Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 22. 31:tenä Päiv. Toukokuussa, V. 1823. Huomenna, 1:enä Sunnunt. Kolmin.päiv. saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Stud. Tallqvist Aamu-Saarnan, Kor. Jernvall Ehtoo-Saarnan, Spinnhus'in Kirkossa Kor. Friberg, ja Linnan Kirkossa Stud. Achander. Niille Suomen maan Asujamille, jotka eivät ymmärrä Ruottin kieltä, ja joilla niin muodoin ei ole tila saada tarpeellista tietoa Bibliain pränttäämisestä ja ulosjakamisesta meidän maasamme, tulee näisä Sanomisa, Biblia-Seuran tahdosta, annettavaksi seuraava kertomus Suomen Biblia-Seurain Toimituksista Vuonna 1822. Suomen Biblia-Seura on jälleen Herran nimeen päättänyt yhden vuoden, sen 11:tä ensimmäisen perustamisensa jälkeen, ja sen alla hiljaisuudesa ja pyhällä aikomuksella tarkoittanut Raamatun ilmoitettua Sanaa Isänmaasamme laviammalta leviämään saattaa. Mielen huvituksella on myös Biblia-Seura nähnyt yrityksensä edesmenneenä vuonna onnella siunatuksi, koska senkin kuluesa Pyhä Raamattu, sekä Suomen että Ruottin kielellä, ei ainoastaan ole tullut halullisesti perään kysytyksi, mutta myös runsaammin ulosjaetuksi kaikisa Suomen Maakunnisa ; ja tämän kautta on se ennen tätä syystä valitettu Bibliain puutos aikaa voittain aina enämmin ja enämmin tullut autetuksi, koska Jumalan Pyhä Sana nyt enämmin kuin joskus muulloin asuu seasamme, ja nii n muodoin sekä nyt että tulevaisisa ajoisa voi osottaa ja saattaa erehtyneitä syntisiä turmeluksen poluulta Armon ja Autuuden tielle. Tutkikaamme Ajaan-Tietoja, ja me saamme nähdä, että se oikia ja ihmisen järjelle hyödyllinen valistus aina on asunut Jumalisuuden pyhäsä <> helmasa, ja siittä uloskäynyt. -2-Mutta tätä viisautta, joka ylhäältä tulee, ei voi järki itsestänsä koskaan käsittää. Se pitää annettaman meille valkeuden Isältä Taivaasa, että me oikein mahdaisimme tulla johdatetuksi aivottuun päämaaliin, ja että meidän ymmärryksemme ja sydämemme sen kautta nostetaisiin alhaisista asumuksistansa parempaa maailmaa kohden, likisempään yhteyteen Jumalan, sen parhaan ja puuttumattoman Hyvyyden kansa, ja siittä vuotavaan sydämelliseen ja vahvaan rakkauteen Häntä ja Hänen pyhiä käskyjänsä kohtaan. Tätä korkiata päämaalia tarkoitti jo se Ilmoitus, jonka Jumala muinaan antoi esiisille ja uskovaisille vanhan Liiton aikana, mutta jota päämaalia Jesus, Evangeliuminsa kautta uudesa Testamentisä, vielä täydellisemmäsä mitasa koki edesauttaa, ja joka myös vuosisatain juoksun alla on tullut edesautetuksi kaikkein kansain seasa, jotka Hänen oppiansa ovat tahtoneet vastaanottaa ja seurata. Uusi ja ihana valo on Hänen tulemisensa jälkeen valaisnut mailman, ja se runsaampi hyväntekeväinen valistus, josta Christikunta nyt syystä kerskaa, on kieltättömästi ilmoitetun opin pyhästä lähteestä vuotanut. Ehkä kohta epäusko joksikuksi ajaaksi on voinut varjollansa peittää Biblian kirkkasta valoa, niin on kuitenkin Totuuden voima, Jesuksen Seurakuntaansa kohtaan osotetun suloisen holhouksen, ja Hänen käskyläistensä suuttumattoman huolenpidon kautta, takaisin voittanut sorretun oikeudensa, ja mailman riemuksi ja lohdutukseksi jälleensä ilmeentynyt uudistetulla kirkkaudella. Jesuksen Evangeliumi oli se, joka särki ja maahan kukisti pakanain altarit, ja niiden jäännöksille, eli paremmin sanoen, ilmoitetun opin vahvalle ja järkähtämättömälle perustukselle, rakensi, Lunastajan kunniaksi, kaikisa mailman osisa Christillisyyden Templejä, joisa vielä saarnataan, ja päiväin loppuun asti pitää saarnattaman, että ei yhdesäkän toisesa ole autuutta : sillä ei myös ole muuta Nimee Taivan alla ihmisille annettu, josa meidän pitää autuaksi tuleman, kuin Jesuksen Na zarenuksen nimi. Tämä Paavin vallan pimeyden alla, osittain ylönkatsottu, osittain turmeltu oppi edestuotiin vihdoin jälleen, Ilmoitetun Sanan pyhistä alku-kirjoista, ijäti muistettavalta Lutherukselta ; pimeys katois ja erehdykset poistuivat, ja uusi Autuuden päivä koitti Jumalan Christikunnalle. -3-Ei ainoastansa sen korkia ja taivaallinen alku, mutta myös verratoin, yksinkertaisimmaltakin keviästi käsitettävä sisällepito, ja se Jumalaalinen voima, jolla siinä eteenasetettu sana voi valaista ymmärryksen ja pyhittää tahdon, on siis aina tekevä Raamatun kalliiksi ihmisen sydämen tavaraksi, ja kaikkein oikiain Christittyin rakkaaksi ja jokapäiväiseksi tutkinnon aineeksi. Minkä suuremman hyväntyön taitaisimme siis tarita maanmiehillemme, kuin niin laittaa että, jos mahdollinen olis, kaikki heistä, köyhimmätkin ja viheliäisimmät, saisivat tilan viljellä tätä arvaamatointa pyhää Kirjaa, tätä uskollista johdattajata parannuksen ja Armon tiellä, tätä ylitsevuotavata lohdutuksen lähdettä elämän murheitten ja vastoinkäymisten alla ! Kaikki onnen lahjat ovat katoovaiset, mutta meidän Jumalamme Sana pysyy sugusta sukuun, ja Hänen Totuudensa ijankaikkisesti. Koska kaikkinaiset muut lohdutukset ovat ulottumattomat, niin laskee totinen Christitty, epäilyksen ja murheen hetkenä kaiken toivonsa elävän Jumalan ja Hänen, ilmoitetusa sanasansa annettuin, ihanain Armolupaustensa päälle, ja luottaa vahvalla uskalluksella niihin, niin kuin vahaan. Armolta ylösvalaistuilla uskon silmillä näkee hän taivaan auettuna edesänsä, ja tuntee itsensä Sanan Jumalaalisen voiman kautta päivä päivältä enämmin ja enämmin lohdutetuksi, ja likisempään yhteyteen Jumalan ja autuitten kansa siirretyksi. ( Loppu toiste. ) Alexander Afrikasa. Koska Makedonian Kuningas Alexander muinaan sotajoukkoinensa aikoi vallansa alle saattaa enintä osaa ihmisten sukukunnista, kohtasi hän yhdesä tyvenesä maan ääresä Afrikasta yhden kansan, joka asui rauhallisisa majoisansa, eikä tietänyt sodista ja vallitsioista. Tultuansa tänne vietiin hän kansan Päämiehen tygö, joka antoi kantaa Ruhtinan eteen kullasta valmistettuja omenoita, leipiä ja muuta kullasta kuvailtua ruokaa. Syöttekö täällä kultaa ? kysyi Kuningas. - Ei suinkaan, vastasi Päämies, mutta mielestäni olisit sinä nautittavia ruoka-aineita kotomaallaskin <> tavannut ; mitä varten olet sinä siis näin kaukaisiin maihin matkustanut. -4-- No viivy sitten niin kauan kuins tahdot tykönämme. - Tämän ohesa tuli kaksi maan miestä riitaansa ratkaisemaan Päämiehen tygö. Päällekantaja valitti, että hän toiselta oli ostanut yhden pellon saraan, josa hän oli löytänyt aarneen, ja jonka hän tarjois takasin pellon myyjälle koska hän nimittäin oli ainoastaan pellon eikä aarneen ostanut. Myyjä vastasi taas että hänellä oli yhtä arka omatunto kuin hänen naapurillansakin. Hän sanoi myyneensä koko maan kappaleen, ja niin muodoin myös sen siinä löytyn aarneen, jota hän siis ei taitanut vastaanottaa. - Päämies kertois heidän sanansa, osottaaksensa että hän ne oikein oli käsittänyt, ja sanoi sen jälkeen : Ystäväni ! sinulla on yksi poika, ja sinulla yksi tytär. Minä tiedän myös että teidän lapsenne rakastavat toisiansa, ja sen johdosta langetan minä riidasanne sen päätöksen, että he myös naivat toisensa, ja tämän avio-parin pitää saaman sen pellosta löytyn aarneen. Koska Kuningas näkyi puoleksi ihmettelevän tätä, kysyi Päämies : päätinkö minä mielestäs väärin. Ei vastasi Kuningas, vaan toisin olis asia meidän maasamme ratkaistu nimittäin sillä tavalla, että aarnet olis Kuningaan omaksi katsottu, ja jos löytäjä napurinensa olisivat tätä vastaan seisomaan ja siittä nurisemaan ruvenneet, niin he molemmin olisivat saaneet linnaan marsia. - Voi merkillistä päätöstä ! vastasi Päämies. - Mutta paistaako aurinko teidän maallanne ? - O ja ! - Sataako siellä myös ? - Tosin ! - Ihmeellistä ! Onko teillä alju eläimiä ja karjaa, jotka maan ruohoista elävät ? - On kyllä kaikellaisia ! - Niin mahtaa siis, sanoi viimein Päämies, kaikkivaltias Jumala näitten viattomain luontokappaleitten vuoksi antaa maasanne sataa ja auringon loistaa. Ette suinkaan itte sitä ansaitte. Kajanin kaupunki kaipaa taitavaa terä- ja lukku-seppää, ja kelvollista muurmestaria, joka myös osais hyviä tiiliä lyödä ja valmistaa. Semmenkin on muurmestarin tarvet niin suuri, että kaupungin varakkaammat asujamet tahtovat ensi-vuonna jollakulla palkalla häntä muistaa. - Jos joku siis tahtoo nimitettyyn kaupunkiin sepäksi eli muurariksi tulla, mainitkoon aikomuksensa kirjallisesti Kaupungin Magistratin tykönä. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. |