Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 43. 28:tenä Päiv. Lokakuussa, V. 1820. Huomenna, 22:tenä Sunnunt. Pyh. Kolminais. Päivästä, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Kollektor Fridén Aamu-Saarnan, Koralis Järnwall Ehtoo-Saarnan, ja Spinnhus'in Kirkossa Koral. Friberg. Keisarilliselta Virsikirjan-Kommitteelta Turussa yhteiselle Suomen Kansalle annettu tieto. Niinkuin 37:ssä Numerossa jo mainittiin, oli Virsikirjan Kommittee lopulla Huhtikuuta menneenä vuonna määrännyt 100 Riksiä Pankkoota palkinnoksi sille, joka kirjottasi ja ajastajan sisään Kommitteelle lähettäsi vähinänsä 20 niin hyvää Suomalaista Virttä, että ne epäilemättä taittasiin Suomalaisten Uuteen Virsikirjaan pantaa, ja 50 Ruplaa Paperi-rahaa sille, joka tekisi ja saman ajan sisään Kommitteelle lähettäsi yhtä monta enimmiten hyvää ja kiitettävää hengellistä veisua. - Kommittee oli myös käskenyt palkintoa pyytäväin virtten-tekiöiten panemaan virsiinsä vissit merkkisanat, ja sinetillä seilatut pienet nimi-setelit. Että tälläisiä palkintoa varten tehtyjä virsiä oli Kommitteeseen tullut, mainittiin myös jo N:o 37:ssä. - Mutta nykyisin on Kommitteeltä annettu laveampi tieto tästä asiasta, nimittäin että määrätyn ajan sisään on Kommitteelle lähetetty : Ensiksi, ynnä nimi-setelin kanssa, 22 virttä, joilla on merkkinä, että ensimmäinen niistä on kirjotettu " Jumalan Viisaudesta. " Toiseksi, ilman nimi-setelitä, 8 virttä näin alkavilla merkki-sanoilla : " Minä olen työtä tehnyt... " -2-4:neksi, nimi-setelin kanssa 25 virttä, joilla myös ovat Ruohtalaiset merkki-sanat, ja jotka ovat saman miehen kirjottamat kuin 3:neksi mainitut virret. 5:neksi, 42 virttä, merkittyä nimisetelillä ja latinaisella vaihto-nimellä. 6:neksi, 26 virttä, nimi-setelin ja Ruohtalaisten merkkisanain kanssa. 7:neksi, 23 uutta ja 6 vanhasta Virsikirjasta parannettua virttä, nimi-setelin kanssa ja merkkinä Davidin 104:en virren 33:en värsyn sanat : " Minä veisan Herralle minun elinaikanani. " 8:neksi, 20 virttä, nimisetelin ja Ruohtalaisten merkki sanain kanssa. Sitten kuin Kommittee kesän kuluissa oli tarkasti tutkinut nämät monet virret, on Kommittee nyt ilmottanut, että vaikka ei yksikään niien tekijöistä ole saanut virsiänsä niin hyvin luonnistumaan, että se suurempi palkinto, taittasiin hänellen annettaa, on Kommittee niitä tutkiessansa kuitenkin ilolla löytänyt, että uutten virtten teko on ollut kansalle otollinen, ja että mainittuiten hengellisten veisuin tekiät ovat kiitettävällä halulla pyytäneet valmistaa Jumalan Seurakunnalle etua, ja auttaa Suomalaisia kelvollisten virtten puutteesta. Tosin on useimmista Kommitteelle lähetetyistä virsistä nähty niien tekiöillä olevan virren-tekoon tarvittavat luonnon lahjat, ja toivoo siis Kommittee että he, pitemmän harjotuksen kautta, aina paremmin tottuuvat sovittamaan Suomen kieltä nykyisten virtten nuottiin : mutta siinä sivussa on Kommittee myös havainnut että 7:neksi ja 8:neksi mainitut virret ovat sekä selvän kielensä, että sisällä-pitonsa puolesta paremmin luonnistuneet, kuin muut Kommitteelle lähetetyt virret. Kommittee olis sentähen suonut taitavansa sekä 7:neksi että 8:neksi mainituiten virtten tekiöille omistaa sen vähäisemmän ( 50 Ruplaa suuren ) palkinnon, kostaaksensa ja kunnioittaaksensa tällä tavalla heitä siitä vaivasta, jonka he ovat nähneet tehessänsä näitä useimmiten hyvin luonnistuneita virsiä, joilla Jumalan ja Jesuksen nimi kunnioitetaan ja mielemme maallisista murheista taivaallisen ilon nautintoon ylennetään. Mutta kuin ei enemmän kuin yksi tälläinen palkinto ollut Kommitteelta määrätty annettavaksi, ei tainnut Kommittee palkita molempia muulla tavalla, kuin että toiselle heistä annettiin toinen puoli mainitusta rahasta, toiselle toinen, nimittäin kumpasellenkin 25 Ruplaa. Pienet ovat tosin nämät heille annetut palkinnot ; mutta ehk' ei ne kuitenkaan ole varsin arvottansa, kuin ne hyvästä syvämmestä ja kiitollisella mielellä omistetaan sellaisille maanmiehille, jotka, ynnä Kommitteen kanssa, hellästä halusta ovat pyytäneet hartailla hengellisillä virsilla kehoittaa ihmisiä Jumalan ylistykseen ja kartuttaa Uskoa Christillisessä Kansassa. Nimisetelin avattua löyttiin että 7:neksi mainitut, hyvin hartaat ja <> selkeä-kieliset virret ovat Kalajoen Kirkkoherran, Provastin ja Ritarin Johannes Frosteruksen tekemät. -3-Näitä Virtten-tekiöitä kuhtuu siis Kommittee ottamaan Kommitteen Sihtieriltä heille omistetut palkintonsa. Ynnä pyytää myös Kommittee ystävällisesti, että he tahtosivat ottaa virtensä takasin, ja parannella niitä vielä, ennenkuin ne, Jumalan pyhän nimen kunniaksi, präntin kautta ulos-annetaan. 3:neksi ja 4:neksi mainituiten virtten joukossa on Kommittee myös löytänyt muutamia melkein hyvästi syntyneitä veisuja, joista parantamalla vielä saahaan oikein kelvolliset virret. Ilman palkintota jääneistä virsistä saa kukin tekiä omansa takaisin, jos hän niin tahtoo. Kehoitukseksi niille virren-tekiöille, joilla vielä on halu, Jumalan Seurakunnan hyväksi, kirjottaa kelvollisia Suomalaisia Kirkko-veisuja, joita Kommitteella vielä on aivan vähän, ovat Kommitteelta taas luvatut hyvistä Suomen-kielisistä Virsistä samat palkinnot, kuin menneenä vuonna, nimittäin : 100 Riikintaalleria Pankkoota sillen, joka tekee vähinänsä 20 tuttavilla nuotilla laulettavata ja niin hyvää virttä, että ne arvelematta taitaan Suomalaisten Uuteen Virsikirjaan pantaa, ja 50 Ruplaa Venäjän Paperi-r ahaa sille, jolta vähinänsä 20 niin kaunista virttä kirjotetaan, että ne tämän vähäisemmän palkinnon ansaihteviksi löytään. Sellaiset palkintoa varten kirjotetut virret ovat, ynnä sinetillä seilatun nimi-setelin ja vähäisen merkki-kirjotuksen kanssa, ennen 1821:en ajastajan loppua Keisarilliselle Virsikirjan-Kommitteelle lähetettävät. Viimeksi on Virsikirjan Kommittee muistuttanut virtten-tekiöille, kuinka Christillinen hartaus ja virheetön Suomen-kieli ovat, hengellisiä veisuja tehtäissä, vaarin otettavat, ja mitenkä tavausten luonnollinen pituus taikka mitta on niihin, kunkin virren erinäisen nuotin jälkeen, somasti yhteen sovitettava. Leionasta. Leionata mainitaan eläinten Kuninkaaksi, sillä että se on väkevin ja hirmuisin kaikista luontokappaleista, ja että hänellä on niin yksivakainen ja majesteetillinen muoto, kuin sillä sopii olla, joka on luotu muita hallihtemaan. Hänen ihmeteltävä voimansa näkyy jo päältäkin kahtoin hänen vahvoista jäsenistänsä. Leionan korkeus on muutamissa maanpaikoissa suurempi, muutamissa pienempi. Suurimmat Leionat ovat kohtulaisen hevoisen kokoisia, mutta useammat ainoastansa 2:en ja puolen kolmatta kyynärän korkuisia. Leiona on kissan sukua, ja ( niinkuin se kuuluisa <> Turun Professori Porthan vainaja jo kirjoissansa mainihtee ) on sentähen Jalo-peuran nimi sillen aivan sopimaton. -4-Hänen kielensä päällys on täysi puolentoista tuuman pituisia kurkkuun päin taivutettuja piikkiä ( taikka väkiä ), jotka ovat sangen terävät, ja hänen karvansa on mustan ja keltasen hallava. Koiras-leionalla on pitkä kähäräinen tukka, joka peittää niskan, kaulan ja etuiset lavat. Leionalla on paksu kaula, vahva rinta, pyöreä, suolilta hoikempi ruumis ja pitkä tupsu-pää häntä. Hännässäkin on hänellä sellainen voima, että hän sillä voi viitata miehen kumoon. Päivällä arastaa hän enemmän ihmisiä ; mutta yöllä on hän liikkeellä, saaliin pyynnössä. Hän karkaa saaliinsa päälle ikäänkuin kissa, ja voi karatessansa hypätä lähes kolmen sylen pituuelta koholla maasta. Pienemmistä elävistä kuin hevoinen, peura ja lammas, ei hän huoli. Eikä hän Ihmiseen koske kernaasti, jos ei nälkä taikka joku hätä häntä siihen pakota. Hänen äänensä eli karjumisensa on hirmuinen kuulla ja kaikkien eläinten kauhistus. Leionia ei ole muualla, kuin Afrikassa ja paikottain myöskin Aasian lämpöisimmissä maakunnissa. Hän synnyttää 3 eli 4 poikaa ajastajassa ; mutta harvoin niistä enemmän kuin yksi aika-leionaksi elää. Syntyissänsä ei kuulu Leiona olevan kuutta tai seitentä tuumaa pitempi : 3- eli 4-ajastaikaisna on hän täysikasvoinen, ja hän ei sanota elävän enemmän kuin 25 vuotta. Hän ei syö raatoa, mutta ainoastansa tuoretta taikka verestä lihaa. Kesylle Leionille annetaan tavallisesti leiviskä lihaa päivässä. Leionia pyytään syviin hautoin, ikäänkuin susia. Heiän lihansa on äitelätä, mutta yhtähyvin syövät Afrikkalaiset sitä haluisesti. Nuoret Leionat saahaan niin kesyiksi taikka aljuiksi, että ne eivät tehe raavaille mitään vahinkoa. - Antonius nimisellä Roomin Keisarilla oli Leionia, jotka hevoisten asemesta vetivät hänen vaunujansa, ja kuin Persian Kuningas ( Aasiassa ) saa vieraita Ministeriä tyhönsä, kuuluu hänellä molemmin puolin ovea olevan Leiona kultaisissa kahlehissa. Sanomia Ulkomaalta. Pietarpurin nykyisin tulleissa Aviisissa mainihtaan että Ruohtalaiset ovat alkaneet vieroja ulkomailla tehtyjä verkoja ja muita vaatteita, ja valmistaa omassa maassansa sellaisia tarpeita itellensä. Heiän yläisempikin vaimoväkensä kuuluu pitäävän suurimpana kunnianansa, että he käyvät vaatteissa, jotka he ihte ovat kehränneet ja kutoneet. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. <> |