Elokuussa 1940 Viro liittyi Neuvostoliittoon. Ruotsi tunnusti sen heti. Samalla pyydettiin Neuvostoliittoa maksamaan ruotsalaisten omaisuudesta Virossa. Viron kulta Ruotsin pankeissa siirettiin Neuvostoliiton tilille.
Samaan aikaan oltiin Suomessa huolestuneita siitä, että Suomen liittäminen Neuvotoliittoon voisi olla lähellä. Siihen eivät kaikki suomalaiset olleet halukkaita - varsinkaan presidentti ja ulkoministeri. Liittyminen Ruotsiin olisi sopinut koko Suomen kansalle. Rytin toimeksiannosta professori Kaira teki ehdotuksen siitä, kuinka Suomi palaisi takaisin Ruotsin huomaan. Ruotsin kuningas päättäisi ainakin ulkopolitiikasta ja sodasta. Ukoministeriö olisi vain Tukholmassa, armeja yhteinen.
Neuvostoliiton tiedustelu Helsingissä oli tehokasta. Jelisej Sinitsyn on muistelmissaan kertonut kontakteistaan Suomen eliittiin. Ilmeisesti Kairan paperi oli löytänyt tiensä Molotovin pöydälle. Vieressä oli toinen sotilaallisesti hyvin vaarallinen paperi: Sopimus Saksan joukkojen tulosta Suomeen. Tämä osoitti, että Saksaan ei enään voitu luottaa Moskovassa. Molotov kutsui luokseen Paasikiven 30. syyskuuta. Ankara kysymys, mitä Suomi puuhaa?
Paasikiveä ei Suomen ulkopoliittinen johto katsonut tarpeelliseksi informoida tällaisista arkaluontoisista asoista, hän pystyi vain kieltämään kaiken. Sen ymmärsi vastapuoli. Paasikivellä oli hyvä maine Moskovassa.
Ulkoministeriö pyysi apua Ruotsilta. Pitäsi mennä Molotovin luo kertomaan, ettei mitään sopimusta ollut olemassa, mutta Ruotsi tukisi kuitenkin Suomea jos Neuvostoliitto hyökkää. Tähän ei Ruotsi suostunut. Oltiin valmiit kertomaan Molotoville, että mitään sopimusta ei oltu allekirjoitettu, mutta ei muuta. Sellainen tieto ei Suomen asiaa auttaisi.
Molotovilla oli hyviä uutisia kerrottavana Ruotsin lähettiläälle. Tämä sai kutsun 11. lokakuuta. Neuvostoliitto oli päättänyt maksaa Ruotsille korvauksia. Tätä etua ei muille maille annettu. Ruotsin ja Neuvostoliiton välit olivat parhaimmillaan. Ystävysten kesken oli helppo jutella myöskin Suomen asioista. Ruotsi tarjoutui hillitsemään Suomen johtajia. Näin kysymykseen Suomen ja Ruotsin välisestä liitosta tulikin vastattua. Se ei suuntautunut Neuvostoliittoa vastaan - tavoitteena ei ollut suinkaan Moskovan rauhan peruutus.
Siis Moskovan suunnalla ymmärrettin Ruotsi-Suomi unionin tarkoitus, Kairan paperia oli syytä kehittää Ruotsissa edelleen. Östen Unden laati vastaehdotuksen, jossa huolehdittiin siitä, että Ruotsin peruslakiin ei jouduttu koskemaan - se olisi vaatinut aikaa, jota ei ollut.
Siis Ruotsista nähtynä Viro kuului Neuvostoliittoon, mutta Suomen puolesta oltiin valmiit vaikka sotimaan.