Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 45. 11:tenä Päiv. Marraskuussa, V. 1820. Huomenna, 24:tenä Sunnunt. Pyh. Kolminais. Päivästä, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Kollektor Fridén Aamu-Saarnan, Koralis Friberg Ehtoo-Saarnan, ja Spinnhus'in Kirkossa Koral. Friberg. Juvan Pitäjässä, Savon maalla ovat ne veron-alaiset maan-viljeliät, joilta rakeet ja Ukonilma vuonna 1818 turmeli enimmän osan vuosituloa, Armollisimmalta Keisariltamme saaneet vahingon apua yhteensä 236 kulia ruis-jauhoja. Suomen Kansan entisistä ajoista. 4:jäs Luku. Gustavus Ensimmäinen oli testamentinsa kautta ja Säätyin suostumuksella nimittänyt vanhimman poikansa Eerikki 14:nnen Kuninkaaksi jälkeensä, ja antanut vissit maat Herttuakunniksi nuorimmillen pojillensa, jotka olivat Eerikin veli-puolia. Herttua Juhana, vanhin näistä ja Isältänsä kaikista hänen lapsistansa enin rakastettu, sai tällä tavalla osaksensa Suomen-maan, josta myös enimmät verot hänellen lankesivat. Herttua Juhanalle annettiin myös joku Kuninkaallinen valta, vaikka ei hänen Isänsä testamentissa tarkkaan selitetty, kuinka lavean hänen valtansa piti oleman. Sentähen nousi siitä, kohta Gustavus Ensimmäisen kuolttua, vuonna 1561 vaarallinen riita Kuningas Eerikin ja Herttua Juhanan välillä. Säätyin kokouksissa mainittuna vuonna täytyi Herttua Juhanan luvata Kuningas Eerikillen kuuliaisuutta ; mutta Juhana, <> joka tahtoi olla ihtevaltias, unhotti pian lupauksensa ja alkoi pitää salaista ystävyyttä Puolan Kuninkaan kanssa, jota vastaa Ruohtalaisilla siihen aikaan oli sota Viron-maalla. -2-Kuin Juhana ei totellut tätä kuhtua ja alkoi kehottaa Suomalaisia pitämään hänen puoltansa Kuningasta vastaan, päätettiin Säätyin kokouksissa vuonna 1563, että Herttua Juhana piti rangastettaman niinkuin valtakunnan pettäjä. Kohta lähetettiin myös Sotaväkeä Suomeen ottamaan Herttua Juhanata vangiksi ja tuomaan häntä Ruohtiin. Puolasta apua toivoin oli Juhana varustanut sota-rakennuksilla Turun Linnan, jonka Eerikin sota-joukko kohta piiritti. 2 kuukautta vartoi Juhana apua Puolasta ; mutta kuin ei sitä tullut, täytyi hänen antaa sekä Linnansa että ihtensä Ruohtalaisten valtaan. Hän vietiin sitten ynnä puolisonsa kanssa Ruohtiin, ja pantiin siellä vankiuteen, josta hän kuitenkin neljän ajastajan perästä irti päästettiin. Muutamat niistä, jotka olivat pitäneet Herttua Juhanan puolta, saivat hengellänsä maksaa tämän rikoksensa. Ja Turun senaikainen Pispa, jota Suomalaiset sillä vieroivat, ettei hän tainnut Maakunnan kieltä, erotettiin myös virastansa. Venäjän Suuri Ruhtinas Ivan ja Kuningas Eerikki 14:nnes elivät keskenänsä hyvässä sovinnossa ; mutta Puolan, Juutin ja Lybeckin kanssa oli Eerikillä vaikea sota. Ilman sitä oli Eerikillä alinomainen pelko, että Herttua Juhanan ystävinensä piti nostaman uusia kapinoita, ja ottaman häneltä hallituksen pois. Tämä raskas ja välistä liika pelko turmeli viimen hänen järkensä voiman niin, ettei hän aina voinut hallita ihteänsä ja että hän ikäänkuin heikkopäinen välistä teki sangen tylyjä ja surkeita töitä. Jonka tähen Herttua Juhana vuonna 1568 otti häneltä hallituksen ja pani hänen kovaan vankiuteen, kussa hän vietti 9 vuotta ja viimen surkealla tavalla lopetti murheellisen elämänsä. Kovan vankiutensa ajalla kirjotti tämä onneton Kuningas 2 kaunista katumusvirttä ; kumpikin niistä on Suomeksi käätty ja löytyy Suomalaisessa Virsikirjassa. Niien Numerot ovat 254 ja 255. Kuningas Eerikki oli kosinut ( eli naiskennellut ) vertaisiansa ; mutta kuin ei hänellä tässään asiassa ollut onnea, nai hän viimen alaisesta suvusta Katrina nimisen neitosen, jota kauniutensa ja hyväin tapansa puolesta paljon kiitetään, ja joka sitten Kuningas Juhanalta sai elin ajaksensa Liuksialan kartanon Kangasalan pitäjässä, jossa hän asui kuolin-päiväänsä asti. Hänen ruumiinsa vietiin sieltä Tottien hauta-kuoriin, joka on Turun kirkossa Ison kuorin etelä-puolella. Siihen aikaan kuin Kuningas Eerikki oli vankina Turun Linnassa, sanotaan hänen puolisonsa välistä päässeen häntä kahtomaan ; mutta heiän vanhin lapsensa Gustavus vietiin 2-ajastaikaisena, Kuningas Juhanata pakoon, Puolan maalle, jossa hän ensin palveluksella ansaihti eläkkeensä, ja mieheksi päästyänsä sai vähän apua Saksan <> Keisarilta ja Puolan Kuninkaalta. -3-Kuningas Juhanan aikaan rasitti sota ja rutto Suomen-maata. Ilman sitä pyysi myös Juhana 3:mas saattaa maakuntaa Paavin uskoon, ja tästä asiasta täytyi monen Papin, joka ei tahtonut siihen taipua, kärsiä monta kovuutta Kuningas Juhanalta. Hänen poikansa Sigismund, joka jo Isänsä eläissä otettiin Puolan Kuninkaaksi, ja nyt Juhanan kuolttua tuli hallihtemaan Ruohtia, olisi myös kernaasti tahtonut saattaa viimeksi mainittua valtakuntaa Paavin uskoon : mutta Ruohtalaiset pitivät varansa ja ottivat kohta Haltiaksensa hänen setänsä Herttua Kaarlon, ( jota sitten Kaarlo 9:nneksi mainittiin ) ja joka ennenkin oli suojellut heitä Kuningas Juhanan Paavilaisia vehkeitä vastaan. Kohta sai myös Kaarlo koko Ruohtin maan valtaansa ; mutta Suomea hallihti vielä Sigismunnin nimellä Flemming niminen herra, jolla oli apuna Puolan sotäväkeä ja jonka aikaan se kuuluisa nuia-sota tapahtui Suomessa. Vähän aikaa jälkeen, Flemmingin kuolttua, ajoi Karlo pois Suomesta Puolalaiset ja rankasi kovasti niitä, jotka olivat pitäneet heiän puoltansa. Näinä aikoina sanotaan Kaarlo 9:nnen pitäneen leiriä lähellä Kymen kosken suuta, pienessä saaressa, jossa muutamia pöytäin muotoisia kiviä vielä Kuninkaan pöytä-kiviksi mainitaan, ja suurimmassa niistä ovat Kaarlon nimi-puukstavit hakatut. Tämän Kuninkaan aikaan taikka vähän enemmän kuin 200 vuotta sitten perustettiin Kajanan Linna ja Pohjanmaan ensimmäiset Kaupungit, nimittäin Vaasa, Oulun kaupunki ja Tornio. Vähää ennen oli Helsingin kaupunki hänen Isältänsä perustettu puolen peninkulmaa nykyisestä paikastansa. Kuningas Kaarlo 9:sännen ja hänen Isänsä aikaan sanotaan myös monta perehkuntaa muuttaneen Savon-maalta Ruohtiin, viljelemään niitä synkkiä mehtiä, jotka siellä siihen aikaan olivat ja joita Ruohtalaiset eivät olleet tottuneet kaskiksi hakkaamaan. Vielä tähän aikaan löytyy siellä paljon Suomalaisia, joilla on juuri sama puheen laatu ja samallaiset asuntohuoneet, tavat, vaatteen parit ja suku-nimet, kuin nykyisillä Savolaisilla ; mutta moni heistä kuuluu myöskin jo umpi-ruohtalaiseksi muuttuneen. Talon hallituksesta vanhaan aikaan. Savolaisilla ja pohjas-puoleisilla Suomalaisilla on vielä sangen kaunis vanhan-aikainen tapa : nimittäin että jos Isäntä talossa tulee vaikka <> kuinka huonoksi ja vanhaksi, pitää hänen perehensä häntä kuitenkin aina talon hallihtiana ja päämiehenä, ja ottaa aina nyörästi varteen hänen käskynsä ja neuvonsa kaikissa talon toimituksissa. -4-Hänen lapsensa ja lastensa lapset ovat hänen vanhan päivänsä huvitus, ja eläävät rakkassa sovinnossa keskenänsä. Heiän työnsä menestyy myös sentähen aina, ja ilo ja runsas siunaus asuu ainiaan heiän mieluisessa majassansa. - Sitä vasten nähään nyt usein Hämeen ja Turun puolessa että tuskin mieheksi päässyt poika, pyrkii isännäksi vanhempainsa eläissä, lupailee heille suuret vanhan-muonat, erkiää eri-ruokaan vanhemmistansa ja heiän muista lapsistansa ja riitelee sitten heiän kanssansa luvatuista eläkkeistä ja tiluksista. Tällä tavalla menee suuri osa talon saaliista vanhan-muonaksi ja turhiin riitoin, työväki vähenee talosta, kylmäkiskoisuus saa vallan lasten ja vanhempain välillä, ja talo köyhtyy ja häviää viimen varsin loppuun. Vanhaan aikaan ei tälläisistä hähinöistä tietty. Suomen perehkunnat elivät yhessä ruuassa ja ihanassa sovinnossa talon vanhinten kanssa, samaten kuin ylimaassa vieläkin enimmiten eletään, jossa kansan vanhat kunnialliset tavat paremmin ovat muistossa pysyneet : eikä sillon vanha väki lastensa, vävyinsä ja muun sukunsa kanssa eri-muonista käräjitä käynyt, niinkuin nyt erinomaittain etelä-päässä Suomen-maata usein tapahtuu. - Toivotettava olisi että Suomen Kansa, kiitettäväin Esivanhempainsa muistoksi, vieläkin tahtosi tässä asiassa seurata Isäinsä kaunista tapaa, jota meiän tulee pitää yhtä kalliina perintönä, kuin se maa, jonka me heiltä olemme perinnöksi saaneet. Tarinainen. Aasit ovat laiskuutensa tähen tulleet niin kuuluisiksi, että kouluissa entiseen aikaan aasin kuva ripustettiin seinälle laiskain Koulu-poikain päälle, ja että vieläkin laiskoja ihmisiä näihin eläviin kernaasti verrataan. Ulkomaalla tapahtui kerran että koulupojat lukivat kuinka Bileamin aasi puhui ratsastajallensa : koulusta päästyänsä tulivat he aasilla ratsastavan talonpojan vastaan, ja kuin aasi, jolla hän ajoi, hirnahteli monta kertaa, muistivat he mitä koulussa nykysin luettiin ja sanoivat : " Talonpoika! mitäs sinun Aasisi sullen puhelee? " - Hyvät Junkkarit, vastasi talonpoika, minun Aasini sanoo iloihtevansa sangen paljon siitä, että hän on tullut niin monen hyvän Kamraattinsa seuraan ja pariin. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. <> |