Väitöskirja Suomen ulkomaisesta lainanotosta 1862-1938

[Jyrki Ilva]

Seuraava Helsingin yliopiston väitöskirja on nyt luettavissa
Suomen Pankin verkkosivuilla:

Mika Arola: Foreign capital and Finland - Central government's first
period of reliance on international financial markets, 1862-1938
(valtiotieteellinen tiedekunta, yhteiskuntahistorian laitos)
URL: http://www.bof.fi/fin/6_julkaisut/6.1_S ... ia/e37.stm

Väitöstilaisuus järjestetään perjantaina 19.1.2007 klo 12 osoitteessa
Yliopistomuseo Arppeanum, auditorio, Snellmaninkatu 3. Vastaväittäjänä
on professori Marc Flandreau, Institut d’Études Politiques de Paris, ja
kustoksena on professori Riitta Hjerppe

Väitöskirjan tiivistelmä:
Tutkimus käsittelee Suomen valtion ulkomaista lainanottoa vuosina
1862-1938. Se osoittaa, että valtion laajojen infrastruktuuri-investointien
rahoitus oli yhteydessä samanaikaiseen kansainvälisten
rahoitusmarkkinoiden kasvuun. Valtio laski Hampurin, Pariisin, Pariisin,
Lontoon ja New Yorkin arvopaperipörsseissä mm. Rothschildien, Crédit
Lyonnaisin ja National Cityn välityksellä liikkeeseen obligaatioita, joilla
se rahoitti Suomessa rautateiden ja vesivoiman rakentamisen.
Investoinnit tekivät osaltaan mahdolliseksi Suomen teollistumisen ja
nopean taloudellisen kehityksen. Suomi siten merkittävästi hyötyi
maailmantalouden ns. ”ensimmäisestä globalisoitumisesta” myös
lisääntyvien kansainvälisten pääomaliikkeiden muodossa.

Saadakseen lainaa valtion tuli kyetä vakuuttamaan kansainväliset
sijoittajat, että pystyisi ja halusi maksaa velkansa obligaatioiden ehtojen
mukaisesti takaisin. Toisin sanoen, valtioon kohdistuneen luottoriskin oli
oltava riittävän pieni. Tämä tutkimus selvittää valtioon kohdistuneen
luottoriskin 1860-luvulta toiseen maailmansotaan asti valtion ulkomaisten
obligaatioiden pörssinoteerausten avulla.

Suomen valtioon kohdistunut luottoriski oli alhaisimmillaan 1800-luvun
viimeisinä vuosikymmeninä, jolloin Suomen talous kehittyi suotuisasti ja
Suomella oli vakaa autonominen asema Venäjän keisarikunnassa.
1900-luvun poliittiset levottomuudet ja taloudellinen epävarmuus estivät
valtiota enää saavuttamasta vastaavaa edullista luottoriskiasemaa.
Tutkimustulosten mukaan Suomen osallistuminen kansainväliseen
kultakantajärjestelmään, jossa Suomen markka oli sidottu kultaan,
pienensi luottoriskiä. Samoin vaikutti myös osaltaan Suomen kurinalainen
finanssipolitiikka ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden integraatio. Sen
sijaan Venäjän poliittinen ja taloudellinen epävakaus lisäsivät Suomen
valtioon kohdistunutta luottoriskiä ulkomaisten sijoittajien silmissä.
Venäjän vaikutus korostui ensin sortovuosien aikana, jolloin Suomen
erillinen hallinnollinen asema joutui uhatuksi, ja erityisesti vuoden 1917
tapahtumien jälkeen, kun bolsevikit nousivat valtaan Venäjällä.

Valtion obligaatioiden noteeraaminen kansainvälissä rahoituskeskuksissa
ei ainoastaan tuonut taloudellisia hyötyjä, vaan se myös lisäsi Suomen
tunnettavuutta ulkomailla. Kansainväliset rahoitusmarkkinat seurasivat
Suomea suhteellisen aktiivisesti 1800-luvun lopulta alkaen. Suomen
autonominen asema Venäjän yhteydessä ja myöhemmin saavutettu
itsenäisyys tulivat tutuksi ulkomaisille pankeille ja sijoittajille.
Rahoitusmarkkina-analyysit tarjoavatkin mielenkiintoisen näkökulman
Suomen historiaan.