Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 37. 16:tenä Päiv. Syyskuussa, V. 1820. Huomenna, 16:tenä Sunnuntaina Pyh. Kolminais. Päivästä, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Kollektor Fridén Aamu-Saarnan, Koralis Jernwall Ehtoo-Saarnan, ja Spinnhus'in Kirkossa Koral. Friberg. Suomen Kirkko-lain, Käsikirjan, Virsikirjan ja Katekismuksen parantamisesta. Vuonna 1818 Helmikuun 12:tenä päivänä pitivät N:o 35:ssä mainitut hengelliset Kommitteet Turussa yhteisesti ensimmäisen Kokouksensa, jossa Akademian Apulainen Magister Carl Jacob af Tengström valittiin heiän Sihtieriksensä. Seuraavana kahtena päivänä kokoontui sitten kukin Kommittee erittäin. Näissä Kokouksissa piti Herra Archi-Pispa sangen kauniit hengelliset Puheet, mainiten myös minkäkaltaiset Kirkko-asetukset, Käsi-kirjat, Virsi-kirjat ja Christin Uskon Opetus-kirjat Christityillä ennen vanhuuteen olivat, mitkä lisäykset ja muutokset niissä sitten aikaa myöten tehtiin, kuinka niitä näinä nykyisempinä vuosina on muilla Mailla parannettu, ja mitenkä niitä, Jumalan kunniaksi ja Hänen kalliisti lunastetun Seurakuntansa ylösvalistukseksi, Suomessakin sopisi ja tarvihtisi parantaa. Samoista asioista puhelivat myös muut Kommitteissa istuvat Herrat, niinkuin Kommitteiten Protokollissa laveammasti selitetään. Kirkko-lain Kommittee on alkanut tutkia mitkä paikat vuonna 1686 annetussa ja vielä seurattavassa Kirkkolaissa tarvihteevat parantamista ja lisäystä. 11 Lukua siitä ovat jo tutkitut. Sitten kuin mainittu Kommittee <> on kerinnyt tutkia myöskin seuraavaiset Luvut, alkaa se kokoon-panna uutta Kirkkolaki-kirjaa. -2-Tässä työssä on Käsikirjan Kommitteella ollut hyvä apu siitä Käsikirjasta, joka Ruotissa nykyisin tehtiin, ja jonka jälkeen Jumalan-palvelus ja muut Papin-viran toimitukset ovat siellä jo lähes 9 vuotta tapahtuneet. Katekismus-Kommitteen työt, ja kuinka se on tutkinut mitenkä muutamat paikat tähän asti luetuissa Katekismuksissa tarvihtisivat paremmin selitettää yksinkertaisten ymmärryksen jälkeen, nähään niistä Kommitteiten Ruohtolaisista Protokollista, jotka vuonna 1818 präntättiin. - Nykyisemmin on pari kokeeksi ( eli koetteeksi ) kirjotettua uutta Katekismusta muutamilta Hengellisiltä Herroilta mainitun Kommitteen tutkia lähetetty. Virsikirjan Kommitteen ensi-kokouksessa määrättiin Joka-aikainen Ajan-luku eli Calendarium poisjätettäväksi Suomalaisesta Virsikirjasta, sillä että sitä ei enee tarvita, koska meillä jo on kyllin Almanakkoja. Sitä vasten nähtiin tarpeelliseksi parantaa Ajantietoa ja kirjottaa siihen enemmän tietoja erinomaittain Suomen maan hengellisistä asioista. Samaten löyttiin soveljaaksi kehoittaa taitavia Suomen miehiä tekemään Suomalaisia virsiä ja lähettämään niitä Virsikirjan Kommitteelta tutkittaa. Että Suomen Oppineet sitä nopeammasti varteen ottasivat tämän kehoituksen, lahjotti Vehmaan Kirkkoherra Provasti ja Tohtori Isaac Eneberg 100 Riksiä Pankkoota ja Ilomantsin Kirkkoherra Provasti, Professori ja Ritari Magister Johan Molander 200 Ruplaa Paperi-rahaa annettaviksi Virsikirjan Kommitteelta niille, jotka kirjottasivat ja uuteen Virsikirjaan pantaa lähettäsivät hyviä hengellisiä virsiä : ja mainittu Kommittee teki, Huhtikuun lopulla vuonna 1819, Turun Aviisissa tiettäväksi, että Kommittee näistä rah oista antaa 100 Riksiä Pankkoota sille, joka tekee ja ajastajan sisään lähettää Kommitteeseen vähinänsäkin 20 niin hyvää uutta virttä, että Kommittee löytää ne sen palkinnon ansaihtevan, ja 50 Ruplaa paperi-rahaa sille, joka tekee ja samaten lähettää Kommitteeseen yhtä monta johonkuhun määrään hyvää virttä. Kommittee ilmotti myöskin minkälaisia virheitä näissä virsissä piti vältettämän ja ettei niissä saa olla sellaisia sopimattomia murteita, joita Turun Läänin puheen-parressa usein löytyy. Jos joku tahtoi ilman palkintoa pyytämätä lähettää Kommitteelle uusia virsiä, mainihti Kommittee ottavansa nekin kiitoksella vastaan. - Tämän kehoituksen perästä ovat myös useammat maanmiehet Kommitteeseen <> lähettäneet Suomalaisia virsiä, osittain palkinnon toivossa, osittain ilman sitä pyytämätäk. -3-- Mitenkä Vanhan Suomalaisen Virsikirjamme virsiä saattasi parantaa, ja mitkä ne virret ovat, joiten sijaan tarvihtisi tehtää parempia, ei ole Virsikirjan Kommittee vielä joutunut tutkimaan. Että Katekismuksen parantaminen ja erinomaittain virhettömäin Suomalaisten virtten teko on vaikea ja kohtaa monta vastusta, ymmärtää jokainen, joka tietää kuinka kankea Suomen kieli vielä on ja kuinka monta puutetta sitä vielä valtaa. Mutta joilla on rehellinen tahto ja vilpitön ahkeruus, niitä Jumalakin auttaa : ja sen tähen on Kaikkivaltias varmaan niin runsaasti siunaava Kommitteiten toimituksia ja ahkeroimisia näissä Christillisissä töissä, että Hänen Pyhä Nimensä tulee niien kautta Suomenkin maassa aina enemmin ja enemmin kunnioitetuksi ja kirkastetuksi. Suomen Kansan eesmenneistä ajoista. 2:nen Luku. Kohta kuin Ruohti oli saanut Suomen maan valtaansa, ruvettiin Suomeen tekemään kirkkoja ja Suomalaisille Paavilaista Christin-uskoa neuvomaan. Ensimmäiset kirkot rakettiin Turun tienoilla ja Hämeen maalla. Vanhin kirkko Suomessa sanotaan olevan Räntämäen taikka Marian kirkko lähes Turkua, ja Hämeessä kuuluu Hattulan Kirkko olevan vanhin. Savonmaa, joka ennen oli yhtä Karjalan maata, on siitä nimensä saanut, että Mikkelin pitäjähän tehtiin lahen rannalle Kirkko, jota vanhoissa kirjoissa mainitaan Savolahen taikka Savilahen kirkoksi, ja jonka Lääniä lähes koko Savonmaa siihen aikaan oli. Sitten kuin tämä suuri Kirkon-lääni jo Paavilaisen uskon aikaan jaettiin pienempiin seurakuntiin, ruvettiin sitä Savonmaaksi kuhtumaan. Suomen maassa oli siihen aikaan ainoastansa yksi Pispa, joka asui ensin Koroisten talossa lähes Marian kirkkoa, sitten Turussa ja välistä myös Kuuston saaressa. Ilman muita Pappia löytyi Suomessa siihen aikaan myös Munkkia, joilla oli Kluostarit Turussa, Viipurissa, Rauman kaupungissa ja Aalannissa. Erittäin oli vielä Naantalissa Nunnain taikka Jumalisten Neihtytten Kluostari. Kirkoissa laulettiin ja messuttiin latinaksi. Kuinka Ruohtalaiset ensimmäisinä aikoina hallihtivat Suomen maata, ei ole kyllin tuttu. Kuitenkin tietään hyvin, ettei Suomalaiset heiltä tehty orjiksi, niinkuin Virolaiset tehtiin Saksan Miekka-Ritari-joukolta. Ensimmäiset verot maksettiin Pappien elatukseksi ja kirkkojen tarpeiksi. -4-Kolmet Maaherraa, jotka olivat Kommendantina Turun, Hämeen ja Viipurin Linnoissa, hallihtivat siihen aikaan Suomen maata. Turun Läänin Maaherroilla oli ajottain suurempi valta kuin toisten Läänien Haltioilla. Nämät Linnan Päämiehet, jotka olivat enimmittäin sangen hyviä ja lempeitä, ottivat myös vastaan Kuninkaalle maksettavat verot. Ensimmäisinä aikoina maksettiin verot luonnossa ; mutta vuonna 1407 määräsi Kuningas Eerikki 13:nes ne rahassa maksettaviksi. Jolla ei ollut rahaa, siltä vastaan-otettiin vero luonnossa, soveljaan hinnan jälkeen. Ilman sitä tehtiin päivä-töitä Kuninkaan Linnoin. Riiat ja Lain asiat tutkittiin ja ratkastiin lyhvimmittäin, ensimmäisinä aikoina välistä Linnain ja Sotaväen Päämiehiltä välistä myös hengellisiltä Virkamiehiltä. Mutta likipitäin 500 vuotta sitten löytyi jo Suomessa yksi Lagmanni ja muutamia Kihlakunnan Tuomaria. Ilman sitä piettiin Suomessa välistä Kuninkaan käräjät, joissa Kuningas taikka sen siassa oleva Valtakunnan Herra, ynnä yläisempäin Suomen Virkamiesten kanssa, tutki ja päätti Maakunnan kanteet ja valitukset. Vuonna 1362 sai Suomen Lagmanni niin myöskin Suomen Papit ja talonpojat oikeuen että, ynnä Ruohtalaisten Herrain ja Säätyin kanssa, Herrain-päivissä keskustella Riikin ja Maakunnan yhteistä parasta. Nähtyänsä ettei yksi Lagmanni hyvin joutunut kaikkia Suomen kansan riitoja ratkasemaan, jakoi nykyisin mainittu Kuningas Eerikki vuonna 1435 Suomen maan kahteen Lagmannikuntaan. Häämeen Pohjaisessa päässä, Savon ja Pohjan maalla asui paikottain vielä monta Lappalaista, jotka sitä myöten pakenivat etemmäksi Pohjaiseen, kuin Suomalaiset alkoivat viljellä niitä suuria syvämmaita, joissa Lappalaiset peurojansa paimensivat. ( Jälkimmäinen osa tätä Lukua toiste. ) Saksassa on näinä aikoina kuleksinut Henrik Kraal niminen mies näyttäin rahan eestä Leionata ( taikka Jalopeuraa ), jonka hän oli tehnyt niin kesyksi, että hän taisi pistää päänsä sen avonaiseen kitaan. Viimeksi tulleissa Aviisissa mainitaan että kuin hän nykyisin näin pisti päänsä sen kitaan, unhotti Leiona lempeytensä, puri mainitun korjaajansa pään rikki, ja mursi hänen ruumiinsa moneksi kappaleeksi. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. <> |