Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 41. 11:tenä Päiv. Lokakuussa, V. 1823. Huomenna, 20:tenä Sunnunt. kolmin. päiv. saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Kirkkoh. Apulainen Boijer Aamu-Saarnan, Kor. Friberg Ehtoo-Saarnan, Spinnhus'in Kirkossa Kor. Friberg ; ja Linnan Kirkossa Väli-ajan Saarnaaja Lundberg. Keisarillisen Majestetin Armollinen Asetus, kiellosta Ulkomaalla präntättyin vahingollisten ja vietteleväisten Kirjain ja Kirjoitusten sisälle tuomista vastaan ja niiden edesvastauxesta jotka niitä myyvät ja uloslevittävät. Annettu Zarskoje-Selosa s. 2. p. Elokuusa 1823. Me ALEXANDER I:nen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaldias koko Venäjänmaan ylitse Suuri-Ruhtinas Suomesa etc. etc. etc. Teemme tiettäväxi : Että sitten kuin MEIDÄN Suomesa asetettu Senatimme MEILLE tutkittavaxi alamaisudesa ilmoittanut on ei vähemmin mitä laviammasti säätettämän pidäis sen estämisexi, että vietteleväisiä ja vahingollisia Kirjoja ja Kirjoituxia, kuin vieraisa Maakunnisa präntistä ulosannetaan, ei mahdais Suomenmaahan sisälle tuotaa ja siellä uloslevitettä, kuin edesvastauxen määrämisestä niille, jotka tahtovat myydä luvattomasti sisälle tuotuja ulkomaan Kirjoja ja Kirjoituxia, niin olemma ME hyväxi löytäneet Armosa säätää ja asettaa niin kuin seuraa : 1:xi Kaikki Kirjat ja präntätyt Kirjoituxet, kuin Ulkomaalda Suomeen tulevat, pitä asianomaisesa Tulli-Kamarisa sisälle tuotavaxi ilmoitettaman ja sieldä ei ulosannettaman, ennen kuin MEIDÄN Senatisa asetettu Prokuratorimme, jolle näiden Kirjain ja Kirjoitusten tutkiminen ylösvedetty on, taikka itse, eli uloskatsotun Siaisensa kautta, kirjallisen <> luvan siihen andaa, josa päällekatsannosa yxi Lista niiden ylitse kaxinkertaisesti tehtämän pitä ja Prokuratorille eli hänen Siaisellensa näytettämän. -2-2:xi Kirjakaupiain, eli jongun muun, kuin Kirjain kanssa kauppaa tekee, pitä, koska hän myytävänä pitää senkaldaisia Kirjoja eli präntätyitä Kirjoituxia, jotka edellä mainitulla tavalla ei ole ylösannetut ja sisälle tuotavaxi sallitut, paitsi itse Kirjain ja Kirjoitusten kadotusta, kuin poisotettaman ( confiscerattaman ) pitä, vetämän sakkoa ensimäisen kerran Kymmenen ja toisen kerran Kaxikymmendä Rublaa Hopiasa, eli, jos hän ei voi sakkoa maxaa, sen sovittaman 4 §. jälkeen V. Lug. Rangaistus Kaaresa. Jos hän kolmannen kerran sen kanssa löyttään, olkoon kadottanut oikeudensa että Kirjan kanssa edespäin kauppaa tehdä. 3:xi Jos ne poisotetut ( confisceratut ) Kirjat ovat senkaldaiset, että ne saavat Suomenmaasa seisahtaa, pitä ne julkisella auctionilla sille enin taritsevaiselle myytämän, ja ne niiden edestä sisälle tulevaiset rahat, ynnä edellä mainitun sakon kanssa, jos se rahalla sovitetaan, tygö langeman Vaivaisten ja Työhuone-Rakennusten Kassalle ; mutta jos Kirjat ja Kirjoituxet ovat siitä sisällepidosta, että niitä Maakunnasa ei pidä ymbärin levitettämän, niin tulevat ne sinetillä varustettun a tallella pidettäväxi Prokuratorin Archivisä, johon myös yhteisesti kaikki Kirjat ja Kirjoituxet viimexi mainitusta laadusta, jotka muiden kuin Kirja Kaupiain tykönä tavataan, mahtavat, niinkuin myöskin rikotut, nimitetysä päällekatsannosa lähetettää. 4:xi Mitä taas Kirjoihin ja Kirjotuxiin tulee, kuin eteenkirjoitetulla tavalla sisälle tuotavaxi ilmoitetaan, mutta tapahtuvaisesa tutkistelemuxesa havaitaan olevan senkaldaiset, että lupaa niiden seisahtamiseen Suomesa ei annetta taida, niin pitä ne Tulli-Kamarin murhenpidon kautta, Maakunnasta Ulkomaalle takaisin lähetettämän, sitten kuin ne laatikat eli Paketit, joihin Kirjat pannaan, ovat varustetut, ei vähemmin Prokuratorin eli hänen Siallisensa, kuin Tulli-Kamarin Sinetillä : Tullen Tulli-palveliain todistus Kirjain ulosvisitationin ylitse, Tulli-Kamarin kautta, Prokuratorille eli hänen Siallisellensa viivyttämätä lähetettäväxi. Jonga jälkeen asianomaisten tulee heitänsä alamaisudesa ojenda. Sitä suuremmaxi vakudexi olemma ME tämän Omalla Kädellämme alakirjoittaneet, kuin tapahtui Zarskoje-Selosa s. 2 p. Elokuusa 1823. ALEXANDER. ROBERT REHBINDER. -3-Kaikki tietävät Englantin huonommalla väellä olevan erinomaisen halun juominkiin. Ja ehkä joku siellä oleva Kirjankirjottaja päälleseisoo, että moni hänen Kansa-asukkaistansa juopi ei halun vuoksi, vaan sen tähden että hänellä olis jotain tekemistä, niin täytyy kuitenkin itsekunkin myödenantaa, että tainkaltainen työnteko saattaa monta kerjäämään. Se nähdään siitä kauhiasta köyhäin paljoudesta kuin Englantisa nyt löytyy : näitten onnettomain luku nousee aina kahteen Millionaan asti, ja niitten ylöspitäminen maksaa, tarkimman laskun jälkeen, vuosittain Valtakunnalle vähimmitten 12 Millionaa Puntaa Terlinkiä ( eli 144 Millionaa Riikintalaria Pankoosa ), joka tekee likimäärin neljännen osan kaikista Englantin sisälle-tuloista. Luonnollinen on siis, että Valtakunnan ymmärtäväisimpäin virkamiesten viimmein on täytynyt ruveta ylösajattelemaan välikappaleita tämän Englantisa eriskummaisesti uloslevenneen pahan poisjuurittamiseksi. Kaikki vanhat Lait kerjua vastaan, niin kuin esimerkiksi Albretin ja Elisabetin Asetukset ei enään kelpaa, ja uudempia ei ollenkaan seurata. Iso osa köyhiä asuu itse Pääkaupungisa Lontonisa ja elättää itsensä enimmisten kerjäämisellä, joka nyt on muuttunut oikiaksi elatuskeinoksi. Moniaat Kirkkokunnat antavat, ees muista, yösiaa tuhansille tainkaltaisille huonettomille ihmisille, ja itsekusakin Kirkkokunnasa löytyy monta yhteistä huonetta, jotka ainoastans ovat määrätyt yökorteleiksi kerjäläisille, ja ylöspidetään yhteisen kustannuksen kautta. Kerjäläisillä itsensä välillä on myös sangen hyvä järjestys. Jokaisesa kirkkokunnasa jaetaan ne usiampiin Seuroin, ja nämät taas pienempiin Walks nimisiin osiin, joilla kaikilla on heille itsellensä annetut asunpaikat. Jos joku näistä on erinomaisesti hyödyllinen, niin kaikki Seurat vuorottain käyvät siinä ja jokainen sinne määrätty jäsen taitaa viipyä siellä kello yhdestä kolmeen ja neljään saakka. Tainkaltaisen köyhän sisälle-tulo, ylipäätä otettu, tekee päiväsä vähintäkin yhden Riikin taalarin Pankoosa, joka tuskin koskaan säästyy toiseksi päiväksi. Jos taas jollekin kerjäläiselle jäisi, viimmeis kuluneesta illasta, joku tolva, niin ostavat he tällä rahalla viinaa, jota he antavat toisillensa, ja menevät sitten asumapaikkaansa. Niillä on erinäinen Komittée, joka itsekullenkin heistä määrää paikan, josa hänen pitää seisoman päivän ; tavallisesti vanhimmille annetaan paraat paikat. Moninaisisa yhteisisä huoneisa, joisa heillä on yösia, ovat veittet, kaffelit, sakset, melkeen kaikki kappaleet, yksin kolmijalat kakluunein edesä kiinipannut rauta-vittoilla ja pöytä-liinat ovat pöytiin kiini naulatut. Vaan illallisia tämmösisä huoneisa ei taida köyhiksi kutsua : pöydät ovat peitetyt vaatteilla ( laveilla kupeilla ), joisa on eläimen ja sian lihaa, <> makkaroita, ja kaikellaisia lintuja ; erittäin merkittävä on, että kerjäläiset pitävät suurinna häpiänä syödä jonku ruaan jäänöksiä ; ei yhtäkään aljettua paistia uskalleta näyttää heidän pöydällänsä. -4-Sisälle mennesä senkaltaiseen huoneeseen pitää jokaisen kerjäläisen edeltäpäin maksaman yösiasta ovenvahdille, kuusi markkaa olkein edestä, yheksän markkaa, että ne hänelle hyvästi levitetäisiin ja kolme talaria paremman vuoteen eestä. He sisälle suljetaan tavallisesti huoneisiin, ettei he mitään varaastasi, ja toisena päivänä, ulostullesansa, he kaikki yksitellen ovesa katsellaan. Toisen päivän ensimmäinen työ on mennä Lumppu-kauppian tykö, jolle he myyvät ne vanhat paidat, vaatteet ja kengät, jotka he olivat illalla ennen saaneet. Kenkiä saahaksensa käyvät he avojalvoin ja repivät jalkohinsa haavat, että veri niistä juoksisi. Mahdotoin on kirjottaa kuinka korkialle turmeluksesa tämä väki on nousnut ja millä lukemattomilla konsteilla he kokevat ylöskehoittaa ihmisten kansakärsivällisyyttä ja hyväntahtoisuutta. Pyhän Paavalin Kirkon luona ( tykönä ) istuu tavallisesti yksi jotenkin hyvin puettu Miehenpuoli, jonka koira pitää hattua suusansa. Tämä mies on jo usiammat kerrat ollut fankeudesa kerjäämisensä vuoksi, mutta nyt hän syyttää sen päälle, ettei hän itse ano, vaan hänen koiransa. Muutoin tämä koira toimittaa niin hyvästi virkansa, että se joka päivä tuopi isännällensä viisi kuusi Riikintalaria, niin kuin hän itse tunnusti Poliisi-palvelioille. Yksi, vielä joksikin nuori mies kävelee katuja myöden avopäin ja paljastetuilla käsillä, repalaisesa västisä ja rikkiöimisä housuisa ; nilkuttaa ja vääntelee itsiänsä kauhiasti - niin ettei outo luulisi hänen taitavan kontatakkaan. Yhtähyvin sanotaan hänellä olevan sangen suuri Summa rahaa Pankisa, ja hän pidetään myös oivallisna nyrkki-painin lyöjänä. ( Jatkanto toiste. ) Tämän kautta tietä antaa alakirjoitettu, että minun Liha-Puodini eli lihan myymiseni Linnan Kadun ohesta on nyt siirretty Slahtari Schultzin entiseen Taloon N:o 9 Meri-korteerisa Kankurin Kadun varresa. Samasa paikasa myydään myös nisu jauhoja, perly- ris- ja manna-kryynejä, ohran- ja kauran kryynejä, sokeria, kaffeeta, Venäjän ja Ruottin kartuuseja monesta sortista, kynttilöitä, saipoota j. n. e. Turuusta se 7. Päivä Lokakuusa 1823. Jonas Borisoff. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. |