löytyy myös leionia, kamelia ja niitä vuohia, joien villoista kamel-lankaa kehrätään niin myös kalminkkiä ja muita kalliita kankaita kuotaan. Samaten on siellä niitä ihmeellisiä perhoisia, joien pesistä silkkiä valmistetaan. Turkin valtakunnassa löytyy myös jokia, joissa on kulta-hiekkaa, ja vuoria, joissa on suolaa, rautaa, lyiyä, vaskea ( eli kuparia ), hopeata ja kultaa. Tämä valtakunta on ilman sitä ( niinkuin jo mainittiin ) meren rannalla, niin että sillä on hyvä tilaisuus tehä kauppaa muien valtakuntain kanssa : josta ymmärretään että Turkin Riikillä on monta suurta etua ; mutta yhtähyvin elää sen yhteinen kansa suuressa köyhyyessä, osittain sen tähen, että Turkkilaiset eivät ole kyllä ahkeroita työmiehiä, osittain sen tähen, että Turkin esivalta rasittaa alammaisiansa aivan suurilla ja raskailla ulosteoilla. Turkin maassa asuu paljon Juudalaisia ja Christittyja, joita ei siellä tähän aikaan enee kielletä omaa uskoansa seuraamasta. Turkkilaiset ite ovat mustapintasia, vahvoja ja melkein kauniita miehiä. Niillä on erilaiset sekä vaatteet että tavat, kuin muilla Euroopan kansoilla. Heiän paitansa on tehty kuin vaimoväen sarkki ; paian alla on sekä miehillä että vaimoilla pitkät liinaiset housut. Miesväki pitää paian päällä polven alapuolellen ulottuvan mekon taikka tankin villaisesta, puumulisesta eli silkkisestä kankaasta, jonka päällä Turkin herrasmiehillä vielä on liki kantapäitä ulottua kauhtana. Jalassa heillä on ohukaisesta nahasta tehyt, veralla vuoratut, punaiset taikka keltaiset sukat, ja tohvelin muotoiset kengät. Turkkilainen kantaa aina vyössänsä pitkän puukon, jonka pää välistä on kulta- ja hopea-kiskoilla kaunistettu. Hänen lakkinsa on useimmiten tehty punaisesta sametista, jonka ympäri kääritään pitkä silkkihuivi. Tätä lakkia, johonka vuorin väliin pannaan puumulia, ja jota ei Turkkilainen tervehtiessänsä nosta päästänsä, mainitaan Turbaniksi. Hän kerihtee hiuksensa lyhyeksi ja sanotaan pelkäävän, että Piru kätkisi ihtensä siihen, jos se pääsis pitkäksi kasvamaan. Turkin maassa on parta miehen kunnia : sen tähen kasvattaa, kampaa ja hyvällen haisevilla vesillä <> kostuttaa Turkkilainen usein partansa. -3-Tervehtiessänsä panee hän kätensä ristiin rinnoillensa, kumartaa ja sanoo : rauha olkoon teiän kansanne, niin kuin jo Vanhan Testamentin aikaan itäisillä mailla oli tavallinen. Turkin kansa rupee ( eli panee ) aikaiseen maata ja nousee varain ylös. Sillä on ainoastansa 2 ruokaikaa, toinen aamulla kello 8, toinen ilta-päivällä. Se aterioihtee eli ruokailee laattialla, johon se ruokansa alle levittää vaatteen. Se syö ainoastansa lusikalla, ilman veitetä ja kahvelita. Tavallisin juoma Turkin maalla on kaffe, jota Turkkilaiset myös ovat opettaneet muita Euroopan kansoja juomaan. Heiän hunajasta ja muista aineista tehty Sorbet niminen imelä juomansa ei ole oluen vertaista. Sitä vasten on Turkin-viina paljoa parempata ja väkevämpätä, kuin paraatkin Saksan-viinat. Ja vaikka Mahometin oppi kieltää viinan juomisen, juovat Turkkilaiset sitä kuitenkin salaa. Ilman sitä valmistetaan sillä maalla valmuista Opiumia, joka pyörryttää päätä, nukuttaa väkevästi, ja on niin myrkyllistä, että se ottaa hengen siltä, joka ilman tottumata nauttii sitä ylön paljon yhellä kertaa : mutta Turkkilaiset ovat tottuneet nauttimaan sitä viinan asemesta. Sekä miehet että vaimot polttaavat vahvasti tupakkata pitkillä piipuilla. Turkkilaiset ovat vahvoja kauppiaita. Niillä on kaupaksi silkkiä, puumulia, puumulisia ja kamel-lankaisia huivia ja kankaita, vuotia, nahkoja, vaskea ja vaksia. - Heiän Paavinsa elikkä Ylimmäinen Pappinsa on Mufti, sitä lähin on Konstantinopolin Patriarcha, hänen jälkeisensä ovat Archipispat ja Pispat : niitä alaisemmat ovat Turkin papit ja Munkit : ne viimeksi mainitut asuuvat kluostareissa, ja muutamat niistä tansiivat Jumalata rukoillessansa. Turkkilaisilla ja muilla Mahomettilaisilla on valta ottaa niin monta vaimoa, kuin mieli tekee ja vara myöten antaa. Heiän vaimoväkensä asuu eri-huoneissa, joita Haremiksi mainitaan, eikä saa näyttää kasvojansa vieraille miehille. Vaimoväki pitää sen tähen ison huivin päänsä ympärillä, jolla se peittää kasvonsa vieraan miesväen parissa. Turkin Sultanin Haremiin, jota myös Seraljaksi mainitaan, ovat kaikkiin kauniimmat vaimot, koko valtakunnasta kootut ja yläisiltä herroilta lahjotetut. Joka niistä sattuu olemaan Christitty eli Juudalainen, käännetään kohta sinne tultuansa Mahometin uskoon. Se vaimo, joka ensin synnyttää pojan Sultanille, julistetaan hänen vallihtevaksi puolisoksensa ja pietään suuremmassa kunniassa kuin hänen muut vaimonsa. Sultanin Haremissa ovat vanhat vaimot nuorten opettajina ja vahtina. Ilman sitä löytyy Turkin Sultanin Linnassa salvettuja taikka kuohittuja mustia orjia, jotka palveleevat näitä vaimoja ja ovat Haremin vartiat. Muutamat vaimot lasketaan Sultanilta vanhaan Seraljaan, johon ne kaikki muutetaan, niin pian kuin <> Sultani kuolee, ja uusi Sultani tuo ensin-mainittuun Haremiin omat vaimonsa. -4-Jos joku Sultanin monista vaimoista sattuu luvattomasti yhtymään miesväkeen, niin hän pannaan köysiin, pistetään nahkasäkkiin ja upotetaan yöllä mereen. Enimmittäin ovat myös muien Turkkilaisten vaimot kovan kurin alla. Turkkilaiset olivat vanhaan aikaan urhollisia ja kunniata rakastavia sota-miehiä ; mutta meiän aikaan on heiän sotaväkensä paljon pilaantunut tottelemattomuutensa ja vallattoman elämänsä kautta. Ne eivät enee piä soassa niin hyvästi ryhtiänsä kuin ennen, eikä heillä ole sitä miehuutta kuin heiän esivanhemmillansa oli. Niillä on tapana hakata poikki soassa kaatuneien yläisempien vihollisten päät, ja ottaa ne kanssansa voiton merkiksi. - Ennen eivät Turkkilaiset suvainneet kirjoja präntättävän maassansa heiän kielellään, ja vielä nykyisinä aikoina on hengellisten kirjain pränttääminen heiän maallansa ollut kieltty. Vaikka Turkkilaisilla on tuima ja kova käytös vaimojansa ja vierasta kansaa vasten, näyttää kuitenkin monta heiän työtänsä ja toimistustansa, että useimmilla heistä on lempeä ja armeljas syvän ei ainoastansa ihmisiä, mutta myöskin luontokappaleita vastaan. Ne auttaavat kernaasti köyhiä, tekeevät kaivoja ja majoja tienvarsille matkustavaisten tarpeeksi, syöttäävät pitkin katuja juoksevia nälkäisiä koiria ja kissoja, eivätkä ole niin armottomia juhtiansa vastaan, kuin Christityt usein ovat. Ne korjaavat ahkerasti sairaita eläimiä, uskoin että mielellinen on velkapää korjaamaan mieletöntä. Perjantaina, joka on Turkkilaisten pyhäpäivä, sovittaa hän riitakumppaninsa ja hän muistaa paremmin kuin moni Christitty, että sen rukous, jonka povessa viha ja vaino kytee, ei ole Jumalallen otollinen. - Aivan usein tappaa Rutto-tauti sangen paljon ihmisiä Turkin maalla, josta se ennen vanhuuteen on välistä levinnyt aina Suomen maahan asti. Tarinainen : Oli muinon ukolla 2 vaimoa, toinen vanha, homehkorva ; toinen nuori, punaposki. Tappaissansa Ukkonsa päätä, katkoi vanha vaimo siitä aina pois mustia hiuskarvoja, saahaksensa sen yhtä harmaaksi, kuin hänen oma päänsä oli. Nuori vaimo jälleen häpesi että hänen miehensä pää oli harmaissa, ja niin usein kuin hän sitä tappoi, näpisteli hän siitä pois ne harmaat karvat. Tästä kävi se kaksivaimoinen Ukko-parka viimen varsin kallopääksi : ja Täst' on saatu sananlasku, Tästä opiksi otettu, Ett' on paha vaimon valta, Kahen valta varsin hullu. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. <> |