Voi olla, että tässä viivyttämisessä olikin ihan muut syyt takana. Näin asiasta kertoi
Helsingin Sanomat tammikuussa 1996:
...
Ikea hankki Espoon Karvasmäen tontin haltuunsa 1967, mutta sai rakennusluvan vasta kesäkuussa 1995. Siinä välissä se laajentui 26 muuhun maahan ja ehti palkata yli 25000 työntekijää, ns. ikeaania.
... ... ... ...
Espoon tontilleen Ikea yritti monta kertaa saada asemakaavaa, mutta ongelmana oli tontin sijainti herkällä paikalla Espoonjoen laaksossa. Laatikkomaisen peltihallin ei katsottu sopivan keskelle kulttuurihistoriallisesti arvokasta peltomaisemaa, joka on poikkeuksellisen vaativa rakennuspaikka.
Espoonjoen maisemaa pidetään Espoolle yhtä arvokkaana kuin Töölönlahtea Helsingille.
Rakennukselle yritettiin saada poikkeuslupaa 1970-luvun alussa. Sisäministeriö hylkäsi hakemuksen kaavoituksen keskeneräisyyden ja maisematekijöiden vuoksi.
Asia tuli uudelleen esille asemakaavana 1979, ja kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan lähes yksimielisesti 1983. Espoon päättäjät halusivat saada Ikean kaupunkiinsa. Ympäristöministeriö jätti kuitenkin kaavasta vahvistamatta Ikean korttelin, koska se oli seutukaavan vastainen ja tärveli maisemakuvaa. Myös Suomen hallitus joutui pohtimaan asiaa, mutta ei saanut päätöstä aikaan.
Espoo tarjosi Ikealle muita tontteja, mutta Karvasmäen tontti oli niin hyvällä paikalla, ettei Ikea halunnut muualle.
Viimein 1990 Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi nykyisen asemakaavan, ja ympäristöministeriön vahvistus tuli 1991. Mutta sitten Suomeen tuli lama ja Ikea lykkäsi suunnitelmiaan pari vuotta.
Vielä viime hetkillä rakennuslupa uhkasi kaatua hallin laatikkomaiseen muotoon ja Ikean jyrkkään vaatimukseen maalata halli yhtiön sini-keltaisella tunnusvärillä. Siihen Espoon viranomaiset eivät suostuneet, ja keväällä 1995 Ikea antoi periksi. Hallista tulee vaalea.
...
HS, 18.1. 1996