Jussi Jalonen kirjoitti: SDP:n eduskuntaryhmästä kuitenkin irtosivat keväällä 1940 K.H. Wiikin johtamat ns. kuutoset. Wiikin ryhmän samoihin aikoihin perustaman Vapaan Sanan levikki tavoitti muutamassa viikossa SDP:n valtalehden Suomen Sosialidemokraatin levikin, kunnes se sitten jo heinäkuussa 1940, jolloin "heikkoa valoa alkoi näkyä tunnelin päässä", lakkautettiin. Mistä tämä voisi johtua? Vastaukseksi ei kelpaa, että "kun se viides kolonna..."
Varsin kummallinen argumentaatio. Eivätkö omat mielipiteesi koskaan ole muuttuneet?
Jussi Jalonen kirjoitti: Mitä tulee "kuutosten" eroamiseen ja Vapaan Sanan keräämään laajahkoon levikkiin, niin se totta kai kertoo siitä, että Suomessa oli talvisodan jälkeen vallalla tietynlainen pettymys kotimaan hallitusta sekä siihen osallistunutta SDP:tä kohtaan. Varsin normaali ilmiö sodan hävinneessä tai aluemenetyksiä kokenessa maassa noina aikoina. Samoin se kertoo siitä, että vasemmistososialismilla yleensä oli Suomessa totta kai tilausta. Tämä on tietysti niin ikään aivan normaali ilmiö kansanvaltaisessa maassa.
Paavo Rintala Nahkapeitturien linjalla 2 on hyvin krtiittinen välirauhan kuvaus. Siinä Tolvajärvellä taistelleet tamperelaiset sotilaat kypsyvät kesällä 1940 siihen, että työelämän käytännöt eivät ole muuttuneet ja ovat perustamassa Työläisrintamamiesten liittoa.
Kimmo Rentola huomauttaa teoksessaan Kenen joukoissa seisot? että aie ei ilahduttanut SKP:tä, koska sota oli käyty NL:oa vastaan.
Jussi Jalonen kirjoitti: Mitä taas lehden lakkauttamiseen tulee, niin muistanet, että täsmälleen samaan aikaan Neuvostoliitto viimeisteli Baltian maiden miehityksen. "Viidennen kolonnan" pelko on ainakin omasta mielestäni kontekstin huomioiden aivan käypä vastaus. Sen suhteen toki voi ex post facto olla eri mieltä, kuinka perusteltua se pelko oli.
SNS ainakin lisäsi pelkoa katsomalla Viroa nyt saavuttaneen "todellisen itsenäisyyteen".
Rentola katsoo, että Baltain maiden kohtalo loi uhkakuvan, joka yhdisti oikeiston ja SDP:n ja johti Aseveljien liiton perustamiseen.
Jussi Jalonen kirjoitti: En usko, että oppimattomuus historiassa on syynä siihen, ettei Kirves "tajua" MR-paktin aikaansaamaa vaikutusta.
Jussi Jalonen kirjoitti: Mitä tulee tuohon Kirveen (vai pitäisikö erisnimi taivuttaa "Kirveksen"? Kysyn ihan rehellisesti, en piruillakseni) kommenttiin siitä, miten "sisällissodan repimiä haavoja ei kurota yhdessä marraskuun yössä umpeen", niin minusta siinä on viritetyn argumentoinnin makua. On jokseenkin outoa, että hän pelkistää tarkoituksellisesti kaiken vain "yhteen marraskuun yöhön" ja sivuuttaa 1930-luvun yleisen kehityksen talouskriisin jälkeen ja kansalaissovinnon edistymisen varsinkin punamultahallituksen aikana jo rauhan oloissa, jotka yleensä on esitetty kaikissa sotavuosia käsitelleissä teoksissa jo johdannossa. Talvisodan solidaarisuus ei millään muotoa tullut tyhjästä, ja minusta olisi paljon oudompaa väittää, että kaiken takana oli propaganda, kuten Kirves vihjaisee.
Muistelen että Suomen sosialidemokraatti oli jo vuosia aiemmin vastannut kysymykseen, kannattaako SDP Suomen puolustamista, myöntävästi. Vuotta en valitettavasti muista, mutta tämä oli ilmeisesti eräänlainen "kynnyskysymys" tulevan hallitusyhteistyön suhteen.
Jälkikäteen ajatellen Kuusisen hallitus oli NL:lta iso virhe. Siis kun Suomea ei saatu vallattua, silloinhan se olisi ollut kätevä väline, ja totuus olisi nopeasti unohtunut varsinkin kaukaisemmissa maissa. Eräät kuuluista kirjailijat sitä kuulemma nytkin tukivat.
Jos NL olisi ilmoittanut vain vähän oikaisevansa rajaa, niin välttämättä kaikki eivät olisi halunneet sotia moisen syyn takia. Nyt se oli "kaikki tai mitään".
Jussi Jalonen kirjoitti: Tietenkään talvisodan aikainen solidaarisuus ei ollut aukotonta tai ehdotonta, siinä Kirves on ilman muuta oikeilla jäljillä. Esimerkiksi Jussi Kämäräinenhän on tutkinut suomalaisen siviiliväestön yhteistoimintaa vihollisen kanssa Suomussalmen ja Laatokan-Karjalan miehitetyiksi jääneillä alueilla. Mikäli sota olisi saanut toisenlaisen kulun, tällaista olisi varmasti ilmennyt paljon enemmänkin.
Jep, selvää on, että jos maa olisi vallattu nopeasti kuten suunnitelma oli, yhteistoimintamiehiä olisi löytynyt. Kuten löytyi kaikista miehitetyistä maista.
Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa kerrotaan muistaakseni, että Taivalkoskella puhuttiin, että pula-aikana olivat monet siirtyneet NL:oon. Arveltiin, että he nyt olivat auttamassa puna-armeijaa kun tunsivat maaston (en tiedä pitääkö paikkansa) ja lisättiin, että oikeiston olisi kannattanut kohdella köyhiä silloin säällisesti.
Tostaina näkyy Teemalta tulevan elokuva Kainuu 39.
Vielä voisi lisätä, ettei näillä ilmiöillä myöskään välttämättä ollut mitään tekemistä vuoden 1918 kokemusten tai muistojen kanssa.
Jussi Jalonen kirjoitti: Meinanderin väite siitä, miten "vuotta 1918 ei vieläkään nähdä osana ensimmäistä maailmansotaa, eikä viime sotia osana toista maailmansotaa" on mielestäni osaksi virheellinen. Pitää paikkansa, että Suomen sisällissotaa ei mielletä ensimmäisen maailmansodan osaksi, mutta se taas johtuu siitä, ettei Venäjän vallankumousta, sisällissotaa ja sen provosoimia konflikteja edes kansainvälisesti yleensä mielletä ensimmäisen maailmansodan osaksi kuin korkeintaan välillisesti. Yleinen näkemyshän on se, että ensimmäinen maailmansota päättyi vuonna 1918, vaikka siinä vaiheessa Itä-Euroopassa ja Aasiassa sodankäynti vasta toden teolla alkoi. Suomen sisällissota toki käytiin ennen marraskuuta 1918, mutta se nyt sattumalta käytiin ulkomaailman silmin nimenomaan Venäjän vallankumouksen kontekstissa.
...jonka osa suomalaisia Linnan kiistää. Suomessa kun on tapana, että asiat ovat joko-tai. Kun luovuttiin "kiihotusteoriasta" ja myönnettiin kapinan kotimaiset syyt, ruvettiin vähättelemään Venäjän-kontekstia. Nyt en tarkoita historiantutkijoita, vaan nettikeskusteluita, joissa ei millään suostuta myöntämään, että sekä sisä- että ulkopoliittiset syyt olivat tarpeen.
Jussi Jalonen kirjoitti: Väite siitä, ettei talvi- ja jatkosotaa kyetä näkemään osana toista maailmansotaa on nähdäkseni todistettavasti erheellinen. Poliittisen historian saralla molemmat sodat on osattu laittaa ja myös järjestelmällisesti laitettu laajempaan kansainväliseen kontekstiin maailman sivu. En jaksa käsittää, miten kukaan voi väittää tuollaista vakavalla naamalla, vaikka esimerkiksi Max Jakobsonin "Diplomaattien talvisota" julkaistiin muistaakseni jo puoli vuosisataa sitten.
Ei varmaan historiantutkijoiden keskuudessa, mutta ns. tavallisen kansan keskuudessa tällaista korostusta löytyy enemmän tai vähemmän. Kuten Meinander kirjoittaa, ns. suuren historiannäkemykseen vaikuttavat suuresti perheiden kertomukset, jotka tietysti keskittyvät Suomeen.