Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 39. 27:tenä Päiv. Syyskuussa, V. 1823. Huomenna, 18:tenä Sunnunt. Kolmin. päiv. saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Kirkkoh. Apulainen Boijer Aamu-Saarnan, Kor. Friberg Ehtoo-Saarnan, Spinnhus'in Kirkossa Kor. Friberg. Linnan Kirkossa Väli-ajan Saarnaaja Lundberg. Lankasterin koulusta Turussa. Herra Assessori Julin, jonka asettama täällä Turussa oleva Lankasterin koulu on, niinkuin 1821 vuoden Viikko-Sanomain 46:nnessä ja 47:nnessä numerossa, ja menneenvuotisten Sanomain 40:nnessä numerossa mainittiin, antoi nykysin sekä Helsingin valta-aviiseissa että Turun Ruotsinkielisissä aviiseissa seuraavat tiedot ja selitykset kuolun kolmannesta vuodesta : Koska kesäluvan aika menneenä vuonna oli loppunut, avattiin koulu Syyskuun 16:tenä päivänä ja oli auki viimeis Kesäkuun 20:teen päiv ään asti, jona pidettiin julkinen eksaameni. Koululasten joukko oli vähitellen niin enennyt että koulun kiini pantaissa oli 70 sinne vastaan otettu, ja eksaamenissa läsnäolevain luku oli 50. Tämän koulun opettaja on niinkuin mennäkin vuonna Herra J. G. östman ja hän on kaikella toimella ja ahkeruudella kokenut yhteistä hyvää ja hyötyä edesauttaa. Koulu avattiin taas 1:senä päivänä nyt olevassa Syyskuussa. Niistä Armollisen Keisarin lahjottamista 1500:sta Ruplasta oli, niinkuin menneen vuoden kertomuksessa selitettiin, jälillä 1350 Ruplaa, joista on viimeis Elokuun 1:seen päivään intressiä tullut 80 Rupl. 25 kopeikkaa. Niistä 100:sta Ruplasta, jotka Suomen General Guvernööri <> oli ahkeruuden palkinnoksi lahjottanut, oli, niinkuin myös menneenvuotisessa kertomuksessa sanottiin, 6 Ruplaa 43 kop. jälillä. -2-Niin että Herra General Guvernöörin antamat rahat ovat nyt kaikki hänen tarkotuksensa jälkeen kulutetut ja Keisarin lahjasta on jälillä 1012 Ruplaa 68 kop. paperirahaa, jotka ovat viimeis Elokuun 1:senä päivänä intressiä vastaan uloslainatut. Jäävuorista Grönlannissa. Pohjais Amerikan itäpohjasella puolella on suuri, Grönland niminen, saari, jota ennen on luultu saarennoksi, mutta nyt on näinä viimisinä vuosina tutkittu ja varmaksi nähty että se on suurelta ja leviältä salmelta itte valta Amerikasta erotettu. Sen läntinen puoli on itäisestä erotettu tuntureilta, jotka ovat ikuiselta jäältä peitetyt ja joittenka yli ei ole ollut mahdollinen matkustaa. Siellä olevan suuren pakkasen tähden enenee tämä jää vuosittain ; mutta lumi joka talvella tuiskuu, sulaa kesällä päivän paisteessa ja ojina poisjuostessansa tekee vaarallisia reikiä jäähän, joissa moni peuran pyytäjä on löytänyt hautansa. Meren rannoilla, jossa tätä jäätä on, halkiaa se usein omasta painostansa ja hirmuset irti lohenneet jääpalaset vyöryy merehen. Sillä lailla sanotaan tulleeksi net hirmuset ja päivän paisteessa koriat jäävuoret jotka siellä ovat meressä. Kuin semmonen iso lohko putoaa mereen, kuuluu jyrinä monen penikuorman matkalle. Se vyöryy monta kertaa ympärin ennenkuin se pysähtyy ja viepi usein suuria kivejä meren pohjasta myötänsä. Meri tulee liikeelle, vesi nousee ja pauhaa ja siellä edeltäpäin olevat jäävuoret liikkuvat veden liikunnosta, halkiavat suuren kohinan kanssa, ja jää-telit ( eli palaset ) vyöryvät ympärin siksi että pysähtyvät elikkä ajelevat ulemmaksi merelle. Jäävuoret näyttävät matkan päältä usein niinkuin suuret laivat purjeinensa ja moni ihminen on pettynyt luullessansa odotetun laivan tulevan, siksi että hän tarkemmin katottuansa on nähnyt ainoastaan paljasta jäätä. Jotka ovat olleet siellä ja nähneet näitä jäävuoria, sanovat ettei taida sanoilla puhua kuinka merkillisiltä ja ihmeellisiltä net näyttävät. Monen penikuorman matkat ovat täynnä niin suuria jäävuoria että net kahden ja kolmen sadan syllän syvyydellä ennättävät meren pohjaan. Luulis niitten <> seisovan pitkät ajat, mutta ei ole niitten päälle ollenkaan luotettavaa. -3-Muutamat niistä ovat valkoset, toiset siniset, viheriäiset ja niin edespäin, sen jälkeen kummosesta vedestä net ovat tulleet, ja kuin aurinko niitten päälle paistaa, kuuluu net loistavan ihmeellisen kauniisti ja koriasti. Näitä jäävuoria vastaan kaikkuu ääni niin että jos esimerkiksi puhutaan niitten sivutte mennessä, niin sanat kuuluvat takasin korkialta vuorten päästä ; mutta siinä juuri on vaarallisin asia, että usein semmonen jäävuori on auringon paisteelta eli jostakusta muusta syystä tullut niin sulatuksi, elikkä niinkuin Grönlantilaiset sanovat mädänneeksi, että se kaikkeen vähimmästäkin liikutuksesta eli värinästä hajoaapi ja putoaapi palasiksi ja sillon ei ole hyvä olla likitienoissa. Sentähden kokevat net jotka vaeltavat niitten sivutte, olla niin vaiti ja hiljan kuin mahdollinen on, sillä äänii liikuttaa ilman ja sen kautta jäävuoria. Kerran tapahtui että yksi venet, jossa oli 7 ihmistä, kulki semmosten jäävuorten väli, ja tavallisuuden jälkeen muistuttivat jokainen toisiansa olemaan vaiti ja soutivat hiljan siksi että päästäsin sivu ; mutta yksi pahajuoninen poika otti puukapulan ja kolkutti sillä veneen laitaa vastaan. Yhtäkkiä tuli ääni yhden huonon eli mädänneen jäävuoren tykö, se hajosi palasiksi ja hukutti veneen väkinensä. Tämän näki yks Grönlantilainen, joka pienessä veneessä seurasi sitä suurempaa, mutta onneksensa oli kuitenki niin kaukana, että hän pääsi siittä hengen vaarasta. Sellaiset vahingot tapahtuvat usein kyllä, koska ei tutkita jos jäävuoret kestävät elikkä jos ovat huonot taikka mädänneet. Sentähden että hylkeet enimmiten asuvat niitten likellä, niin Grönlantilaiset uskaltavat semmosiin paikkoihin henkensä hylkeitä pyytääksensä. Yks Juutilainen, joka on jonkun ajan asunut Grönlannissa, kirjottaa yhdesta paikasta, jossa Grönlantilaiset talvisaikana pyytävät kaloja ja jossa hän oli ollut heitä kattomassa. Het pyytävät niitä koukuilla jotka ovat tehdyt valaskalan hampaista. Itte se paikka jossa kaloja pyyttiin, oli jäävuorilta piiritetty, ja ne näyttivät välistä niinkuin pulskat ja komiat huoneet jonkun torin ympärillä. Sinne kokoupi paljo ihmisiä muilta tienoilta kaloja ostamaan, niin että siellä on oikiat markkinat. Jokaisesta jäävuoresta on heillä kuolema peljättävä, mutta kuitenkin ovat he suruttomat ja iloset. Niin paljon tottumus tekee. Kuin minä olin heidän markkinoillansa, sanoo mainittu Juutilainen, oli siellä paljon väkiä. -4-Minulle oli juuri hupanen kattoa kuinka het olivat iloset ja toimelliset työstänsä ja kaupan teossa. Het kalastivat minun läsnä ollessani, näyttääksensä minulle kuinka het tekevät. Muutamet lainasivat minulle siimansa, jolla minä mittasin meren syvyyttä, ja löysin sen olevan kahden ja kolmen sadan syllän paikoilla. Oltuani siellä pari tiimaa, lähdin minä pois, sillä jo oli illan puolella ja minulla kolmen neljänneksen ( eli virstan ) matka kotia. Mutta ei täyttä neljännes tiimaa siitten kuin minä olin pois mennyt, tapahtui että yksi vuori, joka oli siinä likellä, hajosi palasiksi, rikkoi jään ja hukkasi kalamiesten sekä pyyntökalut että saliit. Monta ihmistä putosi veteen, ja net tulivat pahasti rikotuiksi ja haavotetuiksi. Se onni oli kuitenken sillä kerralla ettei usiampi kuin yks kadottanut henkiänsä. Suurin osa pääsi ilman mitään ruumiin vahinkoa, mutta sai mennä tyhjin käsin tiehensä. Tuskin olisin minä tullut pelastetuksi, jos olisin sillon ollut siellä, sillä jokaiselle oli kyllä ittestään huolta pitämistä ; emmäkä met Euroopalaiset ole niin tottuneet ja virkut, kuin Grönlantilaiset, hyppäämään ja jouksemaan yhdestä jää-telistä toiselle, putoamaan veteen ja taasenki ylös kiipiämään. Ymmärrettävä on että niin suurten jäävuorten tienoissa mahtaa olla varsin kylmä ja kylmempikin kuin monessa pohjasemmassa paikassa. Minä asuin niistä vähän enemmin kuin puolen penikuorman matkalla ; usein kuulin minä ikään kuin ukkosen jyrinän koska joku jäävuori lohkesi eli hajosi, joka päivä minä niitä näin ja tunsin kyllä ruumiissani että net olivat likellä. Tullessani kerran helluntai-aikana kotiin reisulta jonka olin tehnyt, hikosin minä seljältä päivän paisteesta samassa kuin vesi juoksi silmistäni pakkasen tähden. Valehtelia. Yks mies joka taisi oikeen valehella, kertoi kerran seuraavalla tavalla ittestään : " Minulla oli yhden aikaa niin hyvä ja virkku hevonen, että kuin minä tulin rattastain sen seljässä täyttä laukka ja joku suo eli joki sattui olemaan tiellä, niin hevoseni hypätä lennätti sen yli ; mutta kerran tapahtui että suo, jonka yli meidän näin piti mennä, oli leviämpi kuin luulinkaan ja me putosimma suohon. Mitäpäs nyt tehdä ? kauan arvelematta litistin minä jalkani hevosen mahan ympärin, tartuin omaan tukkaani ja nostin sillä lailla itteni ja hevosen ylös suosta. " Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. |