Malthus, Monsanto, ja koeputkiliha

[Jussi-Pekka Paija]

Malthusin 1700-luvun lopulla luoma ennuste väestönkasvun rajoista ei ole ollut itsensätoteuttavaa laatua. Teoriansa mukaan ihmispopulaatio kasvaa moninkertaisesti ravinnontuotantoon nähden. Vaikka planeettamme väestö on kasvanut moninkertaisesti viimeisen kahdensadan vuoden aikana, on ruoan tuotanto ollut askeleen edessä. Tosin jos Malthus esittäisi tuon teorian uutuutena tänä päivänä, voisi hän olla piirun verran enemmän oikeassa. Seitsemänmiljardinen väestö on kohtaamassa lakipisteen planeettamme kantokyvyssä.

Tähän asti ongelmat elämän kolmen peruselementin - ruoan, veden ja energian - jakautumisessa ovat olleet lähinnä poliittisia. Käytännössä kaikille on riittävästi, mutta luonnon antimet eivät jakaudu tai niitä ei jaeta tasapuolisesti. Tullien, verojen, tariffien ja tuotantotukien avulla kukin valtio tai liittovaltio pyrkii järjestämään oman elintarvikehuoltonsa itselleen mahdollisimman edullisesti. Narulla vedetään pässiä, eli kehitysmaita joiden tulot ja vienti koostuvat lähinnä halvoista raaka-aineista. Kenties vakavin tekijä alalla on Monsanto, minkä tavoite ei liene sen vähäisempi kuin määräävän markkina-aseman tavoittaminen elintarviketuotannossa. Yritys pakottaa käyttämään omia, kertasatoisia viljalajikkeitaan tukenaan valmistamansa kasvimyrkky, jolle vain luomansa omat lajikkeet ovat vastustuskykyisiä. Myrkkyjensä ja geenimuunneltujen kasviensa ympäristö- ja terveyshaittoihin on tässä yhteydessä turha paneutua, sillä ne ovat saaneet runsaasti huomiota muutoinkin. Greenpeacen mukaan tuo yritys pyrkii myös saamaan patenttioikeuden sikaeläimen kasvattamiseen, minkä vuoksi maailman jokainen sikalanpitäjä joutuisi maksamaan lisenssimaksuja Monsantolle. Ravinto on bisnestä, jota raaempi lienee vain sota.

Erityisesti lihantuotanto on globaali murheenkryyni. Hokeman mukaan yhden lihakilon tuottamiseen menee 7 kiloa rehua. Kysyntä halvoille lihatuotteille on kuitenkin loputon. Tähän asti on pärjätty raivaamalla uutta laidunmaata sekä tehostamalla tuotantoa. Tärkeä tekijä tässä on ollut nk. vihreä vallankumous. Toisen maailmansodan jälkeen käynnistyneen vihreän vallankumouksen suurin hyöty on koitunut nimenomaan rehuviljojen tuotantoon. Valitettavasto se tie on kuljettu jo loppuun, sillä geeniteknologian ja jalostuksen avulla tuotantoa ei enää saa merkittävästi nostettua. Tilannetta pahentaa se, että arvion mukaan kolmannen maailman lihankulutuksesta kaksinkertaistuu kymmenen vuoden välein. Kaiken kaikkiaan lihan kysyntä nousee globaalisti kaksikertaiseksi neljänkymmenen vuoden sisällä. Tämä on nykyisillä tuotantovälineillä kestämätön mahdottomuus. Kanat, kalat ja lihakarja ovat jo liian täynnä kasvuhormoneja ja tehoravinteita. Geenimuuntelun vaikutukset ihmisessä ovat nähtävissä kuitenkin vasta myöhemmin, sillä teknologia on sangen tuore ja ihmisikä sangen pitkä.

Helpoin ratkaisu olisi vähentää etenkin lihan kulutusta ja tuotantoa. Ruoan tuottaminen on kuitenkin kenties se ainoa lamankin kestävä business ja runsauden sarvi, sillä ravinnon kysyntä on jatkuvassa nousujohteessa. Haasteeseen on tarttumassa New Harvest joka lupaa lihasta paitsi myönteisesti terveysvaikutteista, myös reippaan 80%:n pudotusta lihantuotannon kasvihuonepäästöihin. Kasveista saatavan ravinteen muuttuminen lihaksi tehostuisi myös useita kymmeniä prosentteja. Kaikki tämä olisi saavutettavissa kymmenen vuoden sisällä. Luvassa on siis vallankumous, mutta minkälainen?

Vastaus on helppo, vaikka toteutustapa on lennokas: Liha tuotettaisiin tavallaan ilman itse elävää eläintä. Tällaista laboratoriossa tuotettua lihaa kutsutaan in-vitro:ksi, eli "lasissa olevaksi". Tuotanto tapahtuisi siten, että esimerkiksi teurastetun sian munasolu hedelmöitettäisiin, josta syntynyt alkio kasvatettaisiin ravinneliuoksessa kantasoluista haluttuun muotoon. Periaatteessa mikä tahansa eläin kelpaa tällä tavoin lihatuotantoon. Ottaen huomioon eläimille syötetyt hormonit, tehokanalat sekä navetat, ympäristöhaitat, itse teurastusprosessi sekä teurasjätteiden käyttämisen elintarvikkeissa lihanjatkeena, in-vitro -liha ei välttämättä ole se epäeettisin vaihtoehto.

Jokatapauksessa nälkäiset suut on saatava ruokittua siten, että emme syö tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia. Syömme, siis olemme, siis syömme.

Lähteet:

CNN-verkkolehden artikkeli
http://edition.cnn.com/2009/TECH/scienc ... index.html

Greenpeacen kotisivu:
http://www.greenpeace.org/finland/fi/ka ... ntoida-por

Sekä yleistaustatietoa wikipediasta:

Vihreä vallankumous:
http://en.wikipedia.org/wiki/Green_Revolution
In-vitro -liha:
http://en.wikipedia.org/wiki/In-vitro_meat

[Trilisser]

Miksi populaation koko nähdään vain kysymyksenä ruoan riittämisen suhteen? Miksi suuren väestömäärän muita kielteiseiä vaikutuksia ei tunnuta tunnuustettavan. Ajatellaanpa vaikkapa Saksaa ja Kanadaa. Jokainen tietää, että Kanadassa koskematonta luontoa (joka on jo sinällään huikean suuri itseisarvo) ja elintilaa on suhteellisesti aivan eri tavalla kuin Saksassa. Ja pääselitys on väentiheyden ero.