Muutamia kriittisiä näkökohtia sinänsä perusteelliseen teokseen.
Suomen puolustuskyky 1941
Luku III käsittelee Suomen varustautumista ja siinä tulee selväksi, että välirauhan aikana Suomen puolustuskyky kohentui selvästi monella osa-alueella.
Yhteenvedossa s 101-102 lukee:
"Maamme sotilaallinen turvallisuus oli siis kevääseen 1941 mennessä suuresti kasvanut...
...Rauhanomaisen ulkopolitiikan sotilaalliset edellytykset oli näin suurin ponnistuksin saatu maassamme kokoon..."
Yllä olevan tulkitsen tarkoittavan väitettä, jonka mukaan Suomen armeija oli riittävän vahva pystyäkseen puolustautumaan yksinään suurvaltaa vastaan, ilman ulkovallan tukea.
Yleinen näkökohta
Suomen varustelutilanne sodan alla 1941 oli tilastojen mukaan selvästi parempi kuin 13.3.1940, mutta oliko se riittävän hyvä? Niin hyvä, että Suomi olisi yksinään voinut taistella menestyksekkäästi joko Neuvostoliittoa tai Saksaa vastaan?
Otetaan vertailupohjaksi kesä 1944. Tuolloin Suomi oli sotilaallisesti selvästi vahvempi kuin 1941, mutta siltikään Suomi ei yksin kyennyt pysäyttämään NL:n hyökkäystä kesällä 1944. Siihen tarvittiin Saksasta välittömiä asetoimituksia ja ratkaiseva - poliittinen - tekijä hyökkäyksen pysäyttämisessä oli kilpajuoksu Berliiniin.
Pienellä maalla on aina vähemmän aseita. Jos Suomella on 1.000 tykkiä, niin suurvallalla niitä on 2.000 tai 12.000. Aivan sen mukaan, kuinka tärkeänä suurvallan johto Suomen nitistämistä pitää. Pienen maan sotilaallinen voima ei koskaan voi olla "riittävä" siinä mielessä, että se kykenisi yksin sotimaan suurvaltaa vastaan.
Teoksessa ei osoiteta, että Suomen puolustuskyky olisi ollut riittävä, ja Suomi siten olisi yksin kyennyt sotimaan Saksaa tai Neuvostoliittoa vastaan. Näin ollen "sotilaalliset edellytykset", so Suomen armeijan voima tarpeeseen verrattuna, jää avoimeksi.
Yksityiskohta: lentobensiini
Yksi Suomen kannalta kriittisiä tekijöitä oli ulkomailta saatava lentobensiini. Asian merkitystä korostaa se, että Saksalla itselläänkin oli vaikeuksia bensiinin tuotannossa, joten se ei sitä tuhlailevasti jaellut.
Suomen riippumattomuutta käsiteltäessä merkittäviä kysymyksiä olivat mm:
- mitä päivämäärää nimenomaisesti tarkastellaan?
- mikä oli lentobensiinin tarve sotatilanteessa?
- kuinka paljon sitä oli varastossa?
- millainen oli lentobensiinin saatavuus sotatilanteessa?
Ilmavoimien tarvitseman lentobensiinin tilannetta ei teoksessa erityisesti käsitellä. Asia jää kokonaan s 87 olevan yhden lauseen varaan: "Suomi pyytää... 5000 tonnia lentobensiiniä..."
Lause "Rauhanomaisen ulkopolitiikan sotilaalliset edellytykset oli näin suurin ponnistuksin saatu maassamme kokoon." jää todistamattomaksi jo yksin sillä perusteella, että lentobensiinin tilannetta ei ole perusteellisesti käsitelty.