Jaakko Häkkinen kirjoitti:Jouko Heyno kirjoitti:Jaakko Häkkinen kirjoitti: Korjauksia:
1. Vain keskikorkeat pitkät vokaalit ovat suomessa diftongisoituneet.
"Keskikorkea"? ihan uusi termi minulle. Ja totta kai pitkät. Jos ihan oikein luen oman tekstini, mainitsen sanan "pitkä". Jooko? Että mitä korjasit?
Haluan uskoa, ettei Heyno provosoi tahallaan, joten selvennän kärsivällisesti asiaa.
Minäkö provosoisin? Pois se minusta!
Koska edellä näkyvässä lainauksessa mainitsemasi seikat saattaa joku tulkita muutoksiksi yleensä eikä vain esimerkkisanan kohdalla, katsoin tarpeelliseksi tarkentaa, että "pitkä ensitavun vokaali" ei yleensä ole diftongisoitunut, vaikka tässä sanassa onkin: pitkistä vokaaleista vain keskikorkeat ovat diftongiutuneet.
Jos tekstiini tulkitsee jotain muuta, kuin mitä siinä lukee, tulkitsee omiaan. Kyse oli mainitusta sanasta, ja viestini käsitteli sitä. Et siis "korjannut" - tässäkään - mitään, mitä minä olen kirjoittanut.
"Keskikorkea" viittaa keskimmäiseen korkeusasteeseen, ja sitä voidaan käyttää silloin kun kielessä on pariton määrä vokaalien distinktiivisiä korkeusasteita (esimerkkikielessä 3).
Termi hämäsi, kun se tosiaan on fonetiikkaa melko lailla opiskeelleena minulle täysi kummajainen. Kannattaisi ehkä käyttää vakiintuneita termejä, niin sekaannuksia ei tulisi.
Jouko Heyno kirjoitti:Jaakko Häkkinen kirjoitti:2. Onko β:n substituoimisesta m:llä mitään muita esimerkkejä kuin Heynon omat? Eli jossain jo tunnetussa lainasanakerrostumassa esiintyvä tapaus?
Onko Häkkisellä esittää jotain (yhtään mitään) asiaan liittyvää /β/:stä? Eli mitä tässä "korjasit"?
Tässä korjasin kohtaa "ja bilabiaalinen konsonantti muuttunut /m/ -ksi." - tässä Heyno siis tarkoitti β:tä, kuten alusta voitte lukea. Tällaista muutosta *β > m ei ole tapahtunut (kanta)suomessa, joten kyseessä pitäisi olla lainasanoissa ilmenevä substituutio. Jotta tätä voitaisiin pitää uskottavana, pitäisi olla paralleeleja tunnetuista uskottavista lainasanakerrostumista. Jos ei ole, kyseessä on perusteeton oletus, koska β olisi luontevimmin substituoitu v:llä eikä suinkaan m:llä.
Jotta viestiäsi voitaisiin pitää edes jotenkin perusteltuna ja asiallisena, sinun pitäisi esittää ko. ajalle (yksikin riittää) esimerkki. Se, ettei muutosta ole tapahtunut (kanta)suomessa on tietysti itsestään selvää, koska (kanta)suomessa ei moista foneemia lie ollut. Kun lainatussa sanassa on antajakielessä eri foneemi kuin saajakielessä, on tietysti kyseessä substituutio, korvaus - on siis tapahtunut muutos. Tässäkään et siis - taaskaan - "korjannut" yhtään mitään.