Eräs sivujuonne eurooppalaisen äärioikeiston historiallisessa jatkumossa
Kroatia - Bretagne - Algeria - Argentiina - Ranska - Suomi

Vuonna 1929 joukko kroatialaisia äärinationalisteja perustaa
Ustaša-järjestön. Nuori oikeustieteiden ylioppilas Ante Pavelić liittyy uuden ääriryhmän jäseneksi. Terroristijärjestöksi luokiteltu fasistinen organisaatio joutuu toimimaan maanpaossa Italiassa vuoteen 1941 asti. Jugoslavian jouduttua akselivaltain valloittamaksi Pavelić nousee Benito Mussolinin tuella vastaperustetun Kroatian itsenäisen valtion johtajaksi (
poglavnik). Ustašain toimesta harjoitettu sodanaikainen terrori vaatii arviolta seitsemänsadantuhannen ihmisen hengen, joista suunnilleen joka kymmenes murhataan Jasenovacin keskitysleirillä. Sodan jälkeen Pavelić pakenee Argentiinaan.

Vuonna 1940, Ranskan antauduttua natsi-Saksalle, bretagnelaisten kelttiseparatistien perustama
Parti National Breton aloittaa yhteistyön saksalaisten miehittäjien kanssa. Pieni joukko bretoniliikkeen ääriaineksia liittyy aseelliseen
Bezen Perrot-ryhmään ja taistelee aktiivisesti saksalaisten rinnalla ranskalaisia maquisardeja vastaan. Länsiliittoutuneiden vapautettua Ranskan vuonna 1944 PNB lakkautetaan natsikytköksiensä vuoksi ja monet maltillisetkin bretoniaktivistit joutuvat kostotoimien uhreiksi. Nuori, 16-vuotias bretoni nimeltä Jean-Marie Le Pen ilmaantuu Pariisiin ja alkaa toimia monarkistisen
Action française-puolueen lehtimyyjänä.
Vuonna 1957 nyttemmin tiedustelu-upseeriksi siirtomaajoukoissa ylennyt Jean-Marie Le Pen palaa takaisin Algerian sodasta, missä hänen on epäilty osallistuneen kidutuksiin. Sotansa sotinut 29-vuotias nuori mies matkustaa Buenos Airesiin, missä hän tapaa vastikään murhayrityksestä selviytyneen 68-vuotiaan Ante Pavelićin. Tapaamisella on syvä vaikutus Le Peniin, joka ikuistaa kohtaamisen novellimuotoon kirjoittamassaan artikkelissa
Le Martyre de Croatie. Vuotta myöhemmin Kroatian vanha fasistidiktaattori kuolee Espanjassa, ja vuonna 1972 Jean-Marie Le Pen perustaa Ranskassa äärioikeistolaisen
Front National-järjestön. Muisto kohtaamisesta Kroatian vanhan johtajan kanssa säilyy vahvana, ja vuosina 1991-1992 monet FN-järjestön aktivistit pestautuvat nyt uudelleen itsenäistyneen Kroatian asevoimiin sekä Bosnia-Hertsegovinassa toimiviin puolisotilaallisiin kroaattiryhmiin. Monet saavat korkeita kunniamerkkejä presidentti Franjo Tudjmanin hallinnolta kunnostauduttuaan taisteluissa serbejä ja etenkin Bosnian muslimeja vastaan.

Muutamia vuosia myöhemmin Suomessa uudelleen perustetun Isänmaallisen Kansanliikkeen delegaatio
vierailee Ranskassa järjestetyssä eurooppalaisten äärioikeistolaisten yleiskokouksessa. Suomalaisina edustajina ovat Matti Järviharju, Matti Repo ja Teemu Lahtinen. Vierailu sujuu iloisissa merkeissä, ja
Front National myöntää jopa auliisti
rahoitusta Järviharjun pienpuolueelle, joka jää kuitenkin marginaali-ilmiöksi. Useaan otteeseen Ranskassa vieraillut Teemu Lahtinen toimii sittemmin Suomen Sisu ry:n johtajana ja siirtyy lopulta Perussuomalaisiin. Lahtinen säilyttää avoimen
ihailevan asenteen Jean-Marie Le Penin suuntaan, jota hän pitää
isänmaallisena merkkimiehenä, paljolti samalla tavoin kuin Le Pen aikoinaan Ante Pavelićia. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Lahtinen on yhdessä islam-vastaisuudellaan julkisuuteen nousseen filosofian tohtori Jussi Halla-ahon kanssa puolueensa
ehdokkaana Uudellamaalla. Syksyn 2008 kunnallisvaaleissa molemmat valitaan valtuustoihin Perussuomalaisten listoilta, toinen Espoossa, toinen Helsingissä.
Kiihotuksesta kansanryhmää vastaan syytteeseen joutuneen Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti alkaa Helsingin käräjäoikeudessa 25. elokuuta 2009. Kroatiassa ja Bretagnessa aikoinaan käynnistynyt historiallinen prosessi jatkaa kulkuaan, ja aikakirjoihin merkitään jälleen yksi tapahtuma lisää.
What's past is prologue
- William Shakespeare
Cheers,
J. J.