Ylikankahan Heikki tuloo taas!

[Ilmo Kekkonen]

Aivan.Ylikangas esittää,että tuolloin Päämaja tuli käsitykseen että
taistelua kannatta jatkaa,että Saksan avun ehtona olisi perääntymisen
pysäyttäminen ja että se vaatisi kaikkia mahdollisia keinoja.Kyseinen
puhelinkäsky on olemassa,se muistuttaa että kaikkia keinoja on käytettävä
taistelukyvyn säilyttämiseksi.Ylikangas ei ole väittänyt torjuntavoiton olleen
salaisten teloitusten ansiota,vaan kurin palauttamisen olleen yksi tekijä
muiden joukossa taistelukyvyn palauttamiselle.Ylikangas esittää että on
syytä uskoa että yhtenä keinona kurin palauttamiseen noissa oloissa käy-
tettiin myös karkueiden ampumisia,suuremmassa määrin kuin on totuttu
ajattelemaan,kuin mitä asiakirjoista ilmenee.Se ,että hän ei pysty todistamaan
ammuttujen määrää ei automaattisesti ole osoitus siitä että hänen päättely-
ketjunsa olisi alusta lähtien kestämätön.

Tuo 19.6. ratkaisu on kuvattu lukuisissa tutkimuksissa ennen Ylikankaan tulkintaa. Ylikangas nimenomaan väittää, että perääntyminen pysäytettiin ja kuri palautettiin teloittamalla noin 250 miestä, joista salaa ja laittomasti noin 150 miestä ellei enemmän.
Varmasti aseenkäyttöä on ollut enemmän kuin asiakirjoista ilmenee, mutta kyse on kuitenkin erillisistä tapauksista, ei järjestelmällisistä teloittamisista jopa kymmeniä kerralla, kuten Ylikangas väittää ilman muita todisteita kuin omat päätelmänsä. Yksittäisistä tapauksista on siis muistitietoas, mutta tarkistamattomia tietoja ei ainakaan kukaan vastuuntuntoinen tutkija voi väittää tutkimustiedoksi. "Viitteelliset arviot" Ylikankaan tapaan ovat eri asia. Niihin voi uskoa ken haluaa.

Arkijärjen kokemus dokumenttien hävittämisestä,tulee ihan sotaelokuvista taivakoilutarinoista,tuskin on ainuttakaan jossa ei vetäydyttäessä poltettaisikaikkea vähänkin kiusallista,tai että sellaisessa tilanteessa mitään doku-
mentteja edes tehtäisiin.Kyllä sitä voi pitää yleisenä käsityksenä,tuskin
kenenkään mieleen tulee syyttää tavallista tallaajaa joka näin ajattelee
salaliittoteoreetikoksi.Pikemminkin asia on niin että joka tällaisissa asioissa
luottaa sokeasti osallisen omaan ilmoitukseen on joko naivi typerys tai sitten
jostain syystä katsoo olevansa velvollinen uskomaan,todistamaan uskomisellaan
lojaalisuuttaan

Niinpä niin. Tottahan sotaelokuvat ja vakoilutarinat lyövät aina laudalta autenttiset lähteet!

" on ylipäätään vaikea hävittää lähteitä niin, ettei niiden sisältämien tietojen jäljille päästäisi jotakin kiertotietä edeten. Kopioita ja alkuperäisiä asiakirjoja tallentuu väkisinkin monelle taholle." Näin Heikki Ylikangas 2004. Suosittelen alkuperäisiä asiakirjoja kaipaaville osoitetta http://www.jarmonieminen.fi/historia/

Pidän peräti kummallisena sitä, että laillisten tuomioistuinten asiakirjoja olisi hävitetty tai väärennetty. Tuomioluettelot löytyvät kaikilta, samoin teloitetuista tehdyt ilmoitukset ovat ainakin kahdessa paikassa. Miksi näitä asioita olisi joltain osin salattu ja miten se olisi voinut onnistua, on väitteiden esittäjiltä jäänyt todistamatta.

[Emma-Liisa]

Varmasti aseenkäyttöä on ollut enemmän kuin asiakirjoista ilmenee, mutta kyse on kuitenkin erillisistä tapauksista, ei järjestelmällisistä teloittamisista jopa kymmeniä kerralla, kuten Ylikangas väittää ilman muita todisteita kuin omat päätelmänsä. Yksittäisistä tapauksista on siis muistitietoas, mutta tarkistamattomia tietoja ei ainakaan kukaan vastuuntuntoinen tutkija voi väittää tutkimustiedoksi. "Viitteelliset arviot" Ylikankaan tapaan ovat eri asia. Niihin voi uskoa ken haluaa.

Olisi kokonaan eri asia, jos Ylikangas tyytyisi sanomaan, että "tämä on mahdollista", sen sijaan että väittää kivenkovaan todistaneensa asian niin varmasti kuin varmaa voi olla (vaikka tässä ei todellakaan voi puhua varmuudesta, ei edes todennäköisestä, joka siis on eri asia kuin mahdollinen).

Ylikankaan metodi pohjaa tilastoihin. Mutta 50 ja 250 miehen ero verrattuna kokonaismenetyksiin (kaatuneiden, haavoittuneiden, vangiksi joutuneiden ja kadonneiden määrään) on tilastollisesti niin pieni, että se mahtunee virhemarginaalin väliin. Sitä paitsi eri divisioonien kohtalot ja komentajien luonteet olivat niin erilaisia, että vaikka Vihma olisi ammuttanut ne 20 sotilasta (mistä ei siitäkään ole varmuutta), niin mikään ei takaa, että joku toinen olisi ammuttanut edes yhtä.

[ARTO MURTONEN]

Suomessa kansalaisen ja valtion välinen sopimussuhde on ollut
perinteisesti valtiosta kansalaiseen,jopa niin että kansalainen
saa identiteettinsä valtiolta.Valtion ja asevoimien suhde on
kiinteä,jopa niin että armeijan arvosteleminen on edelleenkin
epäisanmaallista.Armeijan tekemiset 65 vuotta sitten kiinnostavat
kovin,varsinkin jos väitetään sen salanneen asioita.Pitäisi mielestäni
lähteä siitä olettamuksesta että armeija on salannut itselleen epäedullisia
tietoja niin paljon kuin on suinkin voinut.Salaaminen on yksi sen perustehtäviä
ja sen tehtävän toteuttamisesta on paljon kiinni sen nauttima arvostus
kansalaisten silmissä.Vaikka tämä kuulostaisikin ristiriitaiselta niin silti
se on mielestäni ihan perusasia.Esim Stella Polariksen aika onnistunut
arkistojen filmaus ja hävitys on selkeästi osoitus että tietoja pystytään
salaamaan kun on tarve.Kuinka se paljastui,ja milloin,en nyt muista,mutta
paljastuttuaan herätti ihailua,-jumalauta mikä temppu,-kovia poikia.
Eikö armeija kuitenkin ole väline jolla puolustetaan maa-alueita.Sitten kun
puolustetaan arvoja mennään jo toiselle tasolle ja kun aletaan väittämään armeijaa itsessään puolustettavaksi arvoksi ollaan jo ties missä,esim suomalaisessa todellisuudessa ja monissa näidenkin keskustelujen kiivaissa riidoissa ja henkilökohtaisuuksissa.Todellisuusodotukset näyttäytyvät.Silvennoisen Ek-valpo
tutkimus oli näköjään helpompi ottaa vastaan tästä salaamisnäkökannasta
katsoen .Poliisin arvosteluun ei liity samaa epäisänmaallisuutta kuin armeijan,
vaikka Silvennoinen aika rajua kommenttia saikin,jopa henkilöön liittyvää
muistaakseni Sampo Ahdolta.
Tästä salaamisesta ja sen mahdollisuudesta: nim,Antero kirjoitti 17.11.07
Agricolan ketjussa "Ylikankaan teosta kommentoidaan koko marraskuun"
lainaten Ylikankaan blogia Mikko Lähteenmäen tapauksesta.
Minä en erityisesti toivo mitään paljastuvan,asia on hyvin ahdistava ja
epäileminen on kovin raskasta,mutta olen sillä kannalla että on syytä olettaa
ettemme tiedä vielä kaikkia faktoja tästä asiasta.
Uusi tieto on ihmiselle aina uhka ja vaatimus arvioida itseäänkin uudella
tavalla,saattaa uhata identiteettiä.Ilmo Kekkosta nälvin eräässä kommentissani
ja pyydän anteeksi huonoa käytöstäni,hänen asiantuntemuksensa ja perehtyneisyy-
tensä asioihin on sittemmin tehnyt vaikutuksen.

[Ilmo Kekkonen]

.Ilmo Kekkosta nälvin eräässä kommentissani
ja pyydän anteeksi huonoa käytöstäni,hänen asiantuntemuksensa ja perehtyneisyy-
tensä asioihin on sittemmin tehnyt vaikutuksen.

Arto Murtoselle tunnustus rehellisyydestä ja asiallisesta suhtautumisesta.
Totean omalta osaltani,että joskus rajukin arvosteluni kohdistuen Heikki Ylikankaaseen perustuu nimenomaan siihen tietoon, mikä minulla sotahistoriaan perehtyneenä ja sitä jonkin verran tutkineena sotilasasiantuntijana on. Lisäksi nojaan veteraaneilta saamiini tietoihin sekä lukuisiin tuntemiini ja suuresti arvostamiini sotahistorian tutkijoihin, joiden joukkoon lasken koko "kuusikon", myös nekin jäsenet, joilla ei tohtorin pätevyyttä ole.

Minä en ole liikkeellä armeijan tai upseerien maineen tai kunnian talkia, vaan oikomassa kielteiseen ennakkoasenteeseen ja vääriin tietoihin ynnä niiden perusteella tehtyihin perusteettomiin johtopäätöksiin nojaavia "tutkimustuloksia". Ilahduttavaa on ollut todeta, etten ole suinkaan asialla yksin.

[Emma-Liisa]

Suomessa kansalaisen ja valtion välinen sopimussuhde on ollut
perinteisesti valtiosta kansalaiseen,jopa niin että kansalainen
saa identiteettinsä valtiolta.

Ei päde ainakaan minuun, eikä ihmisiin joita tunnen tai olen tuntenut.

Valtion ja asevoimien suhde on
kiinteä,jopa niin että armeijan arvosteleminen on edelleenkin
epäisanmaallista.

Ei ainakaan minun tuttavapiirissäni.

Mitenkähän armeijan tekemisten arvostelu onnistui jo vuosikymmeniä sitten esim. Ilmari Turjalta, joka ei suinkaan ollut mikään partaradikaali?

Pitäisi mielestäni
lähteä siitä olettamuksesta että armeija on salannut itselleen epäedullisia
tietoja niin paljon kuin on suinkin voinut.

Tällainen lähtökohta on yleisten moraaliperiaatteiden vastainen. Syyllisyys pitää aina erikseden todistaa, ei suinkaan syyttömyys. Oli sitten kyseessä vaikka Hitler tai Stalin.

Salaaminen on yksi sen perustehtäviä
ja sen tehtävän toteuttamisesta on paljon kiinni sen nauttima arvostus
kansalaisten silmissä.

Nykyisin kyllä arvostetaan eniten avoimmuutta, myös armeijan kohdalla.

Sodan jälkeen tietenkin asia oli toinen, koska armeijalle epäedullisia asioita saatettiin käytttää ja käytettiinkin poliittisesti hyväksi.

Kuitenkin tässä asiassa ydinkohta on, että Ylikangas väittää, että teloituksilla saatiin kuri palautetuksi, mutta silloin ei olisi ollut mitään mieltä salata teloituksia, koska silloinhan niillä ei olisi ollut Ylikankaan tarkoittamaa vaikutusta.

Esim Stella Polariksen aika onnistunut
arkistojen filmaus ja hävitys on selkeästi osoitus että tietoja pystytään
salaamaan kun on tarve.

...ja kun kyseessä on (1) hyvin pieni, valikoitu porukka, joka (2) jo ennestään on tottunut pitämään asioita salassa ja (3) siten pystyy luottamaan toisiinsa.

Sen sijaan esim. asekätkennässä oli mukana niin paljon väkeä, että paljastuminen oli enen pitlää jokseenkin varma.

Samalla tavalla "salaisiin" teloituksiin ja niiden peittelyyn olisi eri tavoin ollut sekaantunut niin paljon väkeä, että jostain se vuoto olisi tullut.

Silvennoisen Ek-valpo
tutkimus oli näköjään helpompi ottaa vastaan tästä salaamisnäkökannasta
katsoen .Poliisin arvosteluun ei liity samaa epäisänmaallisuutta kuin armeijan,

Tässä saatat olla osittain oikeilla jäljillä. Valpon (tai oikeastaan muutama sen virkailijan) tekemiset ovat vain jonkun Arnstadin mielestä "Suomen" tekemisiä, kun sen sijaan armeija oli sodan aikana ja on edelleen "koko kansan armeija".

Valitettavasti syy on todennäköisesti raadollisempi. Se että neuvostoliittolaisia sota- ja siviilivankeja kuoli leireissä tuhansittain, on nähtävästi paljon, paljon pienempi asia kuin että muutamia satoja omia sotilaita olisi ammuttu "selkä seinää vastaan"-tilanteessa. Itse asiassahan Ylikangas oikeastaan ymmärtää ampumisia: oliko "oikeusvaltio" tärkeämpi kuin Suomen pelastuminen? Jos jälkimmäinen olisi mennyt, olisi mennyt myös edellinen.

Minä en erityisesti toivo mitään paljastuvan,asia on hyvin ahdistava ja epäileminen on kovin raskasta,mutta olen sillä kannalla että on syytä olettaa
ettemme tiedä vielä kaikkia faktoja tästä asiasta.
Uusi tieto on ihmiselle aina uhka ja vaatimus arvioida itseäänkin uudella
tavalla,saattaa uhata identiteettiä.

En koe tätä(kään) asiaa ahdistavana.

Mielestäni "case Huhtiniemi" osoitti hyvin, että ei kannata ottaa kantaa liian aikaisin ja että ainakin voi ja pitää muuttaa mieltään todisteiden mukaan (kuten Jokisipilä teki).

Länsimaisten periaatteiden mukaan lähden siitä, että ei tarvitse todistaa, ettei jotain tapahtunut, vaan että jotain tapahtui. Se, että jokin on mahdollista, ei tarkoita samaa kuin että se olisi (edes) todennäköistä.

[ARTO MURTONEN]

Tästä mahdollisesta tietojen salaamisesta.Emma-liisan mielestä ei voi
lähteä siitä perusolettamuksesta että armeija olisi välineluonteensa,yhden
perustehtävänsä mukaan,suojella itseään myös,toimintaedellytyksiään,
mukaan pyrkinyt salaamaan itselleen kiusallisia asioita.Että lähtökohta
olisi jotenkin yleisten moraaliperiaatteiden vastainen.Kuitenkin armeija
on jo antanut eduskunnalle tietoisesti vääriä tietoja teloituksista,sodan
jälkeen.On siis edelleen syytä epäillä,ja ennenkaikka tutkia lisää.
Millä voimalla pitäisi tutkia riippuu tietysti asian merkityksestä,nähdäänkö
se tarpeelliseksi.Mikko Lähteenmäen kertomus Ylikankaalle toimistaan
loppuvuodesta 1970 on kovin mielenkiintoinen.1940-luvulla oli salaamiselle
kiistämätöntä tarvetta,eli siihen myös pyrittiin.Oliko 70-luvulla vielä syytä
kammata arkistoista pois asioita jotka saatettiin kokea armeijalle haitalli-
siksi,uskallan väittää että oli,armeijalla oli juuri tuohon aikaan syytä olla
huolissaan kuvastaan.
Nykyinen armeijan avoimuus on täysin luonnollinen kehityskulku,nopea
reagointi epäilyihin,avoimuuden korostaminen jopa rasittavuuteen asti.
Kyse on kuitenkin enemmän avoimuuden mielikuvan synnyttämisestä
kuin todellisesta läpinäkyvyydestä,ja tämä sopii kansalaisille,konsensus
nyt valitun avoimuuden retoriikan suhteen,vr aikaisempi mykkyys,
on laajaa tästä asiasta.Todellisuudessa läpinäkyvä armeija on täysin
voimaton armeija.
En usko että armeijan etuihin nyt katsottaisiin kuuluvan sodanaikaisten
asioiden peittely.Asia on laajempi.Suurin osa ihmisistä kuitenkin katsoo
että nykyarmeija on sama laitos kuin sodanaikana ja perinteet ovat
lujat.Tarkoitan sitä että armeijan kannalta tällaisen tutkimuksen,arkistojen
laajan tutkimisen,järjestäminen olisi vähintäänkin kaksiteräinen asia,
mitä pahan skenaarion toteutuminen tällaisessa tutkimuksessa voisi
aiheuttaa.Vaikuttaisiko se nykyarmeijan kuvaan,arvostukseen,yleiseen
maanpuolustustahtoon jne.Pitääkö Suomessa laaja maanpuolustustahto
yllä laajaa asevelvollisuutta vai laaja asevelvollisuus yllä maanpuolustustahtoa?
Armeija on niin laajasti kiinni yhteiskunnassa,"koko kansan armeija" että
tämä asia ei ole pelkästään historiantutkijoiden käsissä.

Armeija päättää kuitenkin viimekädessä itse kuinka avoin se on,missä
asioissa se voi olla avoin,mitä retorisia keinoja käyttää.

[JariL]

Armeija päättää kuitenkin viimekädessä itse kuinka avoin se on,missä
asioissa se voi olla avoin,mitä retorisia keinoja käyttää.

Aika erikoinen näkemys. Puolustusvoimien toimintaa säädellään ja on säädelty lainsäädännössä aivan samalla tavalla kuin muidenkin valtion laitosten. Maanpuolustuksellisista syistä voidaan salata yhtä sun toista mutta toisen maailmansodan aikainen materiaali ei kyllä enää kuulu salattaviin asioihin.

On aivan eri asia, että puolustusvoimat on yksi maamme parhaista instituutioista oman julkisuuskuvansa luomisen suhteen. Minkä tahansa organisaation jolle julkisuus on tärkeää kannattaa tutustua tapaan jolla puolustusvoimat asian hoitaa.

Mikko Lähteenmäen kertomus Ylikankaalle toimistaan
loppuvuodesta 1970 on kovin mielenkiintoinen.

Tällekään kertomukselle ei ilmeisti ole vielä löytynyt mitään vahvistusta lähteitä ristiin vertaamalla, vai onko?

[Emma-Liisa]

Mikko Lähteenmäen kertomus Ylikankaalle toimistaan
loppuvuodesta 1970 on kovin mielenkiintoinen.1940-luvulla oli salaamiselle
kiistämätöntä tarvetta,eli siihen myös pyrittiin.Oliko 70-luvulla vielä syytä
kammata arkistoista pois asioita jotka saatettiin kokea armeijalle haitalli-
siksi,uskallan väittää että oli,armeijalla oli juuri tuohon aikaan syytä olla
huolissaan kuvastaan.

Ja sellaiseen työhön pantaisiin "kuka vain"? Ei missään muussakaan instituutiossa olla niin pöllöjä!

Jos tunnet yhtään arkistolaitosta, niin tiedät, että poistoja on käytännössä mahdotonta tehdä niin, että kaikki asiakirjat joihin poistetuissa viitataan, voitaisiin poistaa, koska kukaan ei voi niitä kaikkia muistaa.

Teloitettu totuus -teoksessa Pasi Jaakkonen (s. 191-3) asioita ns. valemuistoista, joka on tutkimuksissa todettu asia. Esim. pankkiryöstön yhteydessä silminnäkijät voivat kuvata hyvin yksityiskohtaisesti jonkin mitättömän asian, mutta he eivät pysty selittämään tapahtumien järkevää kokonaisuutta.

[Ilmo Kekkonen]

.Mikko Lähteenmäen kertomus Ylikankaalle toimistaan
loppuvuodesta 1970 on kovin mielenkiintoinen.1940-luvulla oli salaamiselle
kiistämätöntä tarvetta,eli siihen myös pyrittiin.Oliko 70-luvulla vielä syytä
kammata arkistoista pois asioita jotka saatettiin kokea armeijalle haitalli-
siksi,uskallan väittää että oli,armeijalla oli juuri tuohon aikaan syytä olla
huolissaan kuvastaan.

Tätä asiaa Ylikangas käsittelee mm. blogissaan 8.11. 2007. Kyse on siis alikersanttina Turun sotilaspiirin esikunnassa palvelleesta Mikko Lähteenmäestä. Hän oli pakkaamassa silloiseen Sota-arkistoon lähetettävää materiaalia ja totesi mukana olevan vihkoja, joissa oli tietoja teloitetuista. Soitin asiasta Lähteenmäelle 15.12. 2008. Oletin kyseessä olevan karkuruudesta vankeudella rangaistujen luettelo. Lähteenmäki pysyi kuitenkin käsityksessään, että lueteltiin nimenomaan karkuruudesta teloitettuja.Kyse oli siis lähes 40 vuoden takaisesta muistikuvasta.

Olen edelleen sitä mieltä, että kyseessä oli luettelo kenttäoikeuksissa karkuruudesta eli sotapelkuruudesta rangaistuista. Miksi teloitetuista olisi säilytetty asiakirjoja sotilaspiirissä? Heistähän ilmoitettiin kaatuneiden keskuskortistoon ja asiakirjat poistettiin sotilas/suojeluskuntapiirin kortistoista. Siellä säilytetään vain elossa olevien ja sijoituskelpoisten asevelvollisten paperit. Lähteenmäen löytämiä luetteloita rangaistuista tehtiin, jotta heitä ei sijoitettaisi perustettaviin joukkoihin ja heitä ei palkittaisi tai esimerkiksi otettaisi tiettyihin valtion virkoihin.Lisäksi kantakortit olivat erikseen omana sarjanaan.Nämä vihkot olivat helpottamassa tietojen löytämistä.

1970 yhdistettiin Turun eteläinen ja pohjoinen sotilaspiiri ja tällöin suoritettiin normaalia laajempi arkistonsupistus uuden esikunnan tarpeisiin.Supistamisen yhteydessä arkistonmuodostaja polttaa asiakirjoja tietyn järjestelmän mukaisesti ja tietyt asiakirjat lähetetään sota-arkistoon. Voi hyvin olla, että sielläkään ei näitä luetteloita säilytetty, koska samat asiat ilmenevät kenttäoikeuksien tuomioluetteloista ja tietysti kantakorteista.

Sanottakoon vielä, että olen laatinut Sotakorkekakoulussa opinnäytteen sotilaspiirin esikunnan toiminnasta ja palvellut sotilaspiirin esikunnassa yli neljä vuotta.Tunnen siis nämä asiat.

En usko että armeijan etuihin nyt katsottaisiin kuuluvan sodanaikaisten
asioiden peittely.Asia on laajempi.Suurin osa ihmisistä kuitenkin katsoo
että nykyarmeija on sama laitos kuin sodanaikana ja perinteet ovat
lujat.Tarkoitan sitä että armeijan kannalta tällaisen tutkimuksen,arkistojen
laajan tutkimisen,järjestäminen olisi vähintäänkin kaksiteräinen asia,
mitä pahan skenaarion toteutuminen tällaisessa tutkimuksessa voisi
aiheuttaa.

.

Tässä asiassa kannattaa muistaa, että armeijan arkistot ovat olleet aina auki tutkijoille. Nykyään tietoja voi saada tavallinen kansalainenkin, kunhan esittää perustelut esimerkiksi omaisen kyseessä ollessa. Tutkijat taas eivät aina jaksa tai osaa etsiä asioita entisen sota-arkiston valtavista asiakirjamääristä. Siitä on tuoreita esimerkkejä. Vaatii melkoista osaamista että osaa perin pohjan kaivaa vaikka karkuruutta koskevan aineiston. Sen ovat tehneet esimerkiksi Jukka Kulomaa ja Jarmo Nieminen.

[Emma-Liisa]

Tästä mahdollisesta tietojen salaamisesta.Emma-liisan mielestä ei voi lähteä siitä perusolettamuksesta että armeija olisi välineluonteensa,yhden perustehtävänsä mukaan,suojella itseään myös,toimintaedellytyksiään, mukaan pyrkinyt salaamaan itselleen kiusallisia asioita.Että lähtökohta olisi jotenkin yleisten moraaliperiaatteiden vastainen.Kuitenkin armeija
on jo antanut eduskunnalle tietoisesti vääriä tietoja teloituksista,sodan
jälkeen.On siis edelleen syytä epäillä,ja ennenkaikka tutkia lisää.

Tarkoitin sitä, että tutkija lähtee omasta ennakkokäsityksestään ja etsii vain sitä tukevia asioita eikä pohdi muita vaihtoehtoja. Aina on syytä olla kriittinen ja siihen kuuluu sekä yksityisen lähteen että yleinen puntarointi.

Ei edes Hitlerin kohdalla ole lähdetty siitä, että "totta kai hän salasi", vaan sekä teot että suunnitelmat on dokumentoitu.

[Emma-Liisa]

Ylikankaan "tilastollinen menetelmä" perustuu siihen, että miehistön piirissä on prosentuaalisesti enemmän kadonneita kuin upseerien. Tästä hän pääättelee, että erotus olisi juuri noita teloitettuja.

Teloitettu totuus -teoksessa Jukka Kulomaa toteaa seuraavaa (s, 167-173)
- ryhmät eivät ole vertailukelpoisia: koska upseereita oli vähemmän kuin sotilaita ja he olivat johtajina tärkeitä, heidän kohtalonsa huomattiin paremmin
- aliupseerien kohdalla tulokseksi tulee negatiivinen luku, vaikka muualta tiedetään, että vajaa kymmenesosa oli aliupseereita
- talvi- ja jatkosodassa upseetien ja sotilaiden suhdeluvut ovat aivan samat!

[Ilmo Kekkonen]

Ja sellaiseen työhön pantaisiin "kuka vain"? Ei missään muussakaan instituutiossa olla niin pöllöjä!

Jos tunnet yhtään arkistolaitosta, niin tiedät, että poistoja on käytännössä mahdotonta tehdä niin, että kaikki asiakirjat joihin poistetuissa viitataan, voitaisiin poistaa, koska kukaan ei voi niitä kaikkia muistaa.

Emma-Liisalle ja Arto Murtoselle tiedoksi pari asiaa. Sotilaspiirin arkistosta vastasi kapteeni Reino Saarinen. Alikersantti Lähteenmäki oli pakkausapulainen. Tietysti Saarinen teki virheen salliessaan hänen selailla henkilöasiakirjoja. Ne ovat vain sotilaspiirin kenkilöstön, tässä tapauksessa kortistoa hoitavan, käyttöön tarkoitettuja. Saarinen on kuollut muutama vuosi sitten, joten asia jäi minulta siihen.

Huomattavaa on että Lähteenmäki kiinnostui asiasta ensin jo 1990-luvun lopulla ja otti silloin yhteyttä Sota-arkistoon pääsemättä sen pidemmälle. Monen muun lailla hän heräsi uudelleen miettimään asiaa Ylikankaan kirjan 2007 saaman julkisuuden takia. Kyse on kuitenkin vain hänen muistikuvastaan kymmenien vuosien takaa.Rehellinen hän varmasti muistelussaan on.Sain puhelimessa hänestä hyvin myönteisen vaikutelman.

Näissä arkistoasioissa suurimpia epäilijöitä tuntuvat olevan sellaiset henkilöt, joilla ei ole aavistustakaan, miten arkistoja, eritoten salaisia, hoidetaan ja kenelle niistä voidaan anta tietoja, milloin ja miten. Arkistoja supistetaan tiettyjen ohjeiden mukaan säännöllisesti. Kyse ei ole salailusta, sillä aivan rutiineja lukuunottamatta ykköskappaleet jäävät aina arkistoon. Tunnen asiaa omalta virkauraltani ja myös tutkimusteni pohjalta. Voin sanoa, että salaisiakin arkistoja voisi siivota vielä paljon perusteellisemmin, eikä mitään oleellista tietoa häviäisi.

Totta on, että tiettyjä asiakirjoja hävitettiin syksyllä -44 ja ehkä myöhemminkin. Kyse oli kuitenkin enimmäkseen tiedusteluun ja vastavakoiluun liittyvistä papereista, joiden ei haluttu mahdollisessa miehityksessä joutuvan vastapuolen käsiin. Jotkut korkeat upseerit ja muutkin hävittivät myös henkilökohtaisia arkistojaan usein korvaamattomaksi menetykseksi tutkijoille. Toisaalta papereita kyllä jäi, mallina vaikkapa Eljas Erkon arkisto ja monien kenraalien yksityisarkistot. Ne löytyvät entisestä sota-arkistosta.

[Veikko Palvo]

Ei edes Hitlerin kohdalla ole lähdetty siitä, että "totta kai hän salasi", vaan sekä teot että suunnitelmat on dokumentoitu.

Hermann Göring antoi Suomelle helmikuussa 1940 kehotuksen tehdä rauha talvisodassa ja valmistella uutta hyökkäyssotaa jälleen. http://www.tuomioja.org/index.php?mainA ... category=2 Arkistoista kirjettä tai sen jäljennöstä ei sanota löytyvän, mutta "tulkinta talvisodasta" näyttäisi linkittyvän 1944 salaisesti teloitetuiksi väitettyihin ?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Ja sellaiseen työhön pantaisiin "kuka vain"? Ei missään muussakaan instituutiossa olla niin pöllöjä!

Emma-Liisalle ja Arto Murtoselle tiedoksi pari asiaa. Sotilaspiirin arkistosta vastasi kapteeni Reino Saarinen. Alikersantti Lähteenmäki oli pakkausapulainen. Tietysti Saarinen teki virheen salliessaan hänen selailla henkilöasiakirjoja. Ne ovat vain sotilaspiirin kenkilöstön, tässä tapauksessa kortistoa hoitavan, käyttöön tarkoitettuja.

Tarkoitin, että tämän lisäksi juttu edellyttää monta aika uskomatonta asiaa:
1. salaisista teloituksista tehdään oikein lista
2. tuota listaa ei hävitetä 1944
3. listaa säilytetään muun henkilöstöaineiston joukossa

[Ilmo Kekkonen]

Tarkoitin, että tämän lisäksi juttu edellyttää monta aika uskomatonta asiaa:
1. salaisista teloituksista tehdään oikein lista
2. tuota listaa ei hävitetä 1944
3. listaa säilytetään muun henkilöstöaineiston joukossa

Aivan oikein. Totta on, että tämäkin luettelo sotii Ylikankaan väitteitä vastaan. Siksi kai hän jättää aina tällaiset asiat auki. Olen joka tapauksessa sitää mieltä, että kyse oli vakeustuomioista. Alikersantille vain jäi väärä mielikuva.