Kaakkois-Suomen linnoitusten kehittämisprojektin ensimmäinen

[Lea Murto-Orava]

Museovirasto käynnisti vuonna 2007 Kaakkois-Suomen linnoitusten Pietarin kivikilpi-nimisen kehittämisprojektin. Työllisyysvaroin toteutettavan projektin rahoituksesta 90 % on saatu Kaakkois-Suomen TE-keskukselta ja 10 % Museovirastolta. Projekti sisältää Liikkalan, Utin, Järvitaipaleen, Kärnäkosken ja Taavetin linnoitukset. Tavoitteena on ollut täydentää kyseisten linnoitusten tutkimuksia ja dokumentointia sekä parantaa kohteiden opastusta ja matkailullista infrastruktuuria. Projektin ensimmäinen vaihe päättyy tänä kesänä.

Keisarinna Katariina II rakennutti Venäjän uuden pääkaupungin, Pietarin turvaksi itärajalle linnoitusketjun vuosina 1791-1792. Puolustusjärjestelmä rakentui kolmesta sisäkkäisestä linnoitusketjusta. Uusia linnoituksia rakennettiin paikoille, jotka Ruotsin ja Venäjän välisessä Kustaan sodassa olivat osoittautuneet sotatoimien kannalta merkittäviksi. Uusien linnoitusten lisäksi vanhoja linnoituksia lujitettiin uusin tekniikoin.

Viime vuonna ”Pietarin kivikilpi” -projektissa tutkittiin ja dokumentoitiin Liikkalan, Utin, Järvitaipaleen ja Kärnäkosken linnoitukset. Uudet opasteet pystytetään näihin linnoituksiin alkukesästä 2009. Taavetin linnoituksen tutkimukset ja mittausdokumentointi käynnistyi tänä keväänä ja kenttätyöt saadaan päätökseen 12.6.2009.

Venäläiset alkoivat rakentamaan Taavetin linnoitusta vuonna 1773 Pietarin suojaksi. Taavetin linnoitus on koostunut kuudesta bastionista, joita on yhdistänyt kurtiinimuurit. Linnoituksen pohjoisosassa sijaitsee sisälinnoitus, eli sitadelli. Sitadellin tarkoitus oli tarjota viimeinen vetäytymissuoja, jos vihollinen olisi päässyt hyökkäämään linnoituksen valleille asti.

Taavetin linnoituksen sitadelli on hyvin säilynyt ja tarjoaa hyvän esimerkin sisälinnoituksesta ja sen rakenteista. Lisäksi kahdessa sitadellin puolibastioneista ja sitadellin ravelliinissa esiintyy mielenkiintoisia maavalleja ampuma-asemien välissä. Vastaavanlaisia ampuma-asemia erottavia maavalleja ei tunneta muilta Kaakkois-Suomen 1700-luvun linnoituksilta. Maavallit ovat erottaneet ampuma-asemat toisistaan ja mahdollisesti niiden tarkoitus on ollut toimia sirpalesuojana. Maavallien koon perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että suojaavaa funktiota niillä ei ole ollut, vaan että ne on rakennettu kokonaisuuden kannalta esimerkilliseksi kauniiksi kokonaisuudeksi.

Taavetin linnoitus on ollut laaja ja sitadelli on ollut vain osa linnoitusta. Sitadellin lisäksi parhaiten linnoituksesta on säilynyt linnoituksen pohjois- ja lounaisosa. Etelä- ja itäosassa linnoituksen säilyneet vallit ovat katkonaisempia, mutta maastossa on yhä erotettavissa alkuperäinen linnoituksen muoto. Vaikka vallit ovat jääneet uusien rakennusten alle, ovat ne säilyneet yllättävän hyvin. Bastionien pihat kohoavat nykyisin rakennusten pihoina ja mm. niiden rintamuurit on hyödynnetty istutuksille.

Taavetin linnoitus on dokumentointimitattu tunnettuun koordinaatistoon takymetrimittauksena. Näin mitattu aineisto voidaan yhdistää muihin alueelta tehtyihin kartoituksiin, esimerkiksi kunnan kaavakarttaan. Tällainen aineistojen yhteiskäyttö mahdollistaa tulevaisuudessa yhä paremman pohjan mm. suunnittelulle. Lisäksi mitatusta aineistosta voidaan muodostaa visualisoitu 3d-malli esimerkiksi opasteiden tueksi. Lisäksi mallia voidaan jalostaa eteenpäin animaatioiksi tai jopa virtuaalimalliksi, joka mahdollistaa linnoitukseen tutustumisen ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta liikkua linnoituksen alueella maastossa.

Ympyrän muotoinen bastionilinnoitus sijaitsee nykyisen Luumäen taajamassa. Linnoitusalueelle viimeisten vuosikymmenten aikana levinnyt asutusta ja tästä syystä on kenttätutkimuksia suoritettu myös yksityisten maanomistajien alueilla. Museovirasto kiittää Luumäen kunnan asukkaita sujuvasta ja hyvästä yhteistyöstä tutkimustyön aikana.

Lisätietoa projektista antaa projektinvetäjä Päivi Eronen (09) 4050 9496, paivi.eronen@nba.fi sekä tutkija Ulrika Köngäs (050) 4285 553, ulrika.kongas@nba.fi.