Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 18. 3:tena Päiv. Toukokuussa, V. 1823. Huomenna, Rukous-Sunn., saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Koulunopettaja Michelsson Aamu-Saarnan, Kor. Jernvall Ehtoo-Saarnan, Spinnhus'in Kirkossa Kor. Friberg, ja Linnan Kirkossa Linnan Saarnaaja Lundberg. Kymmenen vuotta sitten antoi Ruotsissa v. Törne niminen Kapteeni, joka on taitavampia huoneenhallitus-asioissa, ulos kirjan, jossa hän enimmiten omasta koettelemuksestansa selittää kaikellaisia asianhaaroja talon pidossa ja maan viljelyksessä. Tässä kirjassansa kirjottaa hän seuraavalla tavalla : Mitenkä heinän puutteessa kuusen-haoista valmistetaan kelvollinen karjan ruoka. Kuusen haoista on usein mainittu kirjoissa, joissa puhutaan huoneen hallituksesta ja niitä on monella lailla valmistettu karjan ruaksi. Minä tahdon myös tässä selittää kuinka minä olen niitten kanssa tehnyt. Piennimmät kuusen oksat leikataan irti puusta ja viedään riiheen kuivattamaan. Niitä ladotaan riihen orsille kyynärän eli puolen toista kyynärän paksulta. Jos riihi on hyvä niin haot kuivaavat melkein yhtä pian kuin elo. Kuivattuansa erkauvat neulaset, kuin vaan haot viskataan laattialle. Haot korjataan pois ja taitaan ne hakata, sontaan sekoitettaviksi. Neulaiset seulotaan sitten että kaikki roska tulee erotetuksi ; viedään sitte myllyyn ja jauhotaan. Niitten jauhominen on kahta vertaa pikaisempi kuin jyväin. Tätä jauhoa olen minä antanut lypsylehmille tavallisen hauteen seasa. Härkäin tarpeeksi hajotetaan sitä silppuin päälle, jotka ovat pari tiimaa liotetut ja pehmitetyt suola-vedessä. Se pitää kuitenkin vaarin otettaman ettei alussa anneta kuin aivan vähän kerrallaan, sillä haon haju on väkevä ja vielä outo karjalle ; mutta joka kerralle annetaan <> enemmin ja enemmin, niin että viimeksi taitaan antaa eläimen osaksi puolentoista naulaa joka atriaksi ; mutta sitä enemmin ei pidä antaa. -2-Tähän minä panen mitä itte olen kuusen haoista tehtyjä jauhoja koittaissani havannut. Karjan ruokaa oli niin vähän ettei lehmän päivä-osksi voitu antaa enemmin kuin 5 eli 6 naulaa heiniä ynnä olkein kanssa. Vaikka minä aivoin näitä jauhoja varsin härjille, tahdoin minä kuitenkin nähdä, mitä net tekis maidolle : annoin sentähden yhdelle lehmälle näitä jauhoja hauteen seassa samalla lailla kuin sanottu on. Tämä lehmä lypsi tavallisesti liki 6 korttelia illalla ; mutta koska se oli muutaman päivän nautinnut näitä jauhoja, rupesi maito lisäymään päivä päivältä, niin että lehmä puolentoista viikon perästä lypsi 8 korttelia eli koko kannun. Kolme naulaa hako-jauhoja päivässä lisää maidon saaliin yli kahdella korttelilla. Toiselle lehmälle joka ei saanut kuin puolen sen vertaa, ei maito lisäynyt kuin juuri vähän yli korttelin eli puoleksi. Tämä on taatusti vaariin otettu ja näyttää selvästi että kuusen haoissa on ravintoa. Mutta siitä ei pidä sentähden tehdä sellaista päätöstä, että tämä jauho enentää sen eläimen maidon, jolla on ennen hyvää ruoka kylläksi. Tynnöri kuusenhaon neulaisia vasta tullut riihestä, painaa 3 leiviskää, mutta tynnöri kuusen haoista käytetyitä jauhoja, jotka ovat muutaman viikon maanneet navetan vintissä, painaa 5 leiviskää. Suuresta kuusesta, joka juurella on 15 tuumaa paksu, eli 2:den kyynärää paikoilla ympärin lueten, saadaan 12 leiviskää eli kolmas osa kuormaa hakoja, jotka kuivattuna antavat tynnörin eli 3 leiviskää neulaisia. Sellaisesta, aidaksiksi halkaistusta kuusesta, saadaan 52 kappaletta, jotka ovat 5:den ja 6:den kyynärän pituiset. Kolmesta semmosesta kuusesta saadaan syltä halkoja, jotka ovat 5 korttelia pitkät ja syltä 4 kyynärää pitkä ja 5 kyynärää korkia. Kahdeksan tuumaa paksu kuusi elikkä joka on kyynärä ympäri lueten, antaa 14 aidasta, ja 3 leiviskää 5 naulaa hakoja, joista tulee 15 naulaa kuivatuita hako-neulaisia. Halko-syltään tarvitaan 12 sellaista kuusta. Viisi pientä kuusta, jotka kelpaavat pienemmiksi ja suuremmiksi seipäiksi, antaa 12 naulaa kuivia hakoneulaisia. Tästä taitaa nyt mettä-maissa asuva maanmies tehdä laskun kuinka paljon kuusen haon neulaisia hään saapi, koska hän tietää kuinka paljon hän tarvittee polttopuiksi ja aidaksiksi. - Eikä ole havaittu karjalle olevan <> mitään pahaa näistä kuusen haoista käytetyistä jauhoista, vaikka sinne oli joutunut juuri vähän pihkaakin. -3-Se tekee myös navettaan hyvän ja sekä karjalle että ihmisille terveellisen hajun. Kertomus kolmesta miehestä jotka uskalsivat henkensä ihmisten apuun. 1. Woltemade. Afrikan eteläisimmällä niemellä jota kuttutaan Hyvän toivon niemeksi makas Batawiaan ( joka on Hollantilaisten kaupunki Polyneesiassa ) purjehtiva laiva ankkurissa. Se odotti hyvää tuulta, mutta äkisti nuosi kauhia myrsky, joka yhteen menoon tuuli kaksi vuorokautta, taitti mastot, repi purjeet ja katkasi ankkuritouit, nosti välistä laivan korkialle ilmaan, ja nakkas sen jälkeen syvimpään meren pohjaan. Viimen joutui se hieta-karille, ja nyt repi aallot siittä kappaleen toisen kappaleen perästä. Sen näkivät yhden likellä rantaa olevan kylän asukkaat. Mielellään tahtoivat he auttaa niitä laivassa olevia onnettomia, vaan ei heillä ollut yhtään alusta. Näitten joukosa oli Woltemade, 70 vuotta vanha Talonpoika. Tämä juoksee sanaa sanomatta kartanoonsa, hyppää hevosen selkään, ajaa takasin rannalle ja huutaa : Ihmiset, auttakaamme ihmisiä ! Ajaa samalla hevosineen mereen, uipi korkiain aaltoin läpitte 300 askeleen matkan, laivan tykö, lohduttaa siellä olevia onnettomia ja lupaa apua. Kaksi teistä, sanoo hän, juoskaat alas ja tarttukaat minun hevoseni häntään ! Jumala auttaa meitä ylitte ; sitte tulen minä takasin, ja noudan vielä useampia. Heti tarttuu kaksi hevosen häntään ja äiä uipi niitten kanssa rannalle. Niin piaan kuin hän on saanut ne maalle ajaa hän taas siihen kuohuvaan valta-mereen ja pelastaa näin 14 ihmistä. Ne pelastetut kiittävät häntä melkeen kuin Jumalaa, ja hänen sukulaisensa ja ystävänsä rukoilevat häntä itkein, ettei hän enään menis siihen vaaraan. Mutta ei häntä mikään pidätä : Woltemade ei kuule eikä näe muuta kuin niitä jotka vielä vaarassa ovat ; repii ittensä uudestaan irtti, uipi laivan tykö ja sanoo siellä taas niinkuin ennen. Pahaksi onneksi nakkausi hänen käskyään vastaan, vielä kolmas alas, tarttuu pudotessaan sen jo väsyneen hevosen suittihin, vetää samalla eläimen meren pohjaan, hukuttaa ittensä, molemmat kumppaninsa ja - myös sen ylistettävän Woltemaden. 2. Boussard. Dieppe nimiseen kaupunkiin Frankriikissä tuli monia vuosia sitten laiva, juuri kuin väkevä tuuli puhalsi, ja oli vaarassa, tulla aalloilta nakatuxi ja rikki lyödyxi ulos juoksevain maan nienten päälle. Se oli <> kello 9 aikana illalla ja yön tulo teki laivassa olevain ihmisten peljättävän tilan vielä julmemmaksi. -4-Se vastaan puhaltava tuuli oli niin väkevä, että hän joka kerta takasin ajettiin. Kaikki toivo näitten onnettomain pelastuksesta oli jo ylön annettu. Mutta nyt tuli yksi kelpomies, joka oli päättänyt vuovata omaa henkiään, pelastaaksensa ihmisten henkiä vaikka ei hän heitä tuntenut. Boussard on hänen nimensä, eikä hän ollut muuta kuin köyhä laivan johtomies. Hän oli alusta alkain koittanut, yhdellä puhuma-torvella neuvoa laivan väkiä, kuinka heidän pitäs laskia mutta yön pimeys, tuulen vinkuminen ja aaltoin pauhina esti laivan päämiehen kuulemasta ja näkemästä, ja heti jälkeen nakkas tuuli laivan rannalle. Niitten onnettomain apu-huuto, jotka jo näkivät laivan hajoavan allaan, teki sen miehuisan Boussardin kuuroksi hänen perheensä sanoja ja rukouksia vastaan. Hän sito köyden keski ruumiinsa ympäri, repi ittensä irti vaimosta ja lapsista, ja nakkas ittensä kuohuvain aaltoin keskelle, viedäksensä köyttä laivaan. Hän ui myös onnellisesti sinne, vain kuin hänen piti nakata ylös köyttä, otti häntä yksi aalto ja nakkas takasin rannalle. Boussardi ei huolinut tästä ensimmäisestä turhasta koettelemuksesta. Hän uudisti sen vielä viisi kertaa järjestään, ja nakattiin joka kerta takasin maalle. Nyt peitti jo ne laivasta irti revityt sivu-laudat ja palkit veden pinnan laivan ja rannan välillä, ja se hetki oli jo likellä, että koko jäännöksen piti hajota. Boussardi nakkas ittensä uudesta mereen ; ja samalla lyötiin hän yhdeltä aallolta niin laivaa vastaan, että häntä pidettiin kuollunna. Mutta hän eli, se urhollinen mies, tuli heti jälkeen ylös, yhden miehen kanssa, joka oli nakannut ittensä laivasta mereen, ja olis uppounut jos ei hänen auttajansa olis tarttunut häneen. Tämän, joka jo oli kankia ja melkeen kuoleman kourisa, vei hän ensistä maalle. Sitten lykästyi hän suurella vaivalla, tulla laivaan, ja nakata ylös köyden. Sen kautta tuli 6 ihmistä onnellisesti rannalle veetyksi. Vielä oli yksi jälillä joka oli sitonut ittensä kiini laivaan, sillä hän oli kipiä, eikä hänellä ollut niin paljon voimaa, että hän olis jaksanut antaa ittiään köydellä maalle vetää. Boussardi kokos viimeisen voimansa, repi ittensä niitten käsistä jotka tahtoivat häntä estää, ja juoksi vielä kerran mereen, auttaaksensa, jos mahdollinen olis, myös tätä. Se onnesti, ja nyt oli hänellä se taivaallinen ilo että hän sai nähdä 8 ihmistä rannalla, jotka paitti Jumalaa saivat ainoastaan kiittää häntä henkensä edestä. Kaksi oli hukkunut, joidenka ruumiit aamulla jälkeen löyttiin rannalla. ( Jatkanto toiste. ) Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. |