Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 14. 5:tenä Päiv. Huhtikuussa, V. 1823. Huomenna, 2:sena Ruk. päivänä, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Kor. Friberg Aamu-Saarnan, Kor. Jernvall Ehtoo-Saarnan, Spinnhus'in Kirkossa Kor. Friberg, ja Linnan Kirkossa Linnan Saarnaaja Lundberg. Turun Hiippakunnan Sanomia. ( Loppu edellisestä Numerosta. ) Viimeis Tammikuussa on kolmanneksi Kirkkoherran vaalille Liminkaan pantu Kappalainen Pyhäjoessa Magisteri Jacob Gummerus ; Kappalaisen vaalille Munsalaan on pantu : Kappalainen Alajärvessä Jac. Cuhlberg, Kappalainen Pietarsaaressa Gabr. Ahlbeck ja alimmaisen luokan Opettaja Oulun isossa koulussa P. Ticklén ; Kirkkoherran vaalille Laihelaan : Kirkkoherra Uuden kaupungin ja Uudenkirkon Seurakunnissa Magister Joh. Äimeläus, Kirkkoherra Salon pitäjässä Gabriel Borg ja Vähän Kyrön Kirkkoherra Ma gisteri Zachr. Forsman ; ja Kappalaisen vaalille Kokkolan emäkirkolle : Armovuoden Saarnaaja Lohtajassa Jonas Gabriel Taxell, Kirkkoherran Apulainen ( nyt Palvelusvuoden Saarnaaja ) Pietarsaaressa Joh. Jac. Ricktman ja Kappalaisen Apulainen Esseen Kappelissa Nils Henric Chydenius. Samaten on Helmikuussa Kirkkoherran vaalille Vöyrön pitäjään pantu : Vehmaan Kirkkoherra, Kontrahti Provasti ja Hengellinen Tohtori Isaac Eneberg, Oulun Kirkkoherra, Kontrahti- ja Sota-Provasti, Hengellinen Tohtori Henric Wegelius ja Kuortaneen Kirkkoherra, Kontrahti-Provasti Carl Fredric Stenbäck ; Kappalaisen vaalille Ilmajoen emäkirkolle : Pitäjän Apulainen Uudessa kirkossa Magisteri Henric Solin, <> Nurmon Kappalainen Eric Henric Holm ja toisen luokan Opettaja Porin isossa koulussa Henr. Joh. Hällfors. -2-Papis-Säädystä on kuollut viimeis Tammikuussa Provasti ja Kirkkoherra Pietarsaaressa Jacob J. Chydenius, Köyliön Kirkkoherra Mag. Jacob Johan Holmberg, Temmeksen Kappalainen Mag. Matth. Törnudd ja Kappalainen Ylänessä vice Kirkkoherra Gabriel Grönelius. Papiksi vihittiin Tammikuussa Stutentti Carl Rud. Forsman Kirkkoherran Apulaiseksi Vähään Kyröön ja Helmikuussa Haminan kaupungissa olevan koulun Opettaja Magister Carl Gust. Pfaler. Kuinka ahkeruus ja toimi auttaa ihmisen jaloille ja edespäin, sen näyttää vuonna 1805, 17:tenä päivänä Helmikuussa kuolleen Helsingin Kauppamiehen ja KommerseRaadin Johan Sederholmin elämäkertä, jonka hän on itte kirjottanut pari vuotta ennen kuolemansa ja joka sitten oli pantu Turun Ruotsin kielisiin aviisiin. Luulten että se Suomalaisiltakin mieluisasti luettaisiin, olletikkin koska hän oli Suomalainen, on minä sen suomentanut näihin Sanomiin pantavaksi. Hänen sanansa ovat nämät seuraavat : Minun isäni Eric Sederholm oli palveliana sen mainion Hengellisen Tohtorin Nordbergin tykönä, joka seurasi Kuningas Kaarle 12:nettä hänen sodissansa. Hänen isänsä oli taas ollut halkoin kantaja Kuninkaallisessa linnassa. Pultavan tappelossa tuli isäni vangiksi, sentähden että hän oli antanut hevosensa yhdelle Luutnantille, joka sillä pääsi pakoon Kuninkaan kanssa. Oltuansa 3 kuukautta vankina Siberiassa pelastettiin hän vankiuudesta Sauka Raguzinski nimiseltä Venäjän Greiviltä, joka teki hänen Inspehtoriksi Vironmaalla olevain taloinsa yli, joidenka nimi oli Matux ja jotka olivat 20 penikuormaa Reevelin kaupungista. Tätä virkaa seuraavissa toimituksissa matkusti hän usein Reeveliin ; siellä sai hän yhden von Währen nimisen Kauppamiehen tykönä nähdä hänen tykönänsä palvelevan neittyen Brita Ekman, joka oli Suomesta kotosin, Karjaan pitäjässä ja Snappertunan Kappelista, jossa hänen isänsä oli seppänä, ja anoi hänen vaimoksensa. Koska het olivat kihlatut, ottivat he molemmat eronsa palveluksistansa, mennäksensä takasin kotimaihin ; mutta sitä ennen piti Greivi Raguzinski heidän häänsä Pietarpurissa omassa huoneessansa Joulukuun 28:tena päivänä vuonna 1719. Vuonna 1721 tehdyn rauhan jälkeen muuttivat vanhempani asumaan <> tänne Helsingin kaupunkiin, ja isäni tuli Syökäriksi meritullissa, jona hän oli aina 1744 vuoteen asti, koska hän otti eron virastansa, mutta sai pitää palkkansa. -3-Tämä kysyi isäni perään, kertoi kuinka hän oli pääsnyt pakoon, ja antoi hänelle tuotavaksi isälleni kirjan jossa oli 10 tukaatia. Sen jälkeen kirjottivat he usein kirjoja toisillensa ! Ollessansa 31 vuotta avioliitossa olivat vanhempani saaneet 3 poikaa ja 2 tytärtä, joista kaikista minä yksin enään elän. Äitini kuoli v. 1750, 27:tenä p. Tammikuussa, 51 vuotta vanhana, ja seuraavana vuonna lopetti myös isäni elämänsä 6:tena p. Maaliskuussa, 73 vuoden iällä. Minä synnyin täällä Helsingin kaupungissa Lokakuun 26:tena p. v. 1722, ja sain ynnä sisaruksieni hyvän ja hellän holhouksen ja opetuksen vanhempaini huoneessa, vaikka heidän tilansa oli kyllä vähät. Olletikkin kokivat he pitää meitä jumalisuuteen. Minä pantiin kouluun vanhan Unterupseerin tykö, jonka nimi oli Hartman. Koulu-ajan välillä minä koin kaikella tavalla ansaita itelleni vähäsen rahaa ; minä palvelin muutamia herroja, joilta minä sain sekä vanhoja vaatteita että melkeen kohtuullisen raha-palkan, jonka minä annoin äitilleni ja vaatteet jakailtiin veljilleni. Saadakseni oppia enemmin pantiin minä täällä olevaan isoon kouluun, jossa minä luin viriasti ja otin tarkan vaarin opetuksista. Joutilaina aikoina kävin minä kalastamassa olletikkin ongella, ja kotiin kulkeissani kokosin minä puita, niin että minä melkeen joka päivä toin tuoretta kalaa ja vähäsen poltto-puita koti taloon. Niinkuin muillekkin teineille eli koulupojille annettiin, sen aikasen tavan jälkeen, minulle myös yksi pitäjä maalla, jossa minä sain veisaamisella koota apua. Näin kulkein kolme vuotta kesässä aikana ympärin Kuhmoisten ja Padasjoen seurakunnissa sain minä vuodeksi 3 tynnörin paikoille rukiita, yli tynnörin ohria ja 10 eli 12 taaleria kupari rahaa, josta minulle oli kyllä omaksi tarpeekseni, ja mitä yli jäi annoin minä mielelläni vanhemmilleni. Vuonna 1734 pääsin minä Reeveliin, jossa minä tapasin ennen mainitun kauppamiehen von Währen, jonka tykönä äitini oli palvellut, ja joka vuonna 1722, ynnä toisen Degerholz nimisen Kauppamiehen kanssa, oli ollut Suomessa ja minun ristiäississäni kummina. Hän oli varsin hyvä minua vastaan ja antoi minulle kotiin lähdessäni 10 Ruplaa rahaa, 2 leiviskää häkilötyitä pellavia ja 5 kyynärää viheriäistä verkaa, <> paitti muita tarvet-kaluja, joitten seassa oli hänen pojaltansa ennen pidetyitä vanhoja vaatteita ; kaikki nämät toin minä vanhemmilleni, jotka jakailivat net minulle ja sisaruksilleni. -4-( Jatkanto toiste. ) Kahdesta Syömäristä. ( Loppu N:o 13:een. ) Mutta vuonna 1754 kuoli Wittenbergin kaupungissa Saksanmaalla, 79 vuoden vanhana, Jacob Kahle niminen mies, joka ei ollut paljoa kehnompi syömään kuin Tarare. Syödä satoja plummoneja kivinensä elikkä nelikon kirsbeerimarjoja luinensa, ei ollut hänestä mitään. Kuin ei hän saanut oikiata ruokaa, söi hän kakluunin tiliä, jotka hän repi irti kakluunista, klasia, possliinia, pehmiämpiä ja kovempia kivejä. Enimmiten söi hän aina ruat vatinensa ja tallrikkinensa. Hänellä oliki niin lujat ja terävät hampaat, että niiden jäljet näkyivät kivissä joita hän oli purrut ; ja kuin hän joi kahvea eli viinaa, puri hän palasiksi kupit eli klasit että natisi juuri kuin nälkänen koira jyrsii luu-palasta. Rotat, hiiret, pöllöt, heinäsirkat ja senkaltaiset olivat hänelle oikiat herkut. Kerran söi hän aamulliseksi porsaan kokonaansa, ja hänellä oli kuitenki puolipäiväseksi niin nälkä, että hän söi melkosen lampaan nahkonensa ja luinensa. Toisen kerran oli hänellä niin julma ruanhalu, että hän nielasi lyiyset kirjotusvärkit, pläkin, hiekan, pännät ja vielä pännäveittetki. Ei uskois todeksi tämmösiä kertomuksia, jos eivät olisi monelta ihmiseltä valalla todistetut. Työllänsä ei hän voinut ansaita niin paljon kuin maha vaati ruaksi, ja sentähden täytyi hänen ottaa hyväksensä mitä hän sai. Niin tapahtui kerran että söi ylös rakkopillin, jota matkustava Puolalainen käveli ympärin soittelemassa. Nähtyänsä tämän lähti Puolalainen pakoon, peljäten rakkopillin perästä tulevan hänen vuoronsa, ja Kahle, naurattaaksensa muita, juoksi vähän matkaa tämän peljästyneen musikantin perään. Häntä kututtiin kaikilta Wittenbergissä Syömäri Kahleksi ; ja epäuskoset ihmiset luulivat hänellä olevan pahan hengen kanssa liiton eli kontrahdin. Esivallan käskystä leikattiin hänen ruumiinsa, mutta ei voitu tutkia ulos mikä lienee ollut syynä sellaiseen hirmuseen ruanhaluun. Viimeis Tammikuussa kuoli Virroisten Kappelisa ja Ruoveden Pitäjäsä Jaskarin Talon Vanha Muori Caisa Pietarin Tytär Hällström, 79 vuoden vanhana. Ruplan hinta on 35 ¼ eli 35 ½ kill. Velkakontoorin seteliä. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. |