Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 46. 15:tenä Päiv. Marraskuussa, V. 1823. Huomenna, 25:nä Sunnunt. Kolmin. päiv. saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Stud. Milbrandt Aamu-Saarnan, Kor. Jernvall Ehtoo-Saarnan, ja Spinnhus'in Kirkossa Stud. Martiin. Linnan Kirkossa Stud. Fortell. Menneenä Keskiviikkona, tämän kuun 12:tenä päivänä, oli juuri kaksi sataa vuotta kulunut sitten kuin, sillon aikaa Ruotsin ja Suomen maata hallitsevalta Suurelta Kuninkaalta Gustaf Adolphilta, asetettiin täällä Turussa oleva Hovirätti. Tämän asettamisen muistoksi vietettiin sanottu päivä juhlallisesti Keisarillisen Hovirätin Jäseniltä ja Palvelioilta. Ensistä piti kello 11 ennen puolipäivän Hovirätin Kansellista Magister Gustaf Idestam, suuren seuran läsnäollessa, Ruotsinkielisen puheen Keisarillisen Akatemian suuressa juhla-salissa. Sitten pidettiin illalla täällä olevassa Societeeti-huoneessa suuri tanssi-kokous, johonka oli kututtu Kaupingin virkamiehiä ja muita asukkaita, ja Hovirätin huonet oli koriasti illumineerattu. -- Vuonna 1723 vietti Hovirätti myös samana päivänä sadavuotisen muisto-juhlansa. Seka Sanomia. Usein on aviiseissa puhuttu suurista merikäärmeista, joita on nähty pohjais Amerikan tienoilla ja yhtä usein on epäilty, jos sellaisissa sanomissa lienee yhtään perää. Kirkoff niminen matkustava Venäjältä on kirjottanut Pohjais Aasian itäpuolella eli Pohjais Amerikan länsipuolella nähneensä meressä hirmusen suuren punasen käärmeen. Kaksi tavattomasti <> suurta silmää olivat tehneet sen vielä kauhiammaksi näöltään. -2-Se nosti hirmusen päänsä korkialle vedestä, sukelsi yhtäkkiä veden alle ja oli pian meitä aivan likellä ; mutta me pääsimme rannalle, emmäkä sitä enään nähneet. Nykysin olleista Markkinoista yhdessä Englannin kaupungissa sanottiin, että niistä siellä läsnä olevista 5000 ihmisestä, oli 2000 ollut plakkarivarkaita ja net muut 3000 semmosten plakkarein haltioita, joissa ei ollut mitään pois otettavaa. Bristol nimisessä satamassa Pohjais Amerikassa saatiin nykysin hai niminen kala, joka oli harvon nähtävästä suuruudesta. Se oli 5 kyynärää ja 3 tuumaa pitkä ja olis helposti voinut nielasta koko miehen. Sen leikattua löyttiin mahasta yks lammas, vasikan pää ja jalat niin kuin myös suuri joukko santaa ja pientä kiviä. Kanadassa Pohjais Amerikassa on mennä kesänä hirmunen kulovalkia polttanut viiden penikuorman ympäristöllä sekä mettää, että peltoja ja huoneita. Valkia paloi 15 päivää. Itä-Preussin maalla on menneenä talvena karjan ruan puutteesta kuollut 13 tuhatta 61 hevosta, 2 tuhatta 22 härkää, 5 tuhatta 366 lehmää ja 6 tuhatta 469 vasikkaa ja varsaa. 597:sä kylässä purettiin olkikatot, sillä oljella ees pitääksensä eläimet hengissä. Menneen vuoden alussa tuomittiin Frans Mayonne niminen mies Etelä-Frankriikissä, murha-työn tähden, koko elinkautensa soutamaan Galeerissa *) ja hänen ottaansa poltettiin, tavallisuuden jälkeen, pari puustavia, jotka merkittevät että hän oli elinaikaisesti galeeri-työksi tuomittu. -2a-Tulla sinne soutajaksi on varsin kova rangastus. ] -2-Kuninkaan päätöksen jälkeen pääsi hän tästä rangastuksesta. Peurasta taikka Porosta. Tämä Lapin ja Suomen pohjas-puolella oleva haarasarvinen eläin jonka lihaa mielusesti syödään ja jonka nahasta Lappalaiset tekevät itsellensä vaatteita ja turkkeja, ja jota he pitävät hevosenansa, kututaan kuin se on kesu poroksi eli alju-poroksi, mutta villinä peuraksi eli petraksi ; <> tätä erotusta ei otetaan kuitenkaan aina variin, mutta molemmat nimet sanotaan vuorottaisin. -3-Uros- ( eli koiras- ) poron nimi, ennenkuin se on salvattu, on hirvas, mutta salvatun nimi on härkä eli purtu ( sillä Lappalainen salvaa poron puremalla ). Muutoin niillä on eri nimet ikänsä jälkeen : vasa eli vasikka on yhden vuotinen poro, vuonilo kahden vuotinen vaadin, urakka kahden vuotinen uros, vuossa kolmen vuotinen uros, kolmen vuotinen vaadin kututaan paljastaan vaatimeksi, kuntus-härkä ja kuntus-vaadin ovat neljän vuotiset porot ja kelpaavat jo sillon ahkion eteen, kosotus, maakkana, nimiloppu eli aika härkä on viiden vuotinen ja sitä vanhempi uros. Vaatimen nimi, joka ei ole vielä poikinut, on Stainakka ja maho-vaatimen Kuuno. Peura ( eli poro ) kuuluu imettäväin eläväin luokkakuntaan ja on 2-sorkkasten pääsukua. Sen pituus on kahden kyynärän paikoilla ja korkeus liki puolentoista ; kuitenkin ovat villit eli peurat suuremmat kesuja ja mettissä asuvat suuremmat kuin tuntureissa elävät. Pää on joksikin pitkä ; kuono on paksu ja lyhytkarvanen ; silmät suuret ja ikäänkuin ulos pullistuneet ; korvat pitkät ja munan muotoset ; kaviot eli sorkat suuret ja leviät. Koko ruumis on peitetty tihiöillä karvoilla, jotka kaulalla ja häppeillä ovat pitemmät ja valkoset. Häntä on yli- ja ala-puolelta valkonen ; niin myös reidet takapuolelta ja jalat yli sorkan. Kuonon yli-puoli ja silmäin ympäristöt ovat mustat ; selkä ja maha mustan ruskiat. Muuton muuttavat he karvansa vuoden jälkeen niin että ovat kesällä mustemmat ja talvella valkosemmat eli harmojammat. Muutamissa paikoissa, niinkuin Jokkmokk nimisessä pitäjässä Lapinmaalla, kuulu olevan varsin valkosia peuroja, jotka semmosina pysyvät sekä kesällä että talvella. Sarvet ovat monihaaraset, mutta vaatimen sarvet ovat vähän pienemmät. Ne kaksi haaraa jotka menevät silmäin ylite, kuttutaan silmän kaihtimiksi, mutta hakataan enimmiten pois, sentähden että net ovat esteenä poron syödessä eli jäkälöitä jyrsiessä. He pudottavat vuosittain sarvensa, vaikka ei samalla aikaa : urot syksyllä ja vaatimet keväillä, koska ovat poikineet. Vaatimella on neljä utarta. Peuran kulkeissa eli juostessa kuuluu ääni juuri niinkuin päreitä taitetaan, jonka sanotaan tulevan siittä että sivulla olevat pienet sorkat lyövät itte sorkkaa eli kaviota vastaan. Näitä eläimiä ei löydy enään kuin Europan, Aasian ja Amerikan pohjasimmillä puolilla ; mutta ennen mailmassa on niitä löytynyt Saksankin maalla. Niin kirjottaa se kuuluisa Roomin sotasankari Julius Cesar, <> joka eli vähän ennen Kristuksen syntymää, että Saksalaiset tekivät ittellensä vaatteita peuran nahoista. -4-Ei ole sentähden ihmeteltävä, jos niitä olis Ruotsin eteläisissäkin maissa ollut, jota on siitä arvattu että siellä on muutamissa paikoissa löytty peuran sarvia. Peurat eli villit porot ovat mielellänsä enimmiten suurissa joukoissa. Usein niitä tavataan sata ja enemminki yhdessä. Kesuja eli alju-poroja on Lappalaisilla suurissa laumoissa. Net ovat heidän rikkautensa, joka määrätään lauman suuruuden jälkeen. Niitä Lappalaisia tavataan joilla on tuhat poroa ; mutta tavallinen omaisuus on kaks ja kolme sataa. Porot pidetään ulkona joka vuoden-aikana eivätkä tule millonkaan sisälle huoneisiin. Kesäsenä aikana niinkuin myös keväillä ja syksyllä muutamat palkivat ( taikka hakevat elatuksensa ) lumi-vuorten välissä tuntureissa ja talvella mettä-maissa ; niitä kuttutaan tunturi-poroiksi ja net ovat pienimmät kaikista poroista. Net taas jotka aina palkivat mettämaissa kuttutaan mettä-poroiksi ja ovat pienemmät peuroja mutta suuremmat tunturi-poroja. Näitten eläinten ruoka on kesällä ruohoja, lehtiä, marjoja, sieniä ja senkaltaista, mutta talvella peuran-jäkälöitä, joita net vainunsa kautta tuntevat olevan lumen alla. Koska naavikko ( eli jäkälämaa ) on niin syöty ettei siellä enään ole luppoja ( eli jäkälöitä ) niin Lappalainen hakee poroillensa toisen palkimen *). -4a--4-Lappalaisilla on koiria, jotka pitävät karjan koossa. Jos porot rupiavat erkaumaan Paljon toisistaan, niin koirat juoksevat haukkuin ympärin ja ajavat net taas yhteen. ( Jatkanto toiste. ) Frenckellin kirjan präntistä on nykysin ulos tullut ja myydään hänen kirja-puodissansa 50:neen kopeikkaan Venäjän paperirahaa eli 12 killinkiin Ruotsin Pankkoa, nidottuna : Suomen kansan Vanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja, Toinen osa ; Koonnut ja pränttiin antanut Z. Topelius, Läänin Lääkäri ja Ritari. Samaan hintaan myydään myös ensimmäinen osa. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. |