Agricolaverkon vintti
-1-Turun Viikko-Sanomat.N:o 6. 8:senä Päiv. Helmikuussa, V. 1823. Huomenna, Laskiais Sunnuntaina, saarnaa Turun Tuomiokirkon Suomal. Seurakunnassa Kirkkoherra Fridén Aamu-Saarnan, Koulun Opettaja Sevonius Ehtoo-Saarnan ja Linnan Kirkossa Linnan Saarnaaja Lundberg. Yhden lapsen armeliaisuudesta. Koska kerran kesä aikana päivä joutui lännelle ja ilma kävi soipeemmaksi, istui yksi lempiä isä portaalla tupansa edesä. Hänen nuorin poikansa, joka äitiltä oli lähetetty halmeeseen viemään ruokaa hänen sielä lampaita kaitsevaiselle veljellensä, tuli tämän alla tanhuaa myöden kotiapäin, ja koska hän huomasi isänsä, seisahti hän vähäisen, ja pyhkeili silmiänsä, joita hän sen ohesa usiasti taivasta kohden korotti. Koska isä tämän havatti, kutsui hän poikaansa puoleheensa, otti hänen sylihinsä ja ihandeli häntä polvillansa, kysyen, mikä sinua vaivaa lapseni, sillä minä näen ettäs sinä olet itkenyt. Ah ! rakas isä ! vastasi poika, ei se ole surusta vaan ilosta kuin minä olen itkenyt ; mutta älä kysy syytä minun ilooni, sinä olet nimittäin usiasti sanonut, että jos me jotakin hyvää jollenkulle osotamme, niin ei tule meidän siittä kerskata. Tosin en tahdo minä sitä, vastasi taas isä, vaan kuitengin saatat sinä kertoa minulle mitä sinua on kohdannut, että myös minä mahtaisin tuntea sinun hyvät työs ja ynnä sinun kansas niistä riemuita. Tähään vastasi poika : koskas sen niin suot ja tahdot, mahdan myös minä mieltäs täsä asiasa nuodattaa, ja käskylles kuuliainen olla. - Pari hetkeä sitten menin minä äitin käskystä halmeeseen viemään välipalaa veljelleni. Tultuani kujan läpitte männistöön, kuulin minä, vähän matkaa <> käytyäni, jongun hiljaa puhuvan tien varresa puskistos. -2-Hänen surulla täytetyt kasvonsa olivat valjestuneet, ja vanhuus oli jo kyntänyt vaot hänen ottaansa. Minä kuulin hänen sanovan : rakkahin Jumala ! armias isä ! katsahda minun viheliäisyyteni puoleen, armahda sinuas köyhän vaimoni ja pienten lasteni päälle ! minä en taida enään heitä auttaa, ruumiini voima katoo, ja minä vajoon kuormani ala. Tämän jälkeen kaatui hänen päänsä halko takan päälle. - Minä kokotin vielä vähän aikaa siksi että hän nukkui, sijotin itseeni hiljaa hänen tygönsä ja laskin sen veljelleni aivotun ruvaan hänen viereensä. Nyt kiiruhdin minä takaisin kotia, pyysin äitiltä oman välipalani, ja vein sen halmeeseen veljelleni. - Koska minä koto-matkalla jälleens tulin saman puskan kohdalle, jonka takana se vanha ukko lepäsi, heräsi hän siinä samas, ja kuin hän näki rieska leilin leivän ja kalain kansa, ulospuhkesi hän ilosta näihin sanoin : tosin on yksi Herran Engeli täsä ollut, ja minun ja minun lapseni kuolemasta pelastanut. - Mutta kuka ikänäns sinä mahdat olla, joka tämän lievityksen meille olet kantanut, Jumala siunatkoon ! Jumala kostakoon sinua ! Ja kyynäleet juoksivat tämän alla hänen kasvojansa myöden. Vielä saneli hän kuitengin : minä onnetoin ! kuinka osaan minä tielle tästä mettästä ? kuka johdattaa minua tämän evään kansa minun pienoisteni puoleen ? mutta Jumala apuni ja turvani olkoon ! - Hän nousi ylös suurella työllä, ja saatuansa tuskin takkansa selkään, läksi hän köyrysä ja notkuvilla polvilla matkaansa. Minä sitä vastaan kaaretin hänen ohitsensa, ja tulin palan ajaan perästä häntä vastuksiin, tervehdin häntä ja sanoin : hyvä isä teillä on aivan rasittava takka, antakaa minulle rieska-leili knyytin kansa, mielelläni kannan minä ne, ja pankaa kätenne olkapäälleni, että minä johdattaisin teitä kuhunka tahdotte. - Minä kysyin minkäkäsin hän yritti, ja saatin hänen ulos mettästä suoralle polvulle. - Vuotavilla silmillä kertoi hän minulle, kuinka Jumala hänen nukkuesansa oli ihmeellisesti surrut hänen edestänsä, ja hän murehti ainoastansa ettei hänelle ollut suotu tuntea hyväntekiäänsä. - Joka aamu ja ehtoo, sanoi hän, pitää minun ja minun lapseni rukoileman Jumalata hänen edestänsä, sillä hän on meitä kuolemasta varjellut. Ja myös sinä minun poikani pitää siunattaman, ettäs saatat minua lasteni tygö, ennen kuin <> he näläästä nääntyvät. -3-Rakas isä, sinä olet käskenyt, ja sinun mieles nouteeksi olen minä tämän tapauksen sinulle kertonut, muutoin en olisi minä siittä kellenkän lausunut. Nyt vaikeni poika, ja isä sulki hänen sylihinsä, ja painoi häntä rintaansa vastaan, sanoden : nyt minä mielelläni kuolen, sillä minä todesti tiedän, että minä jälkeeni jätän yhden pojaan, jonka hyvät työt onnelta palkitaan. Viiteen kymmeneen kopeikkaan paperi-rahaa löytyy Turussa Herra Frenkkellin kirja-puodissa kaupaksi Ensimmäinen Osa Suomen kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja, jonka Läänin Lääkäri Herra Tohtori ja Ritari Zacharias Topelius on koonnut ja menneenä vuonna Turussa pränttyyttänyt. Tämä Ensimmäinen osa on kahdeksatta osaa arkkia laaja ja, ilman esipuhetta, 30 lehteä paksu. Esipuheessa muistuttaa mainittu Tohtori että vanhat runot ovat ainoat meille jääneet muistomerkit Esivanhempaimme olosta, mielen laadusta, tavoista ja töistä, vaan että ne Suomen kansan suureksi vahingoksi, aina enemmän pois unhotetaan. Sen tähden on tarpeellinen että ne, jotka vielä muistetaan, tuleevat kootuiksi ja präntätyiksi ennen kuin nekin unohtuuvat. Tätä vanhain Runojen turmiota estääksensä on myös Tohtori Topelius kiitettävästi koonnut sekä ne tässä ensimmäisessä osassa löytyvät runot että myöskin muita, jotka hän aikoo vasta präntyyttää, jos nämät suosiolla vastaan otetaan. Mitä niiden sisällä-pitoon tulee, mainihtee Herra Tohtori että vanhat Esi-isämme erinomaisella halulla ehtivät luonnon vaikutusten syitä ja perustuksia ; vaan että kaikki, mitä sen aikaiset viisaat eli tietäjät eivät voineet luonnollisella tavalla selittää, tahtoivat he imeheksi ja näkymättömäin, ylön luonnollisten olentoin töiksi. Tästä sikisivät ne monet Synnyt, ja Loihtulaulut, tästä ne monet pienet jumalat ja heidän ihmeh-työnsä, jotka vanhoissa runoissa alti tavataan. Useammat Tohtori Topeliukselta nyt pränttyytetyt runot ilmoittaa Tohtori kootuksi Oulun ja Kajaanin tienoissa, jonkun osan myös Olonetsin ja Arkangelin Läänissä, jonka kielen parsikin muutamisa osottaa. - Kaikkiansa <> löytyy tässä Ensimmäisessä osassa 11 vanhempaa runolaulua, nimittäin 1. Laulajan alkuvirsi ; 2. Laulajan loppuvirsi ; 3. Oluen teko ; 4. Väinämöisen kosiominen ; 5. Väinämöinen ja Joukomoinen ; 6. Maailman alku munasta ; 7. Kuinka Väinämöinen teki venettä ; 8. Kanteleen synty ; 9. Kärmehen synty ; 10. Jauho-runo ; 11. Kalevan poika. -4-Niistä muista tässä luetelluista runoista on se Oluen teoksi kutsuttu sekä pisin että merkillisin. Siinä kerrotaan ensin kuinka Osmotar oluen seppä, kapo kaljojen tekiä pani olutta, mitenkä hän viimein sai oluen käymään, ja kuinka sitten olut punainen " nassakassa tammisessa, tapin vaskisen takana " rupesi röykkömään ja sanoi tekiällensä : " Kuin et laita laulajata, potkin poikki vanteheni ulos pohjani porotan. " Sitten kerrotaan kuinka päivilässä pidettiin juominki, kuhun kutsuttiin paljon väkeä, vaan ei sitä kuuluisata Kaukomieltä, josta paljon kerrotaan. Kaukomieli meni sinne kutsumata, " joi olosen onneksensa ", kutsui miehet kanssansa ulos miekkasille ja surmasi sukulaisensa, jonka tähden hänen täytyi paeta pois kotomaaltansa. Selvän ja hyvän vanhan-aikaisen kiellensä vuoksi ovat nämät runot suuresta arvosta kielemme tutkioillen ja hyvät osoviitat nuoremmille runojillen. Niissä elää vielä runon totinen henki ja urhollisten esivanhempain sekä mieli että kieli. Me emme taida tässä olla valittamata Tohtori Topeliuksen kivuloisuutta, jonka pelkäämme estävän häntä vanhain runojen kokomisellä vieläkin hyödyttämästä kieltämme, ja ynnä hänen kanssansa toivotamme, että muutkin, tilaisuutta myöten tahtoisivat seurata hänen kiitollista esimerkkiänsä. Ne Tohtori Topeliukselta kootut ja nyt präntätyt nykyisemmat laulut ovat 1:seksi Laulu Armolliselle Keisarille. 2:seksi Riemulaulut runojen tutkimisesta oppineilta. 3:neksi Kaksi satua. 4:neksi Laulu papin Rouille. 5:neksi Tavallinen Morsian tanssi 6 vörsyä pitkä. Tämän vuotisia sekä Suomen että Ruottin kielellä präntätyitä Rukouspäiväin Textejä myydään Frenkkellin Kirja-puodisa, ja maksavat 6 äyriä Ruottin Pankoota. Turussa, Hauinkuonossa löytyy kaupaksi hyviä ladottuja Silakoita. Präntätyt ja tavallisella ajalla ulosannettavat Turussa Frenckelliltä Poikinensa. |