Agricolaverkon vintti
Turun Viikko-Sanomat 1823-1-52
|
AGRICOLA |
[Viikkosanomat ]
-1-
Turun Viikko-Sanomat.
N:o 51.
20:tenä Päiv. Joulukuussa, V. 1823.
Huomenna, 4:tenä Sunnunt. Adventissa saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Stud. Fortell Aamu-Saarnan, Kor. Jernvall Ehtoo-Saarnan ; Spinnhus'in Kirkossa Stud. Fortell ja Linnan Kirkossa Väli-ajan Saarnaaja Lundberg.
Peurasta taikka Porosta.
( Jatkanto N:o 46:een. )
Uros-porot salvataan kahden eli kolmen vuoden vanhana ja harvon Lappalainen pitää karjassansa usiamman kuin muutaman hirvasporon.
Johanneksen aikana ruetaan vaatimia lypsämään ja se räkkää aina Lokakuuhun asti.
Heinäkuussa, jona paras maidon aika on, lypsää kohtuullinen vaadin neljännes kannua vuorokaudessa.
Poron maito on voimallisempi kuin lehmän.
Siihen sekotetaan paljon vettä, jota ilman se on kovin väkevä syödä.
Siittä maidosta, jota ei tuoreena nautita, tehdään juustoa ja myös voitakin, mutta varsin harvon.
-- Joulun aikana ovat porot lihavimmat teurastettaa.
Lappalainen saa elatuksensa poron lihasta ja maidosta ; sen nahasta tekee hän vuoteensa ja vaatteensa ; suonista lankaa jolla hän ompelee vaatteensa ; luista saapi hän lusikoita ja niin edespäin.
Kesällä porot kantavat kuormia, mutta talvella net pannaan vetämään ahkiota eli pulkkaa ( joka on Lappalaisen veneen muotoinen reki ).
Ajaa ahkiossa on varsin hupanen ja poro juoksee nopiasti ; mutta siihen pitää olla tottunut.
Välistä tapahtuu että poro juostessaan suuttuu, kääntyy ympärin ja rupiaa etu-jaloillansa, pieksämään sitä joka istuu ahkiossa ; hänellä <> ei ole sillon muuta neuvoa kuin kaataa ahkion kumoon ja nakkauda sen alle.
-2-
Poro pieksää vähän aika ahkion pohjaa, siksi että se leppyy, ja rupiaa sitten taas juoksemaan.
Peurain kiiman aika on lopulla Syyskuuta eli Mikkelin aikana.
Villit eli peurat kokouvat sillon suuriin joukkoihin.
Urot tappelevat niinkuin koirat ja puskivat toisiansa ; välistä tapahtuu että kaksi peuraa sarvillansa niin takertuvat toisiinsa, etteivät enään pääse erinänsä, mutta heidän täytyy siihen paikkaan kuolla nälkään.
Vaatimet ovat 30 vikkoa eli likipitäin 8 kuukautta tineennä ja poikivat Toukokuussa, paljaalle maalle eli lumelle, yhden, varsin harvon kaksi vasikkaa.
Vasikka, joka on pieni ja hoikkasäärinen, voipi jo muutaman päivän perästä seurata emäänsä, joka hellästi hoitaa sitä ja, jos se on kadonnut, hakee sitä surkiasti röhkyin.
Peuroja pyytäissänsä eli ampuissansa kuuluvat Lappalaiset Norjan puolella ottavan koiran kanssansa, joka hakee ylös peuran jäljet ja seuraa niitä.
Havattuansa olevansa liki sitä paikkaa jossa peura makaa, sitoo Lappalainen kiini koiran kuonon ettei se hauku.
Jos hän ei ole kuoliaaksi ampunut mutta vaan haavottanut peuraa, että se vielä saattaa juosta pakoon, päästää hän koiran irti sitä ajamaan.
Enimmiten kuuluu peura sillon kääntyvän ympärin puskiaksensa koiraa ja sillä aikaa ennättää Lappalainen uudestaan laahata pyssynsä.
-- Kiiman aikana sidotaan muutamia kesuja vaatimia siihen paikkaan jossa peuroja tavallisesti kulkee ; net tuntevat vaatimen hajun, tulevat sinne ja ammutaan helposti Lappalaisilta jotka ovat piilossa.
- Koska semmonen hanki on että se kantaa suksimiehen vaan ei peuraa, ajaa Lappalainen sitä hihtäin ja tappaa sen taikka pyssyllä eli keihäällä.
Peuroja pyytään myös ansoilla ja net tulevat pian kesuiksi.
Porot sanotaan elävän 16 ja vielä 21 vuoden vanhoiksi.
Peurat taitavat elää vielä vanhemmaksi.
Vuonna 1821 maksoi yks urosvasikka 2 Riksiä, kahden vuotinen uros 10 plootua, kolmen vuotinen 5 Riksiä, neljän vuotinen 6 Riksiä, viiden vuotinen 8 Riksiä, kuuden ja seittemän vuotinen 10 Riksiä.
Hyvä ajo-poro maksoi aina 15 Riksiin asti.
-- Yhden vuotisen vaatimen hinta oli 2 Riksiä, kahden vuotisen 4 Riksiä, kolmen vuotisen 5 Riksiä, neljän vuotisen ja sitä vanhemman 6 Riksiä.
( Kaikki nämät hinnat ovat Ruotsin velkakonttuurin sedeleissä ).
Lopuksi on mieleni tähän panna mitä 1776 vuoden Ruotsinkielisissä Turun Aviiseissa on kirjotettu Poron korjusta Paltamon pitäjässä.
-3-
Kiannon kylässä, joka Paltamon kylistä on likinnä Kuusamota, on Talonpojilla poroja.
Ensi sula-maalla päästetään porot mettään poikimaan.
Porot erkauvat toisistaan ja elättävät ittensä koko kesän ruohoilla, korteilla, petäjän ja kuusen haoilla ja olletikkin haavan lehdillä.
Peuran jäkälöistä eivät ne sillä aikaa huoli.
Syksyllä, kiiman aikana, kokouvat ne taas suuriin joukkoihin ; enimmiten semmosissa paikoissa joissa ovat talvella harjauneet saamaan jäkälöitä.
Kuitenkaan ei se aina tapahdu, mutta talonpojat saavat välistä pari viikkoa ja kauvemminkin aikaa hakia porojansa.
Syksyllä, ensi lumella, pyytään porot taas, sillä lailla että otetaan kiini yks poro, joka on kaikista kesuin, ja sen kaulaan ripustetaan kello.
Tämä kellokas talutetaan aidattuun paikkaan, jota kuttutaan poron pelloksi, johonka kaikki muut porot seuraavat, ja saadaan siellä ilman suuretta työttä kiini.
Talvella elätetään porot tutuilla paikoilla, joissa kasvaa jäkälöitä.
Vanhin ja kesuin poro sidotaan, kello kaulassa, vissiin paikkaan metässä, jossa on jäkälöitä ja kaikki muut porot pysyvät likellä sen ympärillä ; kuin kellokas sieltä talutetaan, seuraavat muut jälistä.
Taitavat ja toimelliset maanmiehet kokoavat myös jo syksyllä, paljaalta maalta, jäkälöitä pieniin läjiin ja rukoihin, jotka talvella viedään kotiin, poroille elannoksi, koska sattuu olemaan paljon ajoja, ettei niitä jouda päästää mettään.
Muutamat Iiläiset ja Kemiläiset kuuluvat myös kokoavan näitä jäkälöitä ruaksi karjallensa, joka niistä voipi varsin hyvin.
Ennenkuin niitä annetaan karjalle syödä, pannaan net ensin suuriin ammeisiin, joihin lyödään kuumaa vettä päälle, ja annetaan sitten hauteina eläimille, jotka niitä kuuluvat mielusasti syövän.
Kolmen vuoden vanhoina ruetaan poroja harjottamaan ahkion eteen.
Talvella pidetään niitä olletikkin vetämään lumessa.
Niillä ajaa talonpoika heinänsä kotiin, viljansa huhtamailta ; niillä tekee hän käräjä- ja muut reisunsa.
Joka talolle, jolla on poroja, taitaa syksyllä teurastaa 8, 10 ja vielä 14 kappaletta ; hyvästä härkä-porosta taitaan saada 8 leiviskää lihaa ja 2 leiviskää talia.
Seka Sanomia.
Ragusa nimisestä kaupungista, joka on Venetsian lahden itäpuolella likellä Turkin ja Greekan maata, kirjotetaan, että siellä Elokuussa on ollut niin ylön lämmin ilma, että siitä on nosnut tauti, johonka on paljon ihmisiä kuollut.
Kuivuus oli ollut erinomainen.
Saman kuun 26:tenä <> päiv. pimentyi ilma yhtäkkiä ; yli kaupungin nousi yksi ilman-merkki, joka sitten putosi mereen.
-4-
Siinä samassa tuntui maan-järistys, joka kumosi moneet huoneet ja tappoi monet ihmiset.
Vesi pakesi pitkän matkaa pois rannalta.
Montenegro nimisessä paikassa lohkesi suuri kallio irti ja putosi mereen ; sen alla sattui olemaan yksi jauhoilla lastattu laiva, joka meni meren pohjaan.
Niissä tienoissa kuuluu myös yks vuori ruenneen tulta ruiskumaan.
Lokakuun 22:tenä päivänä poltti hirmunen tulipalo Liiverpuulin suuressa kauppakaupungissa, Englannissa, 2 suurta puotia eli magasiinia, jotka olivat 12 vooninkia korkiat, ja joissa oli likellä 60 tuhatta tynnöriä jyviä, 1000 pumpuli-pakkaa, ja paljo muuta kalua, kaikki yhden miehen omaisuus.
Vahinko arvataan olevan 150 tuhatta puntaa Sterlinkiä ( joka nyt tekee enemmin kuin yhden miljoonan ja 800 tuhatta Riksiä Ruotsin Pankkoa. )
Monet asuin-huoneet likitienoissa ovat myös tulleet vahingoitetuiksi.
New York nimisessä Pohjais-Amerikan kaupungissa elää näillä aivon 18 vuoden vanha vaimo-ihminen, Marie Anne Barnes nimeltä, joka enemmin kuin vuoden ajan ei ole maistanut sekä lihaa eli maan kasvamaa.
Heinäkuussa vuonna 1821 rasitti häntä sappitauti, josta hän kuitenkin pian tuli terveeksi ; samaten rasitettiin hän muilta kovilta taudeilta.
Vähitellen rupesi häneltä ruanhalu vähenemään ja herkesi kokonaan 31:senä päivänä Elokuussa v. 1822, jonka päivän jälkeen ei hän ole tahtonut syödä lihaa eli maan kasvamaa.
Välistä juuri syöpi hän omenan, persikan eli päärunan, kuinka vuoden aika on ; mutta hänen tavallinen ruokansa on sokerisiirappia ja vettä.
Kannu semmosta juomaa pisaa viideksi viikoksi.
Siittä on enemmin kuin vuosi sitten kuin hän viimi-kerran söi oikiaa ruokaa, ja se oli kaksi hernettä.
Koska hän on herjennyt nauttimasta muuta kuin sanottua juomaa, on hän terveydensä puolesta tullut ennen paremmaksi kuin huonommaksi ; hän voi myös kulkia, vaikka ei ilman avutta ; ei näytä ollenkaan sairaalta, ja on aina hyvillä mielin.
-- Tämän asian on seittemän uskottavaa ihmistä todistaneet.
Holhouksen alle pantuja.
Juoppouden tähden : Kihlakunnan oikeudelta Rautalammin pitäjässä Talonpoika Heikki Heikinpoika Jäskeläin Säkinmäeltä ; Pyttiksen ja Kymin pitäjissä Talonpoika Simuna Simunanpoika Grinars Högforsinkylästä.
Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa.
|