Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Turun Viikko-Sanomat 1823-1-52
AGRICOLA


[Viikkosanomat ]

-1-

Turun Viikko-Sanomat.


N:o 48.
29:tenä Päiv. Marraskuussa, V. 1823.
Huomenna, 1:senä Sunnunt. Adventissä saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Provasti Edman Aamu-Saarnan, Kor. Jernvall Ehtoo-Saarnan ; Spinnhus'in Kirkossa Kor. Friberg, ja Linnan Kirkossa Väli-ajan Saarnaaja Lundberg.
Turun Evangeliumi-Seurasta.
Täällä Turussa vuonna 1817 asetettu Evangeliumi-Seura piti menneen Lokakuun 31:senä päivänä 6:nnen Juhlakokouksensa.
Kuulutuksen jälkeen kokousi sanottuna päivänä kello 4 jälkeen puolipäivän Tuomiokirkon Sakristiiaan suuri joukko kaupungin asukkaita, ja koska 2:nen ja 3:mas värsy N:o 194:essä Ruotsinkielisestä Virsikirjasta oli veisattu, selitti Seuran Päämies Herra Arkki Pispa lyhyellä puheella mitä vasten Seura oli kokounut ja mikä Seuran hyvätahtonen tarkotus on ; jonka jälkeen Provasti ja Kirkkoherra Savon pitäjässä Mag. M. J. Tolpo piti puheen : että Jesuksen Evangeliumi on välttämätön perustus ihmis kunnan parannokseen, joka puhet, tavallisuuden jälkeen ja Seuran nyt päätettyä, tulee präntättäväksi.
Sitten antoi Seuran kirja-varain haltia ( Arkkivarius ), Tuomiokirkon ensimmäinen Kappalainen Nordqvist tilin teon, jossa hän selitti mitä kirjoja vuoden kuluessa on Seuran haltuun tullut ja mitä siltä on ulosannettu, ja nähtiin siittä että Seuran Kommittee on Suomen kielellä präntäyttänyt yhden pienen kirjan N:o 13 ( joka on arkkia lavia ) Kehoitus ylistämään Jumalan hyviä töitä Luomisesa, jota kirjaa on 20 tuhatta kappaletta präntätty.
Niitä on enimmiten jakailtu ilman maksotta Suomen kumpasessakin Hiippakunnassa, osaksi myös myyty ja paitti <> sitä sekä Ruotsin puolella että Venäjän maalla asuville Suomalaisille lähetetty.

-2-

Ruotsin kielellä on präntätty N:o 8 Sabbathista, 500 kappaletta, joita on samalla lailla ulosjakailtu ; ja mitä on jälille jäänyt on toistaseksi pantu Seuran talteen.
Biblia-Seuran präntistä on nykysin valmiiksi tullut se Karunan Kappalaisen Mag. C. H. Strandbergin kirjottama Ruotsinkielinen Opetuskirja Kristillisyydessä yhteiselle kansalle, jonka tekiä oli ansannut sen Kammarråådi ja Ritari A. J. Winter vainajalta Seuralle lahjotetun ja Seuralta sille, joka kirjottais parahan sellaisen kirjan, luvatun 100 Pankko-Riksin palkinnon.
Tämä kirja, jota on präntätty 2000 kappaletta, on 17 arkkia paksu ja 8:ksas osaa arkkia leviä.
Se maksaa nitomatonna 18 kill., tavallisiin paksuin paperi-kansiin nidottuna 24 kill. ja parempiin kansiin nidottuna 28 kill. Velkakontuurin sedeliä, ja myydään sekä Tuomiokirkon ensimmäisen Kappalaisen Nordqvistin tykönä että Frenkkellin kirjapuodissa ; ja tulee 500 kappaletta Suomen maan Ruotsalaisiin Seurakuntiin ilman maksotta jakailtaviksi.
Kokoonveto tästä kirjasta on paraikaa tekemällä, joka myös tulee suomennettavaksi, nuorelle kansalle Suomalaisissa Seurakunnissa opetukseksi.
Rukouspäiväin tekstein pränttäys on niin luonnistanut, että on aivottu myös tulevankin vuoden tekstit präntäyttää, niin pian kuin tulevat Keisarilliselta Majesteetilta Armossa määrätyksi.
Seuran virkamiehet ovat samat kuin menneenäkin vuonna.
Tavalliset vuoden maksot ovat oikiassa järjestyksessä tulleet Seuran kassaan, ja selitti Seuran raha-varain haltia Professori ja Hengellinen Tohtori Jac. Bonsdorff että Seuralla nyt oli yhteensä 1001 riksiä, 42 kill. 8 äyriä Pankkoa, ja 3101 Ruplaa 56 kop. paperirahaa.
Menneenvuotisen luvunlaskun ovat Hovirätin-Råådi ja Ritari Haartman ja Kauppamies Hydén tutkineet ja oikiaksi löynneet.
Tämänvuotista luvunlaskua tutkimaan määrättiin Professori ja Ritari Lagus ja Provasti ja Kirkkoherra M. Rönnbäck.
Sitten kuin näin oli kaikista asioista tili tehty, päätettiin Seuran kokous rukouksilla ja laulettiin 9:ksäs, 10:nes ja 11:nnes värsy N:o 76:ssa Ruotsinkielisestä Virsikirjasta.
Kertomus yhden villin Indialaisen kiitollisuudesta.
Joka paikassa löytyy hyviä ihmisiä, sanoi kerran yks hengellinen herra, joka oli ollut lähetyspappina Ostindiassa, Aasiassa ; sen minä olen <> nähnyt villein seasa.

-3-

Kerran iltapuolella, kertoi hän, olin minä väkineni ulkona kävelemässä.
Kotimatkalla kuulimma me mettästä surkian ja valittavan äänen ; me menimmä sinne päin, ja löysimmä yhden puun juurella villin miehen, joka oli vanha ja voimaton ja ikäänkuin hän olis odottanut viimeistä loppuansa.
Ensinnä ei hän tahtonut meille puhua mitään.
Viimen sanoi hän : " tänäpänä aamulla, taivaan ruskottaissa, lähin minä matkalle, ja toivoin ennättäväni kotiini.
Nyt mä olen eksynyt ; pimiä tulee, minä olen väsynyt ; nyt mun täytyy jäädä tänne makaamaan.
Täällä tulee käärmeitä, eli metsän petoja elikkä viholliseni ja tappavat minun.
Voi ! minun vaimo-raukkani, ja minun lapseni. "
Meidän teki pahaa hänen puolestansa ; minä käskin hänen tulla meidän kanssamme.
" Mutt' etpä sinä minua tunne ! " oli hänen vastauksensa.
En mä tarvitekkan sinua tuta, sanoin minä, tule vaan pois !
Me veimme hänen minun majaani.
Koska hän oli saanut tarpeellista ravintoa, valmistin minä hänelle vuoteen, likelle minun omaa vuodettani, niin ettei muuta kuin hieno vaatet-seinä oli välillämme.
( Niissä maissa erotetaan nimittäin kamarit toisistansa vaatet-seinillä ).
Hän pani sinne maata.
Keskellä yötä heräsin minä yhdestä äänestä, juuri kuin villi nousis ylös vuoteeltansa.
Minä säikähin ja kuuntelin perään.
Mutta kuinka väärin tein minä hänelle pelvollani ja epäluulollani !
En minä sitä millonkaan unhota.
Hän oli laskeunut polvillensa ja rukoili likipitäin näillä sanoilla : " O Jumala ! minä kiitän sinua, että matkallani on päivä paistanut ; minä kiitän sinua ettei mikään metän peto ole päälleni tullut, etteivät viholliseni ole minua kohdanneet.
Minä kiitän sinua että tämä hyvä vieras on tullut ja tuonut minun majaansa.
O Jumala ! jos tämä vieras eli hänen lapsensa matkustavat, niin anna myös päivän paistaa heidän tiellänsä ; varjele heitä käärmeistä ja metän pedoista, niinkuin myös heidän vihollisistansa.
Ja jos joku heistä eksyy, ja makaa tiellä, niin anna jonkun hyvän miehen tulla, joka ottaa hänen majaansa. "
Sellainen oli hänen rukouksensa, ja minun oli : Anna, o Jumala ! tuolle pakanalle sia Sinun paratiisissas !
Hevosen kengistä, Satuloista ja Jaluksista.
Nyt tavalliset hevosen kengät, jotka naulataan kiinni kaviohon, eivät olleet vanhimpina aikoina tutut.
Hevoset olivat enimmiten ilman kengittä, mutta siihen siaan katottiin hevosen kaupassa perään että kaviot <> olivat lujat ja kovat.

-4-

Vanhan aikasten historiain kirjottajat mainittevat välistä että sotamarsseissa hevosväen täytyi sillon tällön pysähtyä, sentähden että hevosten kaviot olivat paljosta kulusta heltyneet.
Välistä pantiin niille semmoset kengät, jotka sidottiin kiinni jalkaan ylipuolella kaviota, ja otettiin taas irti kuin ei katottu hevosen niitä enään tarvittevan.
Net olivat enimmiten paksusta härjän nahasta ; välistä myös raudasta.
Rikkaat antoivat välistä, kerskataksensa, panna hevosillensa hopiaiset, ja vielä kultasetkin kengät.
Kuinka löyhästi net istuivat jalassa, nähdään siittä että mainitaan usein tapahtuneen että kuin hevonen on kengitettynä kulkenut semmosessa paikassa, jossa oli paksulta likaa eli mutaa, niin hevosten kengät tarttuivat mutaan ja jäivät sinne.
Samalla lailla sanotaan myös kameelit ja aasit olleen välistä kengitettynä.
Vasta yhdeksännessä vuosisadassa jälkeen Kristuksen syntymän mainitaan semmosista hevosen kengistä, jotka nauloilla liitettiin kiinni kavioihin.
Oppineet ovat vanhoista kirjoista keksineet että nyt tavallisia satuloita, jotka ovat puusta ja nahasta tehdyt, ruvettiin pitämään vasta neljännessä vuosisadassa.
Ymmärrettävä on että alussa rattastettiin paljaan hevosen seljässä.
Sitten rupesivat muutamat pitämiiän hevosen seljässä allansa lointa elikkä muuta vaatetta taikka nahkaa eli turkkia.
Aikaa myöden tehtiin sellaiset hevosen päälliset varsin korjat ja kauniit ja ne peittivät välistä koko hevosen.
Mutta kuitenkin katottiin miehevämmäksi istua paljaan hevosen seljän päällä ilman mitään peitettä.
Sentähden moittivat vanhanaikaset Greekalaiset samanaikasia Persialaisia, joilla oli pehmiät peitot hevosten päällä, sanoten että heillä oli pehmiämpi hevosen seljässä kuin vuoteellansa, ja etteivät he sitä kattoneet kuinka hyvästi ja taitavasti he rattastivat mutta kuinka pehmiästi he istuivat.
Greekalaisilla oliki isoon aikaan kieltty sodassa pitää ollenkaan peittoja hevosen päällä.
Samaten kattoivat vanhat Saksalaiset häpiällisesti pitää allansa mitään hevosen seljässä, ja nauroivat Roomalaisille, jotka Kristuksen syntymän aikana sotivat heitä vastaan, ja arvelivat heitä huonoiksi miehiksi sentähden että het pitivät peittoa allansa.
( Loppu toiste. )
J. Borisoffin tykönä talossa N:o 9 Merikortteerissa Kankurin kadulla on myydä mustia Siberian lampaan nahkoja ja Kriimin nahkoja.
Paperi-Ruplan hinta on nyt Turussa 35 kill. ja 35 1/4 kill. Velkakonttuurin sedeliä.
Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa.

Agricolaverkon vintti