Pro gradu:Sukupuoli ja kansallisuus Mika Waltarin teksteissä

[Tapio Onnela]

Pro gradu: Juho Järvelä: SUKUPUOLI JA KANSALLISUUS MIKA WALTARIN TEKSTEISSÄ 1925–1930

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO
Tiedekunta – Faculty Humanistinen tiedekunta Laitos –
Department Historian ja etnologian laitos
Tekijä – Author Juha Seppo Oskari Järvelä
Työn nimi – Title SUKUPUOLI JA KANSALLISUUS MIKA WALTARIN TEKSTEISSÄ 1925–1930
Oppiaine – Subject Suomen historia
Työn laji – Level Pro gradu -tutkielma
Aika – Month and year 2006 Huhtikuu
Sivumäärä – Number of pages 129 s. + liite 7 s.

Tiivistelmä – Abstract
Työssä tarkastellaan sukupuolen ja kansallisuuden rakentumista Mika Waltarin julkaistuissa teksteissä 1925–1930. Nuori Waltari havainnoi maailmaa ja kirjoitti omasta lähtökohdastaan käsin, keskiluokkaisena, suomalaisena miehenä. Waltari nousi ja nostettiin esiin kaupungin ja modernin elämän kirjailijana. Waltarin teksteissä onkin pyrkimys kaupungin ja modernin ongelmien ratkaisuun. Uuden ajan haasteiden ratkaisutapana Waltarilla ei ollut Suomessa yleinen maaseudun korostaminen, vaan terveellisempi kaupunkielämä. Henkilökohtaisesti tähän liittyy asepalveluksen käyminen, joka teksteissä esiintyy ruumiillisesti parantavana ja miesten luokkarajat ylittävään yhteisöön tuovana. Waltarin suomalaisuuden määrittelyssä nousi esiin kansan nuoruus ja elinvoimaisuus, joka takasi sille tulevaisuuden paremmin kuin vanhoille Euroopan kulttuureille. Väkivaltaisuus, alkoholinkäyttö määrittyivät suomalaisuuden piirteiksi, vaikka ne teksteissä aina esiintyivätkin vain miesten kohdalla.

Teksteissä sisällissota esiintyy suomalaisten sisäisenä tragediana. Teksteissä kapina esiintyy yleisesti myönteisenä liittyen taiteilijuuteen sisältyvään porvarillisen arvomaailman vastustamiseen ja sisällissodankin kapina nousee esiin yrityksenä rakentaa parempaa maailmaa. Toisaalta kirjoitusajankohdan suojeluskuntatoiminta saa tukea. Idän kuvauksessa Waltarin teksteissä vaikuttavat eurooppalaiset käsitykset idän ja lännen vastakkaisuudesta. Tulenkantajien idän ihailuun liittyen Waltarin teksteissä nousee esiin itä aistillisena, länsimaiden järkiperäisyyteen verrattuna. Myös Venäjä esiintyy itämaana, jonka kohdalla erottuu jako bolshevismiin ja venäläiseen kulttuuriin. Ulkomaan matkoihin liittyvät tekstit mahdollistivat Waltarille stereotyyppisten käsitysten testausta.

Teksteissä voi paikoitellen olettaa stereotyyppisten käsitysten ohjanneen asioiden kokemista. Waltarin teksteissä esiintyy sekä ensimmäiseen maailmansotaan liittyvä miehen kriisi, että modernin ajan tuoman uuden naisen haasteet mieskirjailijalle. Kirjailija nousee aktiivisesti esiin tarinoidensa minäkertojana, joka kasvaa sivustakatsojasta aktiiviseksi toimijaksi. Waltarin tekstien naiskuvassa, silloinkin kun hän kuvaa modernia naista, taustalla ovat vuosisadanvaihteen populaarinjulkisuuden naiskuvat. Miesten ja naisten suhteiden ongelmat ratkeavat uuden sukupolven myötä, jossa naisen suhde mieheen on toverillinen. Myönteisesti kuvatut tytöt harrastavat samoja nykyaikaisia asioita kuin pojatkin. Vuosikymmenen loppuun mennessä henkilökohtainen rakkaus ja seksuaalisuuden luonnollisuus nousevat seksuaalimoraalissa merkittävimmiksi asioiksi.

Asiasanat – Keywords 1920-luku, kansallisuus, sukupuoli, suomalaisuus, naiskuva, mieskuva, sukupuolimoraali
Säilytyspaikka – Depository Historian ja etnologian laitos
Muita tietoja – Additional information
Saatavana Pdf-tiedostona:

http://thesis.jyu.fi/06/URN_NBN_fi_jyu-2006205.pdf