Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 13. 29:tenä Päiv. Maaliskuussa, V. 1823. Huomenna, Pääsiäis päivänä, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Provasti Edman Aamu-Saarnan, Kor. Jernvall Ehtoo-Saarnan, ja Linnan Kirkossa Linnan Saarnaaja Lundberg. Ylihuomena, 2:sena Pääsiäis-p., saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Stud. Gonander Aamu-Saarnan, Koralis Friberg Ehtoo-Saarnan, Spinnhus'in Kirkossa Kor. Friberg ja Linnan Kirkossa Linnan Saarnaaja Lundberg. Seka-Sanomia. Afrikan eteläisimmässä Cap nimisessä kaupungissa oli menneenä vuonna Marraskuun 16:tenä päivänä yksi herrasmies pieksänyt yhden isänsä orjan kuoliaksi. Ennen ei ollut senlaisesta asiasta millonkaan kysymystäkään, mutta nyt tämän herran täytyi astua oikeuden eteen, jolta hän tuomittiin kuolemaan. Vaikka hän lykkäsi asian korkeamman oikeuden eteen, ei se kuitenkaan auttanut : hänen täytyi mennä kuolemaan. Monta orjaa oli läsnä hänen kuollessansa, mutta käyttivät ittensä siivosti, nähden ja iloiten että hetkin olivat katotut ihmisiksi. Saksanmaalla on nykysin kuollut leskivaimo 85:en vuoden vanhana. Hänellä oli 11 lasta, 70 lapsenlasta ja 19 lasta kolmannessa polvessa ja oli sillä lailla 100:den lapsen esi-äiti. Frankriikin eteläpuolesta likellä Hispanian rajaa kirjotetaan, ettei siellä ole miesmuistoon tullut niin paljon lunta kuin tänä talvena. Lumeen oli täytynyt kaivaa oikeen teitä, että päästäsiin viemään ruokaa, yhteen paikkaan posteeratulle sotaväelle. Julma myrskytuuli on samalla aikaa tehnyt paljon rasitusta Hispanian puolella ja 30 kauppa-laivaa on niissä tienoissa Keskimeressä saman myrskyn kautta menneet hukkaan. -2-Ensimmäinen jysäys oli tuntunut kello puolivälissä 10 ennen puolipäivän ja toinen kello puolivälissä 2 jälkeen puolipäivän. Kumpasellakin kerralla oli kuulunut jyrinä, ikäänkuin olis monella vaunulla ajettu kovalla tiellä. Toinen jysäys oli kuitenkin ollut väkevämpi ja jyrinä kuulunut pitemmin aikaa. Silloin oli tuullut itä-tuuli ja ollut pyry-ilma. Turun Hiippakunnan Sanomia. ( Jatke N:o 12:een ) Viimeis kuluneessa Marraskuussa on pantu Kappalaisen vaalille Peräseinäjoen Kappeliin Armovuoden Saarnaaja Ikaalisessa Isaac Dan. Forsmann, Kappalaisen Apulainen Storååssa Anders Lundén ja Armovuoden Saarnaaja Kortesjärvessä Johan Janson ; Kökarin Kappeliin ( Aalannissa ), Sottungan Kappalainen Johan Salmelin, Lasten Opettaja Kemiössä Matthias Petrenius ja Kirkkoherran Apulainen Jöglöössä Ad. Magnus Lundenius ; niin myös kolmanneksi vaali-saarnaajaksi Ala-Härmään, Kir kkoherran Apulainen Isossa Kyrössä Joh. Reinhold Äimeläus. Viimeis Joulukuussa on Kelviön Kirkkoherra Carl Gust. Elfwing muutettu Kirkkoherraksi Lohtajaan ja Lemun Kirkkoherra Ad. Wassbom Kirkkoherraksi Hämeen Linnan ja Vanajan Seurakuntiin. - Samaten on mainitussa kuussa Laitilan Emäkirkon Kappalainen Michael Malmsten muutettu Kappalaiseksi Huittisten Emäkirkolle ja Apulainen Ikaalisessa Isaac Ephraim Hällstén säätty Kappalaiseksi Kankaanpäähän. Samassa Joulukuussa on pantu Kappalaisen vaalille Kronobyyn Emäkirkolle Saarnaaja Ullavassa Elias Ephraim Alcenius, Koulun Opettaja Kristinan kaupungissa Carl Johan Achtman ja Kappalainen Merijärvessä Carl Gabriel Calamnius ; Kappalaisen vaalille Joensuun kaupungin Emäkirkolle Kappalainen Larsmossa Carl Petter Thodén, Pitäjän Apulainen Siikajoessa Elias Jacob Fonselius ja Koulun Opettaja Joensuun kaupungissa Eric Joh. Chydenius ; saarnaajan vaalille Tampereen kaupunkiin Palvelusvuoden Saar naaja Kronobyyssä Elias Wilhelm Kranck, Pitäjän Apulainen Sahalahdessa Herman Hellén ja Palvelusvuoden Saarnaaja Laihelassa Johan Perander. Papissäädystä on kuollut viimeis Lokakuussa Pitäjän Apulainen Lohtajassa Matth. Arvelander ja Joulukuussa Sodankylän Kirkkoherra Eric Ekdahl. -3-( Loppu toiste. ) Kahdesta Syömäristä. Frankriikissa eli, pari, kolme kymmentä vuotta sitten, Tarare niminen mies, joka oli hirmuinen syömäri. Hän oli ensin ollut taskupelarien joukossa, joita meidänkin maassamme usein kyllä nähdään, ja jotka tekevät kaikellaisia konsteja, niinkuin että het nielevät, eli oikein sanoten ovat nielevänsä kaikellaisia kaluja, tukkivat suunsa täyteen rohtimia ja vetävät sitten suusta ulos kaikellaisia koreita monenkarvaisia nauhoja, ja niin edespäin, jota ehkä on moni näiden sanomain lukia nähnyt kaupungeissa ja markkinoilla. Tämä Tarare oli tämmösiä konsteja tehessänsä oppinut oikeen nielemään kiviä, suuria lihapalasia, veittiä ja vielä eläviäkin luontokappalia. Tästä hän harjauntui syömään hirmuisesti, eikä voineet pahimmatkaan taudit niinkuin kovimmat ähkötaudit pidättä häntä syömästä. Ollessansa sitten kerran sotajoukossa, koki hän täyttää mahansa millä hän vaan sai : hänellen kelpasi kaikki pilattu ruoka joka muilta viskattiin pois. Hän jahtasi alinomaa koiria ja kissoja niitä syödäksensä, ja vielä käärmeitäkin. Kaikki lääkärien kokemukset tämmöstä syömätautia parantaaksensa, eivät auttaneet mitään. Hänen täytyi mennä karkuun, julman ja hirvittävän epäluulon tähden, sillä 16 kuukauden vanha lapsi oli tullut pois ja luultiin häneltä syötyksi. Hän kuoli viimen Versaljan lasareetissa kuivatautiin, joka tuli hänen ylönpaljosta syömisestänsä, vaikka hän ite sanoi sen tulleen niellystä hopiakahvelista, joka oli tarttunut suoliin, mutta jota ruumiin leikattua ja avattua ei löytty. Muuton on tämä Tarare ollut pieni varreltansa, kivuloinen ja heikko, eikä mitään julmaa ole ollut hänen kasvoissansa. Kuin hän oli syömättä, oli hänen nahkansa mahan edessä niin löyhä, että hän saatti kääriä sen ympäri koko ruumiinsa. Mutta koska hän oli syönyt mahansa täyteen, näytti hän ikäänkuin vesitautiselta : Paksu höyry tuli savuna hänen suustansa, <> koko ruumis höyrysi ja pää hikosi. -4-( Loppu toiste. ) Uskollisesta koirasta. ( Loppu N:o 9:een. ) Hän käski sen olla vaiti, mutta turhaan ! hän löi sitä ruoskallaan ; yhtäkaikki. Se uskollinen eläin haukku, ulvo ja juoksi yhtä hyvin hevosta vastaan, ikään kuin hän olis väkisin tahtonut Isäntäänsä hevosen seljästä alas vetää ; ja kuin tämä häntä enemmällä ruoskimisella hosu poies tyköään, kävi hän hevosen päälle, että se ees haukkumisesta ja puremisesta ymmärtäis käntyä. Kauppamies säikähti ja luuli koiran tulleen hulluksi. Hän rakasti sitä, ja pahoilla mielen näki hän ittensä täytyvän ampua sen kuoliaksi. Kauan koitti hän sitä hyvillä sanoilla saada vaikenemaan, mutta kuin kaikki tämä ei auttanut otti hän vimeksi pistolinsa, laski kohden ja laukasi pois-käännetyillä silmillä. Se hyvä koira kaatui, mutta rohkasi ittiään vielä, ja konttasi surullisesti niinkuin likemmäksi Isäntäänsä. Tämä ei voinut sitä kattoa, kannusti hevostaan ja ajoi poies. Vähän ajan takaa ei hän kuitenkaan saattanut olla takasin kattomatta, jos koira vaikka jo mahtais olla kuollut. Mutta kääntyissänsä hevosen seljässä, havahti hän että vaatet-laukku oli poisa. Niinkuin kivi olis pudonnut hänen sydämmensä päälle, tuli myös se ajatus, että se mahto olla syy jonka tähden koira oli niin haukkunut. Minä julma ! huusi hän, ja ajo täyttä laukkaa takasin, enemmän koiran kuin rahain tähden. Hän ei löytänyt sitä enään siinä jossa hän oli sen ampunut, mutta näki verisistä jäljistä, että se oli kontannut enemmän takasin. Pahoilla mielin seurasi hän näitä jälkiä, ja - kuka voi sanoa hänen murhettansa, kuin hän löysi sen vaivasen elävän rahakukkaron vieresä, jonka tykö hän oli takasin kontannut ! Herra hyppäs hevosen seljästä, nähdäksensä jos sitä vielä saattais auttaa ? mutta o ! se uskollinen koira nuoli hänen kättänsä ja kuoli. Laskiais-markkinoina maksoi Turussa Paperi-Rupla 37 killinkiä velkakonttoorin seteliä ; sitte se on päivä päivältä vähitellen tullut halvemmaksi, ja nyt on sen hinta vähempi kuin kolme tolvaa. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. |