Matti Lund kirjoitti:Täten yksinkertaisimmillaan homma olisi esimerkiksi teossarjan tiputtaminen toimittajan palvelimelta *.pdf -tiedostoina johonkin toimeksiantajan kanssa sovittuun nettisivustoon.
Vaikkei se varsinaista argumenttia muuksi muutakaan, lienee syytä
todeta, että esittämäsi kustannusarviot ovat kovasti optimistisia.
PDF-version tuottaminen valmiiksi taitetusta digitaalisessa muodossa
tallennetusta julkaisusta on sinänsä yksinkertaista, mutta toinen asia
on sitten se, miten käytettäviä tuollaiset verkkoon yhtenä tiedostona
lykätyt tiiliskiviteokset oikeasti ovat (vrt. esim. Snellmanin kootut
teokset -
http://www.snellman200.fi/kootut_teokset/fi.jsp
- joissa tosin ei ole liiemmin kuvitusta, joka kasvattaisi tiedostokokoa).
Teossarjan skannaaminen paperilta on sen sijaan huomattavasti isompi
urakka kuin mitä arvioit - toki automaattiskannerit on keksitty, mutta
niiden omistajien intresseissä on kyllä yleensä saada takaisin myös
pääomakulunsa, eli ihan pelkillä työkustannuksilla ei siis pärjätä.
Lisäksi tiedostokoko kasvaa sen verran suureksi, ettei teoksen
selaileminen ainakaan yhtenä pdf-pläjäyksenä ole mitään herkkua.
Se mitä yritän oikeasti sanoa on se, ettei verkkojulkaiseminenkaan
ole ilmaista, vaan sitä varten tarvitaan sekä kunnollista rahoitusta
että valmista infrastruktuuria. Laadukkaan verkkojulkaisun
tuottaminen vaatii siis panostusta. Ilmaistyön teettäminen
(oli sitten kyse harjoittelijoista tai lukiolaisista) ei taas ole
eettisesti kestävä ratkaisu: vaikka verkossa on paljon näyttäviä
vapaaehtoistyöhön perustuvia palveluita, niiden lähtökohtana on
yleensä nimenomaan vapaaehtoisuus ja spontaani innostus. En
usko, että eduskunnan historian verkkoversio on sellainen
projekti, jonka tekemiseen ilman kunnollista korvausta löytyy
aivan pilvin pimein innostuneita ihmisiä.
Toinen asia tietysti on se, että verkkoversion tuottamiseen tarvittavat
kulut eivät kaikesta huolimatta olisi kuin kohtuullisen pieni osa
teossarjan miljoonabudjetista, eli jos rahaa on tuommoinen määrä
käytettävissä, verkkojulkaisuunkin voisi kuvitella löytyvän riittävästi
pennosia, jos se vain priorisoidaan riittävän korkealle.