skrjabin kirjoitti:Ihan vain esimerkkinä miten fennomaanit kieliasiaa suhteessa luonnollisiin oikeuksiin katsoivat, katkelma Ilmarisen artikkelista koskien Viipurin kouluoloja vuonna 1869:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanoma ... currPage=3
"Suomenkielellä on luonnollinen oikeus puolellansa, mutta se oikeus olisi pantava täytäntöön niinkauan kuin tilaisuus avoinna on; ruotsinkielellä ei ole luontaista oikeutta suomalaisesta seudusta, ja se "historiallinen" oikeus taas, mitä väitetään sillä olevan, on arvattavasti hyvin voimaton varjelemaan sille täällä pysyväisyyttä."
Puhe "luonnollisista oikeuksista" ei siis näy olevan mikään lockelaisittäin ymmärretty yleinen ja universaali ihmis- tai luonnonoikeusasia, vaan kyseessä on tilanne- ja paikkasidonnainen oikeus.
Tuossa Ilmarisen tekstissä vuodelta 1869 sanotaan, ettei ruotsilla ole luontaista oikeutta suomalaisesta seudusta, jonka kääntöpuoli on, että ruotsalaisilla seuduilla on oikeus ruotsiin. Kääntöpuolta ei mainita toki, mutta noin voi helposti ajatella, koska puhe on suomalaisesta seudusta, johon ruotsinkielellä ei ole oikeutta.
Varhaisin toistaikseksi löytämäni maininta luonnollisista oikeuksista on Elias Lönnrotin puheesta, joka hän piti Suomalaisen kirjallisuuden seurassa ja jonka puheen Suometar julkaisi 30.3.1860. Lönnrotin puhekaan tuskin on ollut lainkaan ensimmäinen kerta kun luonnollisia oikeuksia on vaadittu.
Puheessaan Lönnrot määrittää mikä on luontaista oikeutta.
"Kansallisuuden kiistoilla, joita vuoden pitkään on luettu sekä sanomalehtilöissä että erikirjasissa, on ainakin ollut se hyödytys, että ovat paremmin selvittäneet, mitä suomihartaat oikeastaan tarkoittavat. Näyttää siltä, kun olisivat ennen kaikki ne. jotka eivät ruvenneet yhtä köyttä heidän kanssansa vetämään, siinä harhaluulossa olleet, että suomi-ystävät eivät tyytyisi ennen kun saisivat suomenkielen niihinki maamme paikkoihin tungetuksi, joissa ruotsinkieli vanhuudesta on ollut ja vieläkin on äitinkielenä.
Sitä suomi-ystävät eivät toki ole, ei ajatelleetkaan. He ovat itse kyllin saaneet kokea, mitä vastusta, rasitusta ja kärsimistä vieraan kieleen vallasta tulee, etteivät toisille soisi samaa rasitusta ja onnettomuutta. Jos kuitenki joku heistä kenties olisi semmoisiinkin ajatuksiin hairahtanut, niin sitä ei suinkaan sovi pitää suomipuoluen yleisenä mielenä, eikä muuna kun moitittavana kosto-äänenä omassa sortotilassansa.
Vasta mainittu harhatila on paljo vihaa ja vastahakoisuutta suomilahkoisille saattanut. Heitä on syytetty ruotsinkielen vihaamisesta, ruotsalaisen kirjallisuuden ja sivistyksen halveksimisesta, kiittämättömyydestä ruotsalaista hyväntekiöitänsä vastaan j. n. e. ja kaikkea heidän työtänsä ja toimeansa usein on pidetty ei muuna kuin ruotsalaisuuden sortamisena ja polkemisena. Äsken heillä kansallisuuskiistain aikana on ollut tilaisuus paremmin kuin ennen selvittää, ei koskaan tarkoittaneensakaan ruotsinkielen häviämistä niissä maamme paikkakunnissa, joissa se on entisenä äitinkielenä, vaan perin vastoin sen ainoastaan olevan työnsä ja toimensa tarkoituksena, ettei ruotsikaan entiseen tapaansa saisi suomenkieltä sortaa ja hävittää, ja että suomenkieli kerran pääsisi luonnolliseen oikeuteensa.
Mikä siis on sen luonnollinen oikeus? Vastaukseksi tälle kysymykselle saan seuraavan kuvavertauksen esittää.
Jos jonkun talon 18:sta hengestä 16 puhuisi ruotsinkieltä ja 2 suomea, niin kukapa siitä vähänkään epäilisi, ettei ruotsinkieli siinä paremmin, kuin suomi, sopisi keskuskieleksi talon yhteisissä asioissa. Kahdeksan kertainen työ tulisi uuden 16:n ruotsalaisen oppia suomea, kun niiden 2:n suomalaisen ruotsia siksi että talon yhteisasioissa tulisivat toimeen perhekumppaniensa kanssa. Semmoinen talo on koko Snomi, ei muulla erotuksella, kun että siinä elää 16 suomalaista ja maan 2 ruotsalaista jäsentä.
Jos siis edellisessä tapauksessa se oli luonnollista. että ne 2 suomalaista oppivat ruotsia, on jälkimäisessäki tapauksessa se yhtä luonnollista, että ne 2 ruotsalaista talon yhteisten tarpeiden vuoksi oppivat sitä kieltä, jota ne toiset 16 perheen jäsentä puhuvat, kahden kesken puhukoot ruotsia, minkä vaan mielensä tekee, ja jos niin tahtovat, opettakoot lapsensaki sitä puhumaan, lukemaan ja kirjottamaan.
Lähes kahdeksan kertainen on jo nyky-aikoinaki suomenkielisten asukasten luku maassamme ruotsinkielisten suhteen, mutta jos vertaamme niitä maan-aloja toisiinsa, joissa kumpaaki kieltä puhutaan, ja myös muistamme sen, että ruotsalaisten paikat, kun ovat tiheään asutut, tuskin sietänevät suurta kansan lisäystä, jota vastoin suomalaisten tavallisesti paljon harvemmalta asutut paikat kyllä voimat elättää kolmen, neljän tahi vieläkin useamman kertaisen väenpaljouden, kun mikä niillä tätä nykyä eleksii, min kukapa ei jo ennakolta näkisi, että tulevina aikoina suomalaisten enemmyys maassamme ruotsalaisten suhteen on kasvava paljon nykyistäänki suuremmaksi.
Epäilemättä on sekin aika tuleva, jona Suomen talon perheessä ei elä kun 1 ruotsalainen kahta, kolmea tahi neljää kymmentä suomalaista vastaan, ja silloin lieneeki suomalaisten huuto ja valitus kielensä sorretusta tilasta paljon korkeammalle kuuluva, kun näinä aikoina, jos nimittäin valituksen syyt silloin vielä ovat poistamatta. Vaikka kyllä omatki meidän korvat jo silloin päässeet niitä huutoja kuulemasta, niin velvollisuutemme on kuitenki jo aikanansa huolta pitää siitä, että mainitut valitukset tulevat tyydytetyiksi ennen kun pääsevät kovin suuriksi paisumaan, ja sitä näinä aikoina parhaattain teemme siten, että ahkerasti viljelemme kieltämme ja käytämme sitä kansan sivistyksen tarpeisiin. "
Lönrotin puheessa ilmenee hyvin länsi-eurooppalainen näkemys siitä miten asioiden tulisi olla ja kun muistaa, että joukolla tällä areenalla todettiin, että Suomen suurruhtinaskunnan todellisuus muistutti lähiten Itä-Euroopan tiettyjen kolkkien tilannetta, niin johtopäätös on, että fennomaanit pyrkivät länsi-euroopan ideologiseen piiriin ja Suomen ruotsalainen hallinto pyrki säilyttämään itä-eurooppalais -tyylisen hallinnon vähemmistön käsissä.
Toistan vielä aikaisemman pyynnön. Mitä svekomaanit kirjoittivat luonnollisista oikeuksista? Oletan että he eivät juurikaan niistä puhuneet, koska luonnolliset oikeudet hekin lienevät katsoneet kuuluvan suomalaisille eikä ruotsalaisille. Ja tuosta syystä ruotsin aseman pönkittäminen, suomen aseman estäminen, perustellaankin historiallisella yhteydellä Ruotsin kanssa.