Heikki Ylikangas: "Tulkintani talvisodasta"

[nylander]

Ylikankaan kirja voi olla ihan hyvä näytelmän pohja, mutta historian kuvaukseksi en sitä kutsu. Liikaa perustelemattomia väitteitä ja puuttuvia historiallisia tapahtumia, joita olen tuolla luetellut. Tosin aina jokunen siihen on uskonut; olen jopa nähnyt tohtorinväitöskirjassa viitattavan "Göringin lupaukseen".

Edesmennyt akateemikko Eino Jutikkala, jonka suvereeni historian hallinta ulottui Suomen kansan esihistoriallisista juurista toisen maailmansodan jälkeiseen poliittiseen historiaan, kirjoitti kansainvälisestikin arvostetun yleisesityksensä kuudenteen, viimeiseksi jääneeseen painokseen (2002) näin:

Uudessa tilanteessa [helmikuussa 1940] Suomi sai Hermann Göringiltä, joka oli Hitlerin lähimpiä miehiä, kehotuksen tehdä nopeasti rauha ja epävirallisen lupauksen rauhanteossa menetettävien alueiden takaisin saamisesta Saksan avulla. Göringin viesti saattoi myötävaikuttaa päätökseen suostua rauhanehtoihin."

[MM]

Tähän ja M/R-sopimuskeskusteluun vähän irrallisena liittyen Edvin Linkomies kertoo muistelmissaan, että kun marraskuussa 1939 suomalais-saksalaisen yhdistyksen puheenjohtaja B, Wuolle ja johtokunnan jäsen Yrjö Kilpinen yrittivät saada Saksasta tukea Neuvostoliiton pyyteitä vastaan, verraten korkeassa asemassa oleva kansallissosialisti piti ensin aivan luonnollisena, että Saksa tukee Suomea, mutta seuraavana päivänä oli toistanut virallisen Saksan vastaväitteen korostaen, että Suomi oli muka itse sanoutunut irti Saksan ystävyydestä hylkäämällä Saksan tarjoaman hyökkäämättömyyssopimuksen.
He pääsivät myös Göringin puheille. Göring sanoi suoraan, että Suomen oli syytä hyväksyä NL:n vaatimukset. Hän sanoi mitä vakavimmin antavansa tämän neuvon suomalaisille. Kun kerran kansallissosialistisen Saksan oli pakko tehdä ystävyyssopimus bolhsevistisen Venäjän kanssa, oli - niin virkkoi Göring leikillisesti - suurvallan Suomenkin syytä havaita tilanteen vaatimukset.
Kun vieraat huomauttivat, että mitä takeita oli siitä, ettei NL esittäisi sitten uusia lisävaatimuksia, sanoi Göring painokkaasti: "Minä takaan sen."
Tämän pidemmälle keskustelijat eivät päässeet. Kun he ehtivät takaisin Suomeen, arpa oli jo heitetty.
Göring oli jo aikasemmin lähettänyt ulkoministeri Erkolle saman sanoman henkilökohtaisen viestinviejän välityksellä. Erkko ei ollut ilmoittanut tästä edes pääministerille.

[Seppo Jyrkinen]

Edesmennyt akateemikko Eino Jutikkala... Göringin viesti saattoi myötävaikuttaa päätökseen suostua rauhanehtoihin."

Jotta Göringin viesti olisi voinut vaikuttaa hallituksen päätökseen, olisi ministerien pitänyt kiinnittää siihen huomiota. "Murhenäytelmän vuorosanat" kertoo aika tyhjentävästi, että kyseinen ei herättänyt juuri lainkaan kiinnostusta.

Sähköistyikö kokous?

Sivu 193 - "Hallituksen ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa 23.2. ... viitattiin Kivimäen soittoon... Ilmoitus sähköisti kokousta..."

Kirjassa ei esitetä perustetta väitteelle, jonka mukaan viesti olisi "sähköistänyt" kokousta. Puheenvuoroista paistaa välinpitämättömyys eikä innostus.

Kokouksessa käytettiin 43 puheenvuoroa. Seuraavassa kaikki viittaukset Kivimäkeen:

1) Tannerin pitkähkön avauspuheenvuoron jälkeen kerrottiin Kivimäestä: "Pääministeri ilmoitti puhelimessa Berliinistä kuulleensa, että prof. Kivimäki juuri oli käynyt Göringin puheilla. Häntä oli kehotettu viipymättä matkustamaan Ruotsiin, koska Saksasta ei uskalla puhelimessa keskustella niin salaisista asioista."

2) Kahden puheenvuoron jälkeen presidentti Kallio:"Ulkoministerin ehdotukset ovat paikallaan. Olisi sen lisäksi kenties ensin odotettava Kivimäen tuloa. Keskustelut eri maiden kanssa vaativat kai myös aikaa, sillä on kaiketi turvauduttava kuriireihin."

3) Tämän jälkeen 6 puheenvuoroa, sitten Paasikivi: "Ei kai vielä tässä istunnossa tarvitse tehdä päätöstä näin vaikeassa asiassa. Olisi hyvä ensin kuulla, mitä Kivimäki ilmoittaa Saksasta. Haluaisin myös tietää, mitä se merkitsee, jos Ruotsi virallisesti kieltää länsivalloilta läpimarssin."

4) Sitten 17 puheenvuoroa muista asioista, kunnes Walden lausui: "Syyrian suunnitelman pääkohtana näyttää olevan ilmajoukkojen kerääminen Bakuta vastaan. On äärettömän tärkeätä kuulla, mitä prof. Kivimäellä on ilmoitettavana."

5) Edellisen jälkeen pääministeri lausui: "Hän voi soittaa kello neljän aikaan huomenna."

Kokouksessa käytettiin vielä 12 puheenvuoroa muista asioista.


Kivimäen sähke ja salaliitto

Sivu 194 - "... Kivimäki ... lähetti lisäksi salakielisen sähkeen, joka tietenkin oitis suurella kiireellä avattiin. Luettuaan viestin pääministeri arvioi tilanteen sellaiseksi, että päätti heti kutsua koko hallituksen koolle huolimatta siitä, että oli sunnuntai."

Kirjassa ei jostain tuntemattomasta syystä esitetä Kivimäen sähkettä:

"Täysin varma siitä, ettei S[aksa] pane esteitä R[uotsin] virallisellekaan avulle, jos E[nglanti] & R[anska] poissa. Ei ole varoittanut R[uotsi]n mukaan lähtemistä a l'Espagne eikä vapaaehtoisia muualtakaan. Toinen asia, jos toisten vakinaiset joukot, jolloin sota luultavaa. Kehoittaa rauhantekoon, koska kaukaisempien apu tehoton. Saada kehoittamaan Saksaa välttämään." Jälkeenpäin tehdyt täydennykset on hakasuluissa.

Kirjassa ei kerrota, mitä erityistä rauhantekoon liittyvää tuossa sähkeessä oli. Kehotus rauhantekoon ei ole erityinen asia.

Kirjassa ei kerrota, että miten sähkeellä ja hallituksen kokoon kutsumisella olisi ollut yhteys; tämä ei suinkaan ollut ainoa kerta, kun asioita käsiteltiin sunnuntaina.

Kirjassa ei kerrota, että miten sähke olisi paljastanut Saksan hyökkäävän itään (jota tarvittiin Karjalan palauttamiseksi).

Kirjassa ei myöskään kerrota, että milloin Ryti ja Tanner (ynnä Kivimäki) olisivat salaisesti sopineet tavuttavansa muut hallituksen jäsenet seuraamaan Göringin lausahdusta. Eli tehneet salaliiton.

Hallituksen (sunnuntain) kokous 25. helmikuuta

Ulkoministeri käytti pitkän puheenvuoron, jonka loppuosassa hän mainitsi Kivimäestä: "Nyt on tullut sähke professori Kivimäeltä, joka pääministerin toimeksiannosta oli käynyt määräävässä asemassa olevan henkilön luona. Voin sanoa, että se oli Göring. Hänen [Kivimäen] piti eilen tulla Suomeen, mutta istuu kulkuyhteyksien keskeytymisen takia vielä Berliinissä. Hän ilmoittaa saaneensa täyden varmuuden siitä, että siltä taholta ei panna esteitä Ruotsin avunannolle, jos länsivallat pysyvät poissa. Jos länsivaltojen säännöllisiä joukkoja esiintyy, Saksa ryhtyy sotatoimiin. Hän kehoitti rauhantekoon, koska piti länsivaltojen apua heikkona. Oli kehotettu kääntymään Italian kautta Saksan puoleen. Saksan välitystä siis suositellaan. Kun täällä oli käynyt Italian edustaja, pitäisi hänen saada Italian hallitus koettamaan taivuttaa Saksa välittäjäksi."

Kokouksessa käytettiin yhteensä 30 puheenvuoroa, joista tiedonannon jälkeen vain kahdessa viitattiin Kivimäkeen:

1) Paasikivi: "...Ruotsin pitäisi nyt saada osaa Kivimäen ilmoituksesta..."

2) Hannula: "...Tiedot näyttävät kuitenkin viittaavan siihen, ettei Saksalla olisi mitään Ruotsin avunantoa vastaan..."

Kaikki muut ministerit sivuuttivat Kivimäen viestin kokonaan eivätkä katsoneet sitä kommentin arvoiseksi.


Kivimäki hallituksen istunnossa 28.2.1940

Yhtä välinpitämättömän vastaanoton Kivimäki sai 28.2.1940, jolloin hän oli henkilökohtaisesti mukana hallituksen kokouksessa ja esitteli mm Göringin sanomiset.

Vain yhdessä puheenvuorossa 50:stä viitattiin Kivimäen puheeseen. Walden lausui: "Ministeri Tannerin ja professori Kivimäen esityksistä on käynyt selville, että emme voi turvata ulkomaiseen apuun. Mitä tulee mahdollisiin tapahtumiin, jotka voisivat asemaamme helpottaa, olen samalla kannalla kuin Kivimäki. En usko, että Venäjällä tapahtuu sellaista, joka muuttaa tilannetta. En usko, että Balkanilla ja Turkissa saadaan suurempia muutoksia aikaan."

Tämän jälkeen kokouksessa käytettiin lähes 50 puheenvuoroa, joissa yhdessäkään ei viitattu Kivimäkeen.


Mitä jää jäljelle?

Kivimäen viesti ei hallitusta kaksisesti kiinnostanut. Ja hallituksen rauhansiipi oli asettunut ruhan kannalle jo ennen Göringin viestiä.

[Seppo Jyrkinen]

He pääsivät myös Göringin puheille. Göring sanoi suoraan, että Suomen oli syytä hyväksyä NL:n vaatimukset.

Asioita voidaan tarkastella useasta eri perspektiivistä:
- mikä on ollut historiallinen tapahtuma (objektiivinen totuus)
- mitä Suomen päättäjät ovat siitä kuulleet
- mitä päättäjät ovat totena pitäneet
- millä perusteilla päätöksiä on tehty

Se on tosiasia, että saksalaiset kehottivat suomalaisia myöntyvyyteen Neuvostoliiton - oman liittolaisensa - edessä. Sota Suomessa oli Saksalle vahingoksi; Paasikivi toisti useasti sodan aikana, että Saksa on nimenomaan se maa, joka sodassa jotain menettää. Saksa sai 25% kuparistaan Suomesta. Eikä Saksalaisia mitenkään miellyttänyt ajatus, että taisteluita käytäisiin heille elintärkeän Ruotsin malmin reitin läheisyydessä. Se kun oli "Saksan elämänlanka".

Tuon ajan Euroopassa pieniä valtioita oli teurastettu suurvaltain kesken aivan sulassa sovussa. Puola oli ollut Suomea suurempi ja sen valtaaminen oli ollut pelkkä muodollisuus. Mitenkä Suomi sitten kykenisi suurvaltaa vastustamaan?

Maailmassa ei ollut montaa ihmistä, joka tuolloin olisi uskonut, että Suomi voisi selvitä elossa Neuvostoliiton hyökkäyksestä. Eivät edes kaikki suomalaiset, vaikka aseisiin tarttuivatkin. "Olla antamatta periksi" vääryyden edessä oli tärkeämpää kuin todennäköisyydet.

Göring toimi Saksan etujen mukaisesti sekä ennen sotaa että sen aikana, ja varsinkin Paasikivi ymmärsi Saksan intressit. Vaan miksi Suomi teki rauhan, on jo toinen asia.

[skrjabin]

Kirjassa ei osoiteta, että Göring olisi tuona ajankohtana edes tiennyt idän sotaretkestä. Ribbentropin ulkopolitiikkaa vastustanut Göring sai kuulla Hitleriltä Barbarossasta vasta syksyllä 1940.

Tarkoitat suunnitelmaa.

Toki Ylikangas on oikeassa siinä, että "koko maailma" Mein Kampfin tiesi, että Hitler haluaa "elintilaa" idästä. Mutta aivan samalla tavalla "kaikki" tiesivät, että Hitler ei ryhdy kahden rintaman sotaan.

Ilmavoimien komentaja, marsalkka Göring on tuskin tässä yhteydessä luettavissa niihin "kaikkiin", hän oli mukana kaikessa keskeisessä päätöksenteossa koskien sotatoimia. On nähdäkseni aika rohkea päätelmä jos esitetään että Göring ei tiennyt mitään suunnitelmista idän suunnalla kun hän joka tapauksessa oli asiassa keskeisesti mukana.

Todellisuudessa siis Göring oli tuossakin suhteessa taatusti ajana tasalla, mutta tämän keskustelun kannalta kenties vielä oleellisempaa on hänen toinen roolinsa - Saksan nelivuotissuunnitelman johtajana. Kummallista kyllä ei tunnuta huomioitavan sitä että maaliskuussa neuvottelut Saksan ja NL.on välillä kävivät kauppa-asioiden suhteen kiivaimmillaan ja Göring oli niissä keskeisesti mukana. Göring täten myös tiesi että syntymässä oleva ratkaisu, kauppasopimus, vahvistaisi selkeästi sekä kaluston että raaka-aineitten suhteen NL:on sodankäyntikykyä, joten Suomen oli siitäkin näkökulmasta edullista tehdä pikainen rauha.

[Jussi Jalonen]

Suomen ja Viron laivastosulku oli puheena jokin aika sitten säikeessä Rauhanopposition uudelleenarviointia. Tällöin eräs nimimerkki väitti jälleen kerran, ettei Suomen ja Viron hankkeista koitunut minkäänlaista turvallisuusuhkaa Neuvostoliitolle.

Ei sitä kukaan kiistä, etteikö Neuvostoliiton johto olisi mieltänyt merisulkua turvallisuusuhaksi. Itse asiassa 1930-luvun jälkipuoliskolla Neuvostoliiton johto katsoi jo Suomen ja Viron pelkän olemassaolon noin yleensä turvallisuusuhaksi.

Edelleen: sitä voi itse kukin tykönään miettiä, kuinka realistinen tällainen asenne oli.

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, oliko Rentolankin näkemyksenä se suomalaisen historiankirjoituksen valtavirran aksiomaattinen lähtökohta, että kaiken tarkoituksena oli vain Suomen valloittaminen ja "sovjetisoiminen".

Eivät nämä sulje toisiaan pois, kuten on jo todettu monta kertaa. Neuvostoliiton vilpittömänä tavoitteena oli toki oletetun Suomen taholta koituneen turvallisuusuhan poistaminen, mikä taas hoitui parhaiten eliminoimalla Suomi sotilaallisen valloituksen ja/tai miehityksen kautta. Jälkimmäinen ei ollut tarkoitus tai päämäärä, vaan pelkästään se valittu toteutuskeino.


Cheers,

J. J.

[Emma-Liisa]

Edesmennyt akateemikko Eino Jutikkala, jonka suvereeni historian hallinta ulottui Suomen kansan esihistoriallisista juurista toisen maailmansodan jälkeiseen poliittiseen historiaan, kirjoitti kansainvälisestikin arvostetun yleisesityksensä kuudenteen, viimeiseksi jääneeseen painokseen (2002) näin:

Uudessa tilanteessa [helmikuussa 1940] Suomi sai Hermann Göringiltä, joka oli Hitlerin lähimpiä miehiä, kehotuksen tehdä nopeasti rauha ja epävirallisen lupauksen rauhanteossa menetettävien alueiden takaisin saamisesta Saksan avulla. Göringin viesti saattoi myötävaikuttaa päätökseen suostua rauhanehtoihin."

Juu, on Göringin viesti saattanut olla yksi tekijä, joka on vaikuttanut rauhanehtoihin suostumiseen. Mutta Ylikangas tekee siitä ratkaisevan jollei ainoan tekijän. Tämä on on aivan eri asia.

Etulinjan sotilaat Kannaksella ovat käsittääkseni myöntäneet, ettei muuta mahdollisuutta tuolloin ollut kuin rauha raskaillakin ehdoilla.

Ylikangas vetoaa mm. siihen, että väite ettei 1940 haluttu sekaantua maailmansotaan on väärä, koska kerran 1941 haluttiin. Ollenkaan hän ei ota huomioon, että 1940 armeija oli lopussa ja rintama luhistumassa ja tulossa oleva apujoukko riittämätön, kun taas 1941 oli oli 16 hyvin varustettua divisioonaa ja 200 000 saksalaista Lapissa ja ennen kaikkea saksa hyökkäämässä koko voimallaan NL:oon. Maaliskuussa 1940 Saksan voima ja liittoutneiden heikkous oli todistamatta, kolmen kuukauden päästä oli toisin.

Ylikangas väittää jopa, että Ruotsin halu pysyä maaailmansodan ulkopuolella oli 1940 valhe ja että se vain halusi olla voittajan puolella. Millään en keksi, mitä Ruotsi olisi hyötynyt sotaan osallistumisesta (eihän sillä ollut edes maa-alueita joita se halusi takaisin), kun sen sijaan se sai kaiken hyödyn sillä, että pysyi sodan ulkopuolella ja myi malmiaan.

[Seppo Jyrkinen]

On nähdäkseni aika rohkea päätelmä jos esitetään että Göring ei tiennyt mitään suunnitelmista idän suunnalla ...

...maaliskuussa neuvottelut Saksan ja NL.on välillä kävivät kauppa-asioiden suhteen kiivaimmillaan ja Göring oli niissä keskeisesti mukana...

Sotilaiden suunnitelmat ovat yksi asia ja poliittiset päätökset toinen asia. Sotilaat suunnittelevat kaikkea maan ja taivaan väliltä, sillä se on heidän työtään (esimerkiksi Ruotsin ilmavoimat tekivät suunnitelman Muurmannin radan pommittamisesta). Sen sijaan tieto siitä, että operaatio Barbarossa aiottaisiin oikeasti toteuttaa, tuli Göringille myöhemmin kuin monelle muulle sotilaalle. Ja mitä ilmeisimmin syynä se, että Göring vastusti Ribbentropin ulkopolitiikkaa.

Kauppaneuvotteluissa Göring oli varmaankin ajan tasalla, mutta niillä ei ollut vaikutusta Neuvostoliiton ja Suomen väliseen sotilaalliseen voimasuhteeseen. Asukaslukujen suhde 170:4 oli riittävä tekemään Suomesta suupalan puna-armeijalle. Puhumattakaan siitä, että kestää pitkään ennen kuin kauppaneuvottelujen tulokset alkavat vaikuttaa sotilaalliseen voimaan, kun sentään ei ollut kyse suurista asekaupoista.

Natsien silmissä Suomi oli pieni, slaavilainen kansa, jollaisia Suur-Saksa ei kunnioittanut. Ja Göring oli natsipuolueen vahvoja nimiä, vaikkakin aina hymyilevä "Paksu Herrman" tekikin vaikutelman harmittomasta ja jopa sympaattisesta isäntämiehestä. Jotta Göringin puheita voisi pitää "Suomen auttamisena", niin olisi löydettävä peruste "Suomesta pitämiselle".

Sen sijaan Göringin suhde Ruotsiin oli selvä: hän oli voimakkaasti Ruotsin puolella asettuen jopa vastustamaan Hitleriä kun tämä suunnitteli Ruotsin miehitystä samanaikaisesti Norjan kanssa. Mutta ruotsalaiset laskettiinkin arjalaisiksi, joten Ruotsin ja Suomen välille ei voi laittaa yhtäläisyysmerkkejä.

[skrjabin]

Sen sijaan tieto siitä, että operaatio Barbarossa aiottaisiin oikeasti toteuttaa, tuli Göringille myöhemmin kuin monelle muulle sotilaalle. Ja mitä ilmeisimmin syynä se, että Göring vastusti Ribbentropin ulkopolitiikkaa.

Jokin lähde tälle väitteellesi? Faktaa on se että Hitler siirtyi strategian tasolle ideologisista pohdinnoista suhteessa NL:oon jo kesällä 1940, mm. Halderin sotapäiväkirjat todentavat tämän. Olisi vallan uskomatonta että kertoessaan näistä suunnitelmistaan, eli käytännön suunnittelun toimeenpannessaan, Hitler ei informoisi ilmavoimia ja ilmavoimien komentajaa lainkaan.

[Emma-Liisa]

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, oliko Rentolankin näkemyksenä se suomalaisen historiankirjoituksen valtavirran aksiomaattinen lähtökohta, että kaiken tarkoituksena oli vain Suomen valloittaminen ja "sovjetisoiminen".

Eivät nämä sulje toisiaan pois, kuten on jo todettu monta kertaa. Neuvostoliiton vilpittömänä tavoitteena oli toki oletetun Suomen taholta koituneen turvallisuusuhan poistaminen, mikä taas hoitui parhaiten eliminoimalla Suomi sotilaallisen valloituksen ja/tai miehityksen kautta. Jälkimmäinen ei ollut tarkoitus tai päämäärä, vaan pelkästään se valittu toteutuskeino.

Yksi keino. Onneksi löytyi toinenkin eli YYA. Oliko se tarkoitettu pysyväksi vai tilapäiseksi, on toinen juttu. Vrt. Suomen autonomia josta vastoin tarkoituksia alkoi separatismikehitys.

Rentolan ajatteluun voi tutustua täällä:
http://www.valt.helsinki.fi/staff/krent ... _2003.html

[skrjabin]

Jotta Göringin puheita voisi pitää "Suomen auttamisena", niin olisi löydettävä peruste "Suomesta pitämiselle".

Anteeksi mutta miksi olisi löydettävä? Mistä juontaa oletus että Saksan olisi tullut "auttaa" Suomea muista kuin itsekkäistä syistä? Eikä ainakaan minun nähdäkseni ole toistaiseksi mitään konkreettista auttamista edes esitetty, lähinnä puhe on ollut Göringin neuvosta tehdä rauha pikaisesti. Siihen ainakin minun uskoakseni on vaikuttanut sekä huoli länsivaltojen mukaantulosta, että Saksan taloudelliset intressit Suomessa ja NL:ossa, ja mahdollisesti kolmantena Saksan omat pidemmän tähtäimen suunnitelmat NL:on suhteen. Se lienee epäselvää että mikä tuolloinen Göringin käsitys sitten oli siitä että miten suhteet NL:oon tullaan myöhemmin järjestämään, rauhanomaisesti vai sodan kautta. En kuitenkaan usko katsotun että edes Saksan lyhyenkään tähtäimen etu olisi ollut että Suomi olisi tullut kokonaisuudessaan NL:on osaksi, mikä olisi ollut sodan pitkittymisen ilmeinen seuraus jos länsivallat eivät puutu peliin.

[skrjabin]

Natsien silmissä Suomi oli pieni, slaavilainen kansa, jollaisia Suur-Saksa ei kunnioittanut. Ja Göring oli natsipuolueen vahvoja nimiä, vaikkakin aina hymyilevä "Paksu Herrman" tekikin vaikutelman harmittomasta ja jopa sympaattisesta isäntämiehestä. Jotta Göringin puheita voisi pitää "Suomen auttamisena", niin olisi löydettävä peruste "Suomesta pitämiselle".

Sen sijaan Göringin suhde Ruotsiin oli selvä: hän oli voimakkaasti Ruotsin puolella asettuen jopa vastustamaan Hitleriä kun tämä suunnitteli Ruotsin miehitystä samanaikaisesti Norjan kanssa. Mutta ruotsalaiset laskettiinkin arjalaisiksi, joten Ruotsin ja Suomen välille ei voi laittaa yhtäläisyysmerkkejä.

En tiedä mistä lähteestä olet ammentanut tuon ajatuksen Suomesta slaavilaisena kansana natsien silmissä, mutta kun yhtäläisyysmerkeistä puhutaan niin ei voitane myöskään laittaa mitään kaiken kattavia yhtäläisyysmerkkejä natsi-ideologian ja Göringin välille. Voidaan myös todeta että Göringillä oli jo vuosien takaa tuttavuus Mannerheimin kanssa. Ks. http://www.mannerheim.fi/09_pneuv/s_gorng.htm

[MM]

Talvisodan pikkujättiläisessä sota-ajan taloudesta väitellyt Ilkka Seppinen kirjoittaa sivulla 838:
"..hallitustasolla siellä (Saksassa) sodan sytyttyä pidettiin selvänä, että Suomi sortuu nopeasti. Niinpä Saksa siirsi heti kaikkien taloudellisten etujensa valvonnan Moskovaan, jossa se kävi kaupallisia neuvotteluja. Niissä se pyrki siihen, että Neuvostovalta Suomessa ottaisi huomioon Saksan kaupalliset edut. Mutta joulukuun lopussa 1939, Suomen voittojen jälkeen, Saksa yhtäkkiä avasi neuvotteluyhteyden Helsinkiin. Se päätteli, että Suomen tasavalta sittenkin säilyisi."

[Seppo Jyrkinen]

Sen sijaan tieto siitä, että operaatio Barbarossa aiottaisiin oikeasti toteuttaa, tuli Göringille myöhemmin kuin monelle muulle sotilaalle.

Jokin lähde tälle väitteellesi?

Olisi vallan uskomatonta että kertoessaan näistä suunnitelmistaan, eli käytännön suunnittelun toimeenpannessaan, Hitler ei informoisi ilmavoimia ja ilmavoimien komentajaa lainkaan.

Tästä löytyy enemmän Sampo Ahton kirjoituksissa, joihin Ylikangas kirjassaan viittaa.

Sotilaallisten suunnitelmien tekeminen ja poliittinen päätös niiden toteuttamisesta ovat eri asioita. Nyt on kyse nimenomaan jälkimmäisestä.

Jotta Göringin puheita voisi pitää "Suomen auttamisena", niin olisi löydettävä peruste "Suomesta pitämiselle".

Mistä juontaa oletus että Saksan olisi tullut "auttaa" Suomea muista kuin itsekkäistä syistä?

Tarkastelen asiaa kirjan "Tulkintani talvisodasta" näkökulmasta. Siinä lukee s 170 "Koska Ryti puhui nimenomaan Göringistä, tämän Suomi-sympatiat ja tämän neuvot suomalaisille..." - Göringin tekemisten todellisista perusteista olen samaa mieltä kansasi, kuten pari viestiä aiemmin olen jo maininnut:

Göring toimi Saksan etujen mukaisesti sekä ennen sotaa että sen aikana...

En tiedä mistä lähteestä olet ammentanut tuon ajatuksen Suomesta slaavilaisena kansana natsien silmissä, mutta kun yhtäläisyysmerkeistä puhutaan niin ei voitane myöskään laittaa mitään kaiken kattavia yhtäläisyysmerkkejä natsi-ideologian ja Göringin välille. Voidaan myös todeta että Göringillä oli jo vuosien takaa tuttavuus Mannerheimin kanssa. Ks. http://www.mannerheim.fi/09_pneuv/s_gorng.htm

Göring oli liittynyt NSDAP'iin vuonna 1922 ja oli sen johtohahmoja ollen siten myös muovaamassa puoluetta sellaiseksi kuin millaiseksi se lopulta tuli. Hän oli myös SA:n ensimmöäinen johtaja. Voidaan erinomaisen perustellusti kirjoittaa: Göring = Natsi.

Suomen kuuluminen alempaan kastiin tulee konkreettisesti esiin Saksan ja Neuvostoliiton etupiirijaossa. Göbbels puolestaan kirjoitti omaan päiväkirjaansa talvisodan aikana "Meillä ei ole aikomustakaan auttaa näitä pieniä kääpiövaltioita. Ne ansaitsevat kadota." Rotuopit näkyivät myös 1940 valittaessa nuoria miehiä lähetettäväksi Saksaan sotilaskoulutukseen (josta tuli sittemmin suomalainen SS-pataljoona); Berliini ohjeisti valintaa suorittavia valitsemaan mieluummin ruotsinkielisiä kuin suomenkielisiä ja perusteena arjalaisuus.

Mannerheim oli kyllä tavannut Göringin, mutta se ei estänyt Mannerheimia suhtautumasta kielteisesti natseihin. Mannerheim kirjoitti maaliskuussa 1939: "Euroopan kansat pyritään yksinkertaisesti muuttamaan valkoisiksi neekereiksi, joiden on palveltava Kolmatta valtakuntaa."

[Seppo Jyrkinen]

Niissä se pyrki siihen, että Neuvostovalta Suomessa ottaisi huomioon Saksan kaupalliset edut.

En ole kirjaan tutustunut, mutta asiasta olen samaa mieltä. Saksa tarvitsi kuparinsa ja oletti, että tuon perusteella oletti, että joulukuusta lähtien sitä toimittaisi Neuvosto-Suomi. Suomen joutuminen nopeasti Neuvostoliiton haltuun pitäisi sodan tuhot pieninä. Tältä kannalta katsottuna Göring tosiaan toimi Saksan etujen mukaisesti.