Heikki Ylikangas: "Tulkintani talvisodasta"

[Jussi Jalonen]

Luonnollisesti kyse on myös siitä, minkä Ylikangaskin mainitsee: se, että joku uskoi Saksan voittoon, samastetaan ideologiaan ("oli natsimielinen" tai jopa natsi). Tämän Ylikangas kiitettävää kyllä torjuu.

Niin, no. Olli Vehviläisen kanssa keskustellessaan Ylikangas harjoitti tosin hieman omaperäistä logiikkaa:

"Kiinnitin myös huomiota siihen, että Vehviläisen mukaan ministerit Niukkanen ja Hannula kannattivat länsiavun pyytämistä siksi, että he uskoivat länsivaltojen voittoon. Eikö tästä voi jo päätellä, kysyin, että muut hallituksen jäsenet eivät sitä uskoneet; toisin sanoen he otaksuivat jonkun muun voittavan kuin länsivaltojen?"

Ilman muuta. Ja mikäli allekirjoittanut ei halua lähteä jääkiekkomatsiin Ilvestä kannattavan naapurinsa kanssa, siitä voi oitis paikalla päätellä, että olen Tappara-fani. Se mahdollisuus, että jääkiekko minua ei edes kiinnosta, on jo lähtökohtaisesti poissuljettu.


Cheers,

J. J.

[Emma-Liisa]

Olli Vehviläisen kanssa keskustellessaan Ylikangas harjoitti tosin hieman omaperäistä logiikkaa:

"Kiinnitin myös huomiota siihen, että Vehviläisen mukaan ministerit Niukkanen ja Hannula kannattivat länsiavun pyytämistä siksi, että he uskoivat länsivaltojen voittoon. Eikö tästä voi jo päätellä, kysyin, että muut hallituksen jäsenet eivät sitä uskoneet; toisin sanoen he otaksuivat jonkun muun voittavan kuin länsivaltojen?"

No tuohon olisi voinut vastata kysymällä, että mitenkäs Puolan kävikään. Tuskin paljon ilahdutti kuulua sodan voittajiin, kun liittolaisilta ei saanut apua.

Mitenkä sattuikaan, että lännen apuun luottivat juuri ne, joiden ministereistä ajattelu oli lähinnä haihattelua? Tai ehkä vain propagandaa äänestäjille.

[Emma-Liisa]

Ylikankaan kirjassa on myös kaksi hänen näytelmäänsä Tie talvisotaan ja Kun Summa petti. Jälkimmäisessä annetaan varsin kiero kuva Aleksandra Kollontaista, jota on pidetty Suomen ystävänä. Onko se, että Kollontai pyysi ulkoministeri Güntheriä olemaan lähettämättä Suomen pyyntöä rauhanehtojen lieventämisestä (kaupunkien jättämisestä pois), minkä jälkimmäinen tekikin, faktaa vai fiktiota?

En ymmärtänyt Kollontain perustelua: näin Suomi pakotetaan tekemän rauha NL:n ehdoilla. Eikö pikemmin ollut vaara että käy toisinpäin ja Suomi pyytää apua lännestä? Viipurin säästäminen olisi ollut hyvä houkutus.

En myöskään ymmärtänyt, miksi Ylikangas panee sotilaat näytelmässä jaanaamaaan, miksi linja piti pitää loppuun asti, kun sen taakse jääviä alueita kuitenkin luovutettiin. Kai piti ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että jos linja murtuu, NL:n ehdot kovenevat vielä - tai se ei suostu rauhaan muuta kuin jos Suomi antautuu ehdoitta. Tai ehkä pikemmin ottaa Kuusisen hallituksen uudelleen takataskusta.

Rauhanteon ajankohdan selittää mielestäni aivan hyvin se, että ennen kuin sotilaallinen tilanne heikkeni, eduskunta ei olisi NL:n rauhanehtoja hyväksynyt. Ja kaksi kuukauttahan NL kieltäytyi neuvottelemasta ja tunnusti vain Kuusisen hallituksen.

[Seppo Jyrkinen]

Onko se, että Kollontai pyysi ulkoministeri Güntheriä olemaan lähettämättä Suomen pyyntöä rauhanehtojen lieventämisestä (kaupunkien jättämisestä pois), minkä jälkimmäinen tekikin, faktaa vai fiktiota?

Rauhanteon ajankohdan selittää mielestäni aivan hyvin se, että ennen kuin sotilaallinen tilanne heikkeni...

Itse näytelmään en ota kantaa, mutta itse asiaan kylläkin (mikäli se koskee maaliskuun alkupäiviä). Paasikivi kirjoitti muistiinpanoihinsa keskustelustaan Rydin kanssa.

Sähkösanomat kulkivat Moskovaan Tukholman kautta. Günther oli neuvotellut Kollontayn kanssa ja jättänyt lähettämättä suomalaisten sähkösanoman koska pelkäsivät, että se tulkittaisiin Moskovassa kielteiseksi vastaukseksi.
Sen asemesta Günther (ilman Suomen hyväksyntää) lähetti kyselyn jossa tiedusteli ehtojen lieventämistä. Moskova vastasi, että vastaus oli tullut liian myöhään, ja että se ei lieventäisi ehtojaan.

Tämän jälkeen suomalaisministerien ohjauksella uusi sähke, jossa kysyttiin Moskovan suostumista rauhaan, jos Suomi saisi pitää Viipurin ja Sortavalan, mutta muutoin hyväksyisi Nl:n ehdot.

Oikeista sanamuodoista hallituksessakin keskusteltiin.

Hieman aikaisemmin Kollontai oli kertonut suomalaisille, että kunhan rauhanneuvotteluin päästäisiin, tulisi Stalin tekemään suomalaisille "suuren gestin". Eli hän oli viestittänyt selvästi lievemmästä rauhansopimuksesta kuin mikä lopulta suomalaisille syötettiin.

Sotilaallinen tilanne Kannaksella oli katastrofaalinen: päivätappiot 1.800 miestä ja etulinjassa enää 36.000 miestä. Kirjassa ei näitä numeroarvoja käsitellä lainkaan.

[Emma-Liisa]

Hieman aikaisemmin Kollontai oli kertonut suomalaisille, että kunhan rauhanneuvotteluin päästäisiin, tulisi Stalin tekemään suomalaisille "suuren gestin". Eli hän oli viestittänyt selvästi lievemmästä rauhansopimuksesta kuin mikä lopulta suomalaisille syötettiin.

Joko Kollontai uskoi ja toivoi sitä itse tai (todennäköisemmin) käytti sitä syynä saada suomalaiset neuvottelijat Moskovaan. Siellä oli aika mahdotonta sanoa ei. No, Paasikiven ehdot keväällä 1944 tietysti hylättiin, mutta silloin rintamatilanne oli erilainen, ja nyt oli mukana pääministeri.