1.§. Jos jocu osta maan, huonen eli tontin, ja sijtä caupasta rijta syndy; nijn andacon ostaja myyjän haastettaa oikeuteen. Jos se cauppa taitan warjeltaa; nijn seisocon se wahwana: waan jos ei taita; nijn maxacon myyjä mitä hän ylöscandanut on, ja palkitcon caiken wahingon, cuin ostajalle sen cautta tapahtunut on; maxacon myös se joca maan woitta, caiken sen päälle tehdyn tarpellisen ja hyödyllisen parannuxen.

2.§. Jos se joca myynyt on, ei ole ylöscandanut täyttä rahaa, ehkä hän cauppakirjasa on tunnustanut, että hän caupan hinnan täyteen saanut on; olcon wacuutettu edustans sijnä cuin myyty on, muiden ostajan welcamiesten edellä, sijhen asti cuin laillinen seisomus päälle tulee. Jos ei hän ennen sijtä ole oikeuttans sisälle-kirjoittanut; älkön nautitco parembata oikeutta, cuin ne muutcan.

3.§. Jos saamamiehiä taita usiambia olla, jotca toinen toiseldans saanet owat; johdattacon cukin miehellens laillisesti, ja se wetäkön sackoa cuusi talaria, joca ei woi cauppaa wastata. Jos caupan wastajalla on canssa-perillisiä, jotca hän caupan wastamiseen canssans sitoa tahto; nijn pitä hänen itze heille tygösanoman. Jos ostajalle puuttu ensimmäisen caupan wastajan tykönä; nijn olcon hänellä walda mennä toisen ja colmannen tygö, eli edemmä, cuitengin järjestyxesä toinen toisens perästä.

4.§. Jos se maa mene pois, jonga jocu toista maata wastan waihetuxen cautta saanut on; astucon hän maallens jällen, nijn cauwoin cuin se on hänen kädesäns, jonga canssa hän waihetti, eli hänen perillisens. Jos sama maa on wastuutisen waihetuxen, oston, pandin, eli lahjan, eli laillisen ulosmittauxen cautta welan edestä, toisen miehen käteen tullut, ja sen päälle on cuulutuxet ja sisälle-kirjoitus tapahtunut; nijn ei pidä hänellä sitte oleman walda sen päälle puhua, waan etzikön miestäns jolda hän sai, nijncuin hän parhain taita.

5.§. Jos oikia saamamies cuollut on, nijn pitä perillisten caupan wastamisen edestä seisoman, ellei he perindötä laillisesti tyköäns pois sanonet ole, eli pois sanoa tahdo, ja ei sacoteta.

6.§. Jos jocu waihetta, eli myypi maata, huonetta eli tonttia, ja ei tahdo cauppaa wastata; ehdottacon sen itzellens selkiästi, sijnä kirjasa, jonga cautta hän saman maan, huonen eli tontin pois anda.

7.§. Jos maan-rijta syndy kylämiesten wälille rajoista ja kiwipyykeistä, eli muista asuintilain määristä; nijn warjelcon ostaja rajojans, nijncuin hän parhain woi ja taita: Olcon myös caupan-wastaja welcapää, andaman ostajan saada ne tiedot ja todistuxet, cuin hänen huomasans löytywät. Jos hän ne pidättä, ja hän sijhen sidotan; täyttäkön wahingon arwiomiesten sanan jälken.

XII. Lucu. Rajoista ja kiwipyykeistä / nijn myös muista asuin-tilan määristä / kyläin wälillä.

1.§. Rajat eli pyykit kyläin wälillä pitä pandaman wijden kiwen canssa, neljä ulcopuolelle, ja yxi sydän-kiwi keskelle; sen pitä oleman puolen toista kyynärätä maan päällä, ja yhden kynärän maan alla, ne muut colme corteria, caicki kiwillä alda ja ymbärildä ladotut. Ne pitä myös oleman yldä miehen cannatusta, ja culmillans osottaman pijrun, custa raja juoxe, ja cuhunga hänen menemän pitä. Ei mahda raja juosta sydän kiwen päälle awoimen päädyn cautta, waan sen culman päälle, ylitze yhden nijstä kiwistä cuin ymbäri owat, sieldä cuin sauwa-laita tule. Sydän kiwen ale pannan wahwa paasi, johonga hacatan sama ilman pijrto, cuin sydän kiwi osottaa, joco laita juoxe suoraan eli polween. Jos ei laaca kiwe löytä; nijn pandacon kiwisilda sen siaan, joca oikian rajan laidan osotta. Jos maa on notco, nijn pandacon paasi puulawon päälle. Jos rajakiwet wuorelle pannan; nijn hacattacon ilman pijrto sijhen.

2.§. Jos usiamman kylän tiluxet juoxewat yhteen, ja seisahtawat yhden pyykin päälle; laitettacon sydän-kiwi culmillans sen jälken seisoman, nijn että cukin culma wasta asuin tiluistans cohtaan. Joca wijsi-kiwisen pyykin tygö, pitä yxi ulcomacaja pandaman cohta sen lähelle, sijhen josta laita uloskäypi, ja corkiammasti kymmenen kynärä sijtä, ja sen jälken osottajat eli johdattajat lähimmäisen wijsikiwisen pyyckijn asti, cumbikin osottaja ei edemmä toisestans, cuin että huuto yhdestä toiseen cuulu.

3.§. Jos kylät rijtelewät eroituxesta wälilläns, kelwatcon ne rajat ja pyykit, jotca wanhudesta ollet eli tuomiolla wahwistetut owat. Jos ei rajoja ja kiwi pyykejä löydy; nijn kelwollisixi luettacon wanhoja aitoja, wuoria, ja muinaisia kiwiraunioita, ojia, häckejä, eli muita merckejä, jos ne wanhudesta laillisna eroitusna pidetyt owat. Jos joki, järwi eli salmi macawat kyläin wälillä; ne mahtawat myös asuin tilusten määrät olla, jos ei rajat ja kiwi pyykit sitä wastan ole.

4.§. Jos joki, järwi, eli salmi, on pitkin-päin kyläin wälillä; olcon molemmilla puoli sijtä. Jos saari macaa keskellä järwee eli jokee; olcon sama laki. Jos se macaa toista maata lähembänä; olcon sen saari jonga wesi on, rajan juoxun ja kylän eroituxen jälken. Irtain luoto olcon hänen, joca sen maahans kijnittä. Jos järwi eli yxi osa sijtä taidais nijtuxi maattua; olcon cullekin sen werta nijttua eli maata, cuin hänellä weden ylitze on walda ollut. Jos kylä macaa päätä-päin eli siwuttain, suurten wetten partalla; olcon hänellä wettä ja saarta hänen rajans juoxun ja asuin-tiluxens jälken. Joca ylimuistoisista ajoista on nautinnut ulco-saaria, cala-wesiä, eli cala-luotoja; mahta sen oikeuden hämmendämätä pitä. Cruunun wäylästä merisä ja wirroisa, eroitetan Rakennus Caaresa.

5.§. Jos kylän tiluxet ulottuwat läänein, kihlacundain ja pitäitten eroitusten ylitze; olcon se seisowainen, jos rajoja ja kiwipyykejä, eli muita perustuxia sijhen löytän.

6.§. Jos metzisä eli laitumisa ja awoimisa syöttömaisa kyläin wälillä, ei löydy rajoja ja kiwipyykejä, eli muita eroituxia; nijn olcon jocaitzella sijnä osans, äyrin ja aurton jälken. Jos usiambi kylä macaa yhden raja-juoxun sisällä, ja ne ei ole keskenäns eroitetut; olcon sama laki. Autio-kylä nautitcon saman oikeuden, cuin rakettu kylä.

7.§. Kylänmiesten pitä joca puolelda raja-juoxun ylöskäymän, wähimmäxikin joca colmas wuosi, että se eroitus-merckeins puolesta aina selkiänä pidetän.

XIII. Lucu. Cuinga se rangaistaman pitä / joca rajoja lijcutta / ylösrepi / eli toisen päälle sijrtä.

1.§. Ei kengän mahda asuin-tilain rajoja ylösotta, eli maahan panna, muu cuin kihlacunnan Tuomari muutamain Lauta-miesten canssa, cosca caicki maanisännät sijhen cutzutut, ja sijtä suostunet owat; kihlacunnan Tuomari andacon sen päälle todistuxen, ja kirjottacon sen kihlacunnan tuomio-kirjaan. Tontin rajat ja culcu-tien rajat, mahtawat kylänmiehet itze panna, jos caicki, joilla kyläsä walda on, sijhen suostuwat. Jos ei he sowi; nijn pitä heidän Käräjään menemän ja tuomion ottaman. Tontin ja tien rajaxi mahta yhdesä kiwesä kyllä olla.

2.§. Jos jocu täysikäinen ylösotta, muutta eli poisheittä pyykit ja raja-kiwet, eli muut eroitus-merkit, pahanelkisydestä eli itzewaldaisudesta; olcon cahdenkymmennen talarin sacon alainen. Jos lapsi-ikäinen sen teke; curitettacon sentähden wanhemmilda eli isännäldä, jongun Cruunun-palweljan läsnä ollesa.

3.§. Jos se joca täysikäinen on, repi, sijrtä, eli wäändä rajoja ja kiwipyyckejä eli eroitus-merkejä, eli pane maahan toisia, wihan ja wainon puolesta, secoittaxens sillä toisen rajan juoxua; wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria, ja olcon cunniatans paitzi.

4.§. Sama laki olcon sijtä, joca toisen, nuoremman eli wanhemman, on käskenyt, waatinut, ylipuhunut eli haucutellut, sencaldaista työtä tekemän, eli sitä on edesauttanut, eli samasa neuwosa ollut.

XIV. Lucu. Maan-rijdasta / ja laillisesta catzelemuxesta.

1.§. Jos maan isännät rijtelewät tiluxista ja asuin-siain rajoista; nijn mahtawat he suostua määrätystä päiwästä, ja pitää isändäin catzelmusta. Jos ei he sowi; nijn etziköt Tuomaria, ja näyttäköt tietons Käräjäsä. Jos rijta ei taida catketa ilman catzelmusta, nijn tuomitcon Oikeus kihlacunnan catzelmuxeen: Sen pitä kihlacunnan Tuomarin Lauta-miesten canssa pitämän, ja siellä catzelmus-tuomion heidän wälillens julistaman.

2.§. Catzelmus pitä pidettämän Walpurin ja Pyhäin-miesten päiwän wälillä. Jos maanpaicka nijn sopimatoin on, ettei sillä wuoden-ajalla taita sinne päästä, eli jos he jocainen puoleldans nijn sopiwat; nijn mahta catzelmus muulla ajalla tapahtua, cosca maa paljas on.

3.§. Joca ei tahdo sencaldaiseen catzelemus-tuomioon tytyä; pangon wedon ensimmäisen Lalmannin Käräjän alla, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa sanotan, ja tuomitcon Lalmannin Oikeus catzelemuxeen, jos nijn tarpellisexi löytän. Lalmannin catzelmus pitä pidettämän lähimmäisten Lauta-miesten canssa toisesta kihlacunnasta, ja sitä catzelmus-tuomiota wastan ei mahda kengän wetoa panna: waan etzikön Cuningan tykönä Riddari catzelemusta, colmen cuucauden sisällä, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa sanotan, ja pangon tacauxen caiken culutuxen ja wahingon edestä.

4.§. Catzelmus pitä tapahtuman päälle-candajan culutuxella: mutta seisahta sen päälle, jonga Tuomari asian lopulla sijhen welcapääxi löytä.

5.§. Jos kihlacundain wälillä rijta on; etzikön he Howrätistä toisen kihlacunnan Tuomaria ja Lautamiehiä. Jos se on Läänein eli maacundain wälillä; andacon Käskynhaldia sen Cuningalle tietä, joca asetta sen, cuin sen ylitze on tuomitzewa.

XV. Lucu. Ylimuistoisesta nautinnosta.

1.§. Ylimuistoinen nautindo on se: cosca jocu josakin kijndiäsä omaisudesa eli oikeudesa, nijn cauwan aica, päällepuhumata ja hämmendämätä on istunut, sitä wiljellyt ja nautinnut, ettei yxikän muista, eli todesta puheesta tiedä, cuinga hänen esi-isäns, eli saama-miehens, sijhen ensin tullet owat.

2.§. Sencaldainen nautindo ei auta yhdesä kyläsä ja sarca-jaosa, eli sen pellosa, niitusa, järwisä, metzäsä ja maasa, jaetuisa eli jacamattomisa: waan nautitcon cukin osans äyrin ja aurtoan, kyynärän eli tango-lugun jälken, eli nijncuin cusakin maanpaicasa tawallinen on.

3.§. Ylimuistoinen nautindo ei mahda kelwata awoimesa metzäsä ja maasa, kyläin wälillä, waan rajat ja kiwipyykit, eli muut asuinsiain eroituxet. Jos jollakin on ulcokyläinen maancappale, eli omasa kyläsä erinäinen maantilca, pellosa, niitusa, metzäsä eli kedosa, jotca rajoilla ja kiwipyykeillä, eli aidoilla ja wartiolla pijritetyt owat, eli mylly ja myllyn-sia, eli muita wesi-rakennuxia, eli luotoja ja saareja; sijnä mahta ylimuistoinen nautindo kelwata.

4.§. Jos jocu sano hänellä olewan ylimuistoisen nautinnon, jota wastan rijdellän; nijn osottacon wanhoilla ja lakiwahwoilla kirjoilla ja raamatuilla, eli uscottawain miesten cautta, jotca maanpaican laidat hywin tietäwät, ja walans päälle todista taitawat, ettei he itze tiedä, eikä muilda ole cuulleet, toisin coscan ollen. Jos ei hän sitä woi; nijn olcon se nautindo woima ja waicutusta paitzi.

XVI. Lucu. Pestistä / wuorolle panemisesta ja ottamisesta / nijn myös lähdendö-päiwästä.

1.§. Jos maan-isändä tahto talons lampuodille uloswuorota; nijn sopicot wuorosta, pidemmäxi eli lyhemmäxi ajaxi.

2.§. Joca otta talon wuorolle elinajaxi; nautitcon sen wuoron hywäxens, nijn cauwan cuin hän elä ja maxa maan weron, eli muun wuotisen ulostegon ja rasituxen, ja ruocko huonet, pellon ja nijtut, Lain ja Rakennus Caaren jälken. Waimo nautitcon sen myös hänen jälkens, nijn cauwoin cuin hän leskenä on. Jos hän mene toiseen naimiseen; olcon wuoro ricottu, ja maan-isännällä walda cartanons wuoroa kenelle hän tahto: cuitengin ylössanottacon lampuodi oikialla ajalla, ja nautitcon laillisen lähdendö-päiwän.

3.§. Jos wuoro on wisseixi wuosixi tehty; nijn älkön olco kelläkän walda lampuodia, hänen waimoans eli lapsians, ulossanoa, nijn cauwain cuin wuoron määrä päälle-seiso. Jos se mies cuole, joca wuorolle pani, eli otti; seisocon yhtä hywin wuoron määrä leskellä ja lapsilla, sijhen asti cuin se päätetty on: sitten wallitcon maan-isändä itze maans ylitze, cuin sanottu on.

4.§. Jos lampuodi istu colme wuotta paicallans, ja ei rakenna Lain jälken, wetäkön sackoa, ja palkitcon caiken wahingon, cuin Rakennus Caaresa eroitetan. Olcon myös maan-isännällä walda, ensimmäisnä lähdendö päiwänä hänen sijtä pois ajaa.

5.§. Jos Lampuodi tahto maasta ja sen wiljelemisestä itzens ylössanoa, eli maan-isändä lampuodin; tehkön sen cahden wieran miehen canssa, ennen Tuomahan päiwä, wuotta ennen cuin wuoron määrä loppu, ja istucon sitten lampuodi seurawaisen wuoden paicallans, ja toisen päälle, sijhen neljändeen päiwään asti toistakymmendä Maalis cuusa: andacon cuitengin Kyntilän päiwästä puolen huoneita hänelle sisälle-astuaxens, joca jälken tule. Nijsä maanpaicoisa, cuin toisin ollan ylössanomisen ja poislähdennön canssa, ojendacon cukin itzens totutun tawan jälken.

6.§. Ei mahda lampuodi maata ylössanoa nijncauwan cuin wuoron määrä päällä-seiso, ellei hän toista asuja toimita, johonga maan-isändä cohtuuden jälken taita tytyä. Jos lampuodi istu paicallans lähdendö päiwän ylitze, ja ei ole laillisesti ylössanonut, seisocon caickein sen wuoden ulostecoin edestä. Jos jocu pane eli otta wuorolle maita ja cartanoita wälipuhetten canssa; ojendacon cumbikin itzens sen jälken cuin heidän wälillens päätetty on.

7.§. Jos lampuodi poiscarcaa ennen määrättyä aicaa, ja maan-isändä tapaa hänen tieltä, poismenosa; olcon walda tuoda hänen tacaisin, ja caicki mitä hän myötäns wie. Jos lampuodi on muulle paicalle asettanut itzens oleman; nijn turwatcon maan-isändä sijtä Käskynhaldiaan, ja sacotettacon lampuodi, laittoman lähdennön tähden, kymmeneen talarijn, maanisännän yxin oma, eli sen, jolla maan-isännän oikeus on; ja caicki ne, jotca olit auttamas lampuodia lähtemän, olcon cumbikin wijden talarin sacon alaiset.

8.§. Jos lampuodi asetta itzens wastuxeen, ja hän saa wahingon, eli ne jotca händä warjella tahdoit; olcon caicki mitätöin. Jos hän tapetan, eli jocu heistä; sacotettacon cuin Pahantegon Caaresa eroitetan. Jos maan-isändä saa, joca perään tulee, eli ne jotca hänen canssans owat, jongun wahingon, haawan, mustaneman eli weri-naarman, olcon sen caiken päälle caxikertainen sacko. Jos sijnä tappo tule: olcon rangaistus, cuin Cuningan walan ricoxesta säätty on.

9.§. Cosca jocu aution maan ylösotta; nijn pitä isännän andaman lampuodille kirjan sen wapauden päälle, cuin hänen sen edestä nautitzeman pitä; ja olcon <73> lampuodin welwollisus raketa, oja caiwa, aidata, ja maan nijn ruocota, että wero sijtä uloskäydä taita, cosca wapaus wuodet loppuwat.

10.§. Caupungisa on oikia lähdendö päiwä, kewällä, wijmeinen päiwä Maalis cuusa, ja syxyllä wijmeinen Syys cuusa; mutta wuoromisen määrä on se, josta molemmat yhteen sopiwat.

11.§. Joca wuoroo itzellens cartanon eli huonen caupungisa, ja ei tahdo sitte nijtä pitä; wastacon cuitengin huonen wuoron edestä, wuoromisen määrään asti: olcon hänellä cummingin walda, panna toisen yhtä hywän majamiehen siaans. Jos hän Tuomarin edesä taita laillisen esteen osotta; nijn maxacon wuoron ensimmäiseen lähdendö päiwään asti, ja olcon sitte wapa.

12.§. Jos isändä lupa huonen cattaa, ja hywin ruocota ja parata, ehkä mikä huone se olla mahdais, ja ei sitä tee; nijn raketcon majamies itze, sitte cuin hän cahden todistajan canssa on sen hänelle tygösanonut, ja wähendäkön wuorosta nijn paljon, cuin hän osotta sen maxanen, eli wierat miehet coettelewat sen maxawan. Jos majamies turmele huonen eli cartanon, eli mitän sijtä, cuin hänelle ylös-kirjoituxen canssa käteen annettu on; maxacon wahingon.

13.§. Jos isändä tahto huonens eli cartanons itze pitä, eli muille wuorota; cosca määrä päiwä culunut on: eli jos majamies ei tahdo edemmä talosa olla; nijn sanocon he toinen toisellens cahden wieran miehen canssa, cahta cuucautta ennen määrä-päiwää. Jos jombicumbi sen laimin lyö; seisocon wuoromisen määrä ensimmäiseen lähdendö päiwään asti.

14.§. Jos ei majamies maxa wuoroa sillä ajalla cuin puhuttu on, eli jos hän pitä edesäns luwatoinda ja irstasta elando, että huone sijtä pahaan huutoon joutu; olcon isännällä walda hänen cohta ulossanoa, ja olcon hän cuitengin welcapää, maxaman wuoron ensimmäiseen lähdendö päiwään asti.

15.§. Jos jocu myy pois talon maalla, eli huonen ja tontin Caupungisa; nijn ricko cauppa wuoromisen määrän, ja olcon ostajalla walda, lampuodin ja wuoromiehen oikialla ajalla ulossanoa: istucon cuitengin paicallans ensimmäiseen lähdendö päiwään asti. Jos isändä jouduis huonettomaxi, ja tarwitzis maans maalla, eli huonens Caupungisa itze nautita; olcon ylössanomisesta ja lähdendö päiwästä sama Laki. Näisä tapauxisa annetan lampuodille nijn paljo pestistä tacaisin, cuin palkitze sen ajan joca wuoromisen määrästä puuttu, ja täytetän hänelle osotettawa wahingo. Elinajan wuoro maalla ei mahda ricotta, waan käykän sen canssa cuin ennen sanottu on.

16.§. Jos jocu pane wuorolle talon maalla, eli huonen ja cartanon Caupungisa, cahdelle; pitäkön se joca ensin wuorolle otti, ja isändä maxacon sackoa cuudennen osan ensimmäisen wuoden maan-werosta eli wuorosta, ja toimittacon toiselle nijn hywän tilan jällens, eli palkitcon hänelle wahingon.

XVII. Lucu. Werosta ja wero-päiwästä maalla / ja huonen-wuorosta caupungisa.

1.§. Oikia weropäiwä on Tuomahan päiwä ennen Joulua: silloin pitä talonpojan, ehkä millä maalla hän asu, weron ulos andaman.

2.§. Cuin rijta syndy, jos wero on maxettu; osottacon sen lampuodi cuitti-kirjalla eli todistailla. Jos ei hän sitä woi; andacon weron ulos.

3.§. Jos talonpoica cuole, ja hänellä on weroa eli ulostecoja maxamata; nijn mitatan ne ulos ennen cuin perindö jaetan. Jos hän on welan alainen, ja hänen omaisudens pitä ulosmittauxen ala käymän; nijn olcon saman wuoden werolla aina parembi oikeus, cuin muulla welalla. Jos wero on maxamata colmen wuoden edestä, ja se, jonga sen saada tule, osotta, ettei hän sitä ole ennen taitanut saada; nijn nautitcon saman oikeuden ja edun. Jos wero usiamman wuoden edestä on maxamata, nijn ei pidä hänellä muuta etua oleman, cuin tuomion ja sisälle-kirjoituxen jälken. Olcon myös aina perindömaa pantina colmen wuoden weron edestä, caickein nijden edellä, jotca welcans owat andanet sisälle-kirjoitta, eli tuomiolla woittanet.

4.§. Jos perindö-maa myydän, ja ostaja sen päälle saapi laillisen kijnne-kirjan; nijn älkön sille, jonga wero saada tule, olco mitän puhumista maan päälle, waan etzikön muuta talonpojan omaisutta.

5.§. Huonen wuoron caupungisa maxacon majamies cahdexan päiwä ennen cuin wuoromisen aica loppu, eli pitä se laillisesti ulosetzittämän, jocaitzella wuoron ajalla toinentoisens perästä; olcon myös isännällä walda, pitä wieran omaisuden tykönäns, sijhen asti cuin hän welwollisudens täyttänyt on.

XVIII. Lucu. Sijtä / joca toiselda otta wäkiwallalla maata / huonetta / metzää / wettä eli wesi-rakennuxia.

1.§. Joca wäkiwallalla otta, sildä jonga kädesä se on, maata, huonetta, metzää, wettä eli wesi-rakennuxia, eli jollaculla pahalla teolla hänelle kelwottomaxi teke, ja tahto sen itzellens omista; maxacon jällens wahingon, ja wetäkön sackoa hän, ja caicki ne, jotca hänen canssans samasa teosa olit, cukin neljäkymmendä talaria.